|
Vanishing Emotions x VH-00000
TaustaaVattu on siitä kummallinen hevonen tässä tallissa, että se tuli oikeastaan pelkästään kilpailukäyttöön - ei jalostukseen juuri lainkaan, muutaman varsan verran korkeintaan. Syy löytyy pirulaisen riivatusta luonteesta, eikä Daniparka uskaltanut epäillä juuri mitään kun Dracey-niminen naikkonen tuputti hänelle todella nätin tammansa viimeistä iltatähteä - silloin vielä pikkuista, hontelokoipista Vattu-vauvelia, josta myöhemmin kasvoi äitinsä viimeinen floppivarsa. Pelottavan suuri sellainen, ori, jolle kukaan ei alkaisi ryttyillä.Dracey ei kuitenkaan ollut aivan hakoteillä mainostaessaan orivarsaansa tulevaisuuden suureksi tähdeksi - suuri siitä tulikin, perhana sentään, mutta se on myös kuin luotu kilpahevonen. Harvemmin löytää Vatunkaltaisia täysin kilparatsun työlleen omistautuneita hevosia, ja siinä mielessä saa tästä pojasta olla ylpeä. Mikään ihan surkea rakennekaan miehellä ei ole, vaikkei siinä juuri sen vähäinen arabiveri näy, mutta arvatkaapa vaan, pystyisikö tämä hevonen muka seuraamaan esittäjäänsä nätisti kehässä edes tainnutettuna? Ei. Kilpauransa jälkeen ukko saadaan toivottavasti tungettua jonkin sortin laatuarvosteluun, ettei se aivan maineettomana roistona kuole. Jalostukseen se on, kuten sanomani piti, tarjolla hyvin kitsaasti, ja ehkä sen voisi liisatakin jonnekin astutuskäyttöön - en uskalla itse edes ajatella kouluttavani sen jälkeläisiä täällä.
LuonnekuvausAnd they say: /you don't tug on Superman's cape / you don't spit into the wind / you don't pull the mask off the old Lone Ranger / and you don't mess around with Vattu "-TTU!!" ja koko tallipiha raikuu. Saa olla harvinaisen tynnyrissä elänyt, mikäli ei tiedä, mistä edellä mainittu tavu on lyhenne ja mitä mahdollista tunnetilaa sillä mahdetaan tarkoittaa - Vattu on juuri niin vittumainen hevonen, etteivät sen hoitajat välitä edes karjua sen nimestä kuin loppuosan itseään ilmaistakseen. Ori ei ole koskaan antanut arvoa juuri millekään ihmisen sen hyväksi tekemälle asialle, eikä se tyydy vain halveksumaan ja ignooraamaan niitä, vaan omalla toiminnallaan hankaloittaa koko tallin arkea! Asiaa ei auta yhtään se, että Vatun ego ei mahdu edes sen suureen ruumiiseen, ja että se kelpuuttaa johtajakseen vain itsensä. Phuh, tämän kaakin kanssa hermo palaa. Käsiteltäessä Vattu on sanalla sanoen hankala. Se ei aio tehdä mitään miellyttääkseen hoitajaansa, joten lienee ilmiselvää, että sen karsinaan ei ole asiaa kuin huippuammattilaisilla. Ori tulee hoitaa aina ja poikkeuksetta käytävällä ristikiinnityksessä valtamerialuksen ankkurikettingeillä, ja silti se voi rellastaa ja koettaa vetää tallin seiniä matkaansa. Vatun pelottava koko pitää hoitajan varuillaan - seinät ovat jo uhkaavasti kaarella.. Harjaukseen oriilla on ainoastaan negatiivista sanottavaa - milloin kutittaa liikaa, milloin harjataan liian kovaa herkiltä alueilta ja milloin se ei tunne harjan kosketusta ollenkaan. Allekirjoittanut kiittää kaikkivoipia voimia usein siitä, ettei hevosille suotu puhekykyä - Vattu kiljuu niin kovaa, ettei kukaan tahdo edes ymmärtää, mitä se ajaa takaa. Päänharjaus on osoittautunut ylitsepääsemättömäksi ongelmaksi tämän ukon kanssa, ei sillä, että se olisi siitä epämiellyttävää, kas kun oriin pää vain hipoo katonrajaa, on se ottanut ärsyttäväksi tavakseen härnätä hoitajaansa nostamalla pääkoppansa kaksijalkaisten ulottumattomiin. Hoitajan sitten seistessä jakkaralla Vattu kaataa kavioillaan mokoman härpäkkeen ja tuntuu katsovan ivallisena ihmisen kaatumista. Jalkojen kanssa ori tahtoo myös pelleillä, niitä harjatessa se steppailee kahta kauheammin, eikä kavioiden putsauksesta meinaa tulla mitään. Kärsivällisyys ja kova ääni ovat avainsanoja tämän oriin kanssa, mutta jokaista osapuolta tyydyttävää lopputulosta ei usein silti saada aikaan. Kengittäjän luona Vattu on viimeisten käsiteltävien joukossa, sillä Kenkä-Erkiltäkin meinaavat voimat loppua tämän oriin kanssa nahistellessa - onneksi itse kukin on selvinnyt kengitystilanteensa tähän mennessä ilman sen suurempia haavereita. Eläinlääkärin luona Vattu ei yllättäen jaksaisi seistä lainkaan paikoillaan, vaan pyörii ja puskee päällään kaikki lähipiirin ihmiset kumoon. Jalkojaan se ei anna taivuttaa, vaan steppailee puolelta toiselle häntäänsä heilutellen. Vatun pesusta ei meinaa tulla yhtään mitään, sillä otus ei ole koskaan tahtonut tulla pesuboksiin - vedestä se pitää enemmän kuin mistään, ja pihalla suihkutellessa se nappaa itsepäisesti letkun hoitajaltaan ja kastelee tämän kostoksi; jälleen se sama ivan kiilto silmissä. Oriin pesemiseen tarvitaan useampi ihminen paikalle, yksi pitelemään ukosta, kaksi letkusta, ja viimeinen esimerkiksi hieromaan viilennettäviä jänteitä. Näin ollen ei liene yllättävää, ettei ori pidä varustamisestakaan. Ristikiinnitys käytävälle on jälleen tarpeen, kun ori saa satulan näköpiiriinsä - herranen aika, se kirottu kapistus saa Vatun hyppäämään ulos nahoistaan, se kun ei liioitellun herkkähipiäisenä pidä vyöstä vatsansa ympärillä tai kolisevista jalustimista. Se väistelee silmät lautasina satulaa viimeiseen asti, kunnes tulee suitsien vuoro - sama rumba alkaa kuin päätä harjatessa, lälläslää, ette yletä minun kahden metrin korkeudessa kieppuvaan pääkoppaani. Miksei tätä itsensä paholaisen riivaamaa hevosta ole sitten kuopattu tai edes ruunattu aikapäiviä sitten? Yksinkertaisesti siksi, että se luultavasti menettäisi kilpailuhenkisyytensä, jonka on sen valttikortti ratsuna. Se ei omaa pelkästään loppumatonta voitonjanoa, tai supersuurta työmoraalia, vaan pyrkii aina myös ylittämään itsensä - koskaan ei voi olla niin hyvä, ettei voisi tulla vielä paremmaksi! Se on ominaisuus, joka piilee ainutlaatuisena tässä muutoin kovakalloisessa oriinretaleessa - ja siksi sitä koetankin niin kovasti ylläpitää. Täydellinen kilpahevosen asenne ei kuitenkaan tarkoita, että Vattu olisi helppo ratsastaa, ei, ei. Se vaatii ratsastajaltaan todella paljon raskasta työtä yhteistyön eteen, pitkää pinnaa ja järkähtämätöntä suunnitelmallisuutta ja niistä kiinnipitämistä. Kuski saa aina tehdä hiukan enemmän, kuin mitä ori koskaan tekisi, saadakseen sen liikkumaan pitkälle koulutetun kouluratsun tavoin ja vastaamaan ajatuksen lailla apuihin. Notkea ja elastinen Vattu on aina ollut niin kropastaan kuin liikkeistäänkin, ja se tykkää mennä kovaa - varsinkin lisäykset ovat sen alaa, mutta niihin liikkeisiin istuminen vaatii jo takalistonsa liimaamista satulaan. Silloin tällöin kova meno voi käydä myös muutoin täydellisen radan turmioksi, sillä esimerkiksi laukanvaihdoissa voivat äkkiä jäädä suorat liian lyhyiksi viilettävälle Vatulle. Kilpailuissa ori on täydellisesti elementissään: se esiintyy joka kerta täysillä, koko sydämensä pohjasta sataprosenttisen keskittyneenä, ja psyykkaa ja satsaa suorituksensa äärimmilleen. Vaikka lämmittelyssä kaikki olisikin mennyt vähän poskelleen, ei ole syytä vaipua epätoivon alhoon - toisinkuin useat muut hevoset, Vattu tietää, milloin on tosi kyseessä ja antaa vilpittömästi kaikkensa. Tämä ori on syy siihen, miksi meillä on tallissa palkintokaappi ylipäätään ;)
Suku
Oikein mukava suku, emänsä iltatähti.
Jälkeläiset
ValmennuksetVattu ei ole vielä käynyt valmennuksissa
KilpailutVatulla kilpaillaan vain KRJ:n alaisissa kouluratsastuskilpailuissa. Huomaathan, että kalenteriin merkitään vain sijoitukset ja voitot?Sijoituksia: no ne jotka etsin huomenna
Vanishing Emotions x on virtuaalihevonenKaiken sivuilla esiintyvän materiaalin © dani 2009, kopiointi kielletty! |