otsikko
Etusivu      Talli ja tilat      Oriit      Tammat      Toiminta      Muuta

 

    Sijainti, tallirakennus ja piha

kuva Paraatiponien talli ja muut päärakennukset sijaitsevat aukeilta, laajoilta nummilta loivasti nousevan metsäisen kukkulan laella. Pelkkään hevosenpitoon pyhitettyä rauhallista maata riittää hehtaarikaupalla, eikä häiritsevästä liikenteestä tai muusta ulkopuolisesta elämästä ole vaaraa - tila sijaitsee hyvin syrjässä sivistyksestä, lähimpään suurempaan kaupunkiin on noin tunnin junamatka. Täydelliseltä mökkihöperyydeltä pelastavat naapurit, muutaman lämminveriravurin piskuinen eläkekoti sekä pieni lammasfarmi, mutta muuten talli alueineen nököttää täydellisessä, rikkoutumattomassa omassa rauhassaan luonnon armoilla.

Linnun perspektiivistä katsottuna tallirakennus nousee majesteettisena järkäleenä esiin sitä ympäröivästä kuusikosta. Se on suuri, linnamaisen korkea, jo parhaat päivänsä nähnyt tumma kivitalli. Mikäli rakennusta voi kutsua kömpelöksi, on talli juuri sellainen; ulkopuolelta hieman hiomattoman ja viimeistelemättömän näköinen, harmaa ja koruton, mutta ehdoton taidonnäyte rakentajiltaan. Kaikki tila on käytetty hyödyksi, rakennuksessa on kahden kerroksen verran karsinoita ja erillinen, joskin hyvin matala vinttitila mukaan luettuna on se virallisesti kolmikerroksinen. Se on seissyt samoilla perustuksilla vuosikymmeniä, eikä sitä ole äärimmäisistä sääolosuhteista huolimatta tarvinnut koskaan kunnostaa, vain hieman viilata modernimmaksi vastaamaan nykypäivän säädöksiä.

Toisin kuin suurelta siittolalta olettaisi, on tallipiha sinänsä autio. Ylimääräisiä rakennuksia on vältetty riittävän valon saamiseksi ja siksi esimerkiksi tallinpitäjän asuntokin on sijoitettu syrjemmälle, eikä aivan pihan tuntumaan - pihaa kun ympäröi tiheähkö kuusimetsikkö, joka tuppaa muuten imemään kaiken valon itseensä. Alun perin koko piha on ollut samanlaista umpimetsää, johon on myöhemmin syystä tai toisesta raivattu avaraa tilaa rakentamista varten. Hiekkapohjaisia tarhoja, kolme postimerkkiä ja kaksi inhimillisemmän kokoista, on heti tallin edustalla, mutta muutamaa harjauspuomia lukuun ottamatta on piha tyystin tyhjä. Kunnollista parkkipaikkaa ei ole, vaan autot ja trailerit on tapana parkkeerata noin muutaman kymmenen metrin päähän tallin seinustasta siistiin riviin tasaiseksi tampatulle soralle.

Autious jättää pihan tyystin synkän tallin hallittavaksi. Sen kulmalta nousee toisen kerroksen ovelle suuri ramppi, joka on sekä hevosen että traktorinkin kestävä - se on lujaa tekoa, ja harmillisesti peittää juuri allaan sijaitsevan alemman kerroksen pääsisäänkäynnin. Siksi alemman kerroksen oven suu on aina varjossa ja maa sen edustalla on lähes ympärivuotisesti huonoa - syksyn märkyys muuttaa edustan upottavaksi liejuksi, talvella se on lumivallien tukkima ja keväisin täyttä sohjoa, kun talliin ja ulos kulkevat ponit ja ihmiset potkivat ylempää rampilta ja kaiteilta sulanutta lunta ja loskaa alas.

    Ponien koti - talli sisältä

Talli on sisältäpäin kummassakin kerroksessa suurin piirtein samanlainen - sieltä löytyy kaksi käytävää, joiden seiniä reunustavat karsinoiden rivistöt, yhteensä siis neljä kappaletta, kummaltakin puolelta.

Ulkoseinien karsinat ovat talliporukan kesken niin kutsuttuja luksusbokseja, sillä niissä on poneille turvalliset kurkisteluikkunat tallipihalle, sekä vain puolimittaiset, kaksiosaiset ovet - yläosa on mahdollista avata käytävän suuntaan, jolloin ponit voivat seurata käytävän tapahtumia niin läheltä, kuin vain ylettävät kurkottamaan.
Keskimmäiset karsinat ovat ankeampia, läpikotaisin kalteroituja ja ritilöityjä, joiden pienestä ruokintaluukuista ponit mahtuvat vaivalloisesti tunkemaan korkeintaan turpansa ulos. Seiniä ei ole nähty tarpeelliseksi uudistaa, sillä ponit viettävät sisällä kuitenkin korkeintaan vain muutaman tunnin päivässä.


kuva     kuva     kuva    

Keskiboksit erottaa toisistaan yksi hieman paksumpi seinä, joka ei kuitenkaan yllä kattoon asti eikä kulje koko tilan läpi. Kulkutilaa käytävältä toiselle on siis tallin kummassakin päässä. Ulko-oven puolelta käynti kerroksesta toiseen tapahtuu ulkoa rampilta. Peräseinällä on myös ihmisten käyttöön tarkoitetut, huterahkon näköiset mutta turvalliset portaat, jotka vievät aina epäviralliseen kolmanteen kerrokseen eli heinävintille asti. Tikapuiden luukku toimii myös heinäpaalien pudotuskuiluna.

Karsinoita on useampia kymmeniä per kerros ja alakerrassa ne ovat hieman suurempia kuin yläkerrassa. Siksi oriit onkin sijoitettu perinteisesti ylös ja varsalliset tammat alas, joskin tämä järjestely on järkevä myös siksi, että alhaalla sijaitsevat myös rehuvarasto, suurempi varustehuone erillisine kuivatustiloineen ja pesukoneineen sekä isompi vesiboksi - se toimii siis arjen askareiden keskustana, mihin tammat suhtautuvat yleensä hieman tyynemmin. Myös yläkerrasta löytyy pieni pesuboksi hätätilanteita varten sekä melko ahdas varustehuone, jossa sijaitsevatkin vain kilpailutettavina olevien oriiden liikutusvarusteet, ei esimerkiksi loimia lainkaan.

    Pihatto, tarhat ja laitumet

Alakerran toisen käytävän takaovi avautuu suoraan ponien suureen pihattoon - ei tosin keskelle tarhaa, vaan olkipohjaiseen katokseen, niin kutsuttuun koppiin. Kyseessä ei ole siinä mielessä oikeaoppisesti varusteltu pihatto, sillä käytössähän on myös varsinainen tallirakennus - pienehköstä katoksesta ei esimerkiksi löydy siis karsinoita, vaan se on tarkoitettu vain säänsuojaksi ja sijoituspaikaksi heinähäkille sekä automaattisesti täyttyville juomakupeille, joiden hyöty tosin talvisin jää varsin vähäiseksi. Ruoka- ja juomapaikkoja, perinteisiä sankoja, ämpäreitä ja heinähäkkejä, onkin ripoteltu myös pidemmälle tarhaan. Katoksia löytyy myös kaksi lisää, kopin kaltainen hyvin säänkestävä bunkkeri sekä itse laudoista kyhätty, kylmyyden täysin läpipäästävä ja lähinnä kesäisin varjopaikkana toimiva lärpäke.


kuva     kuva

Pihaton tarha on tallipihan ehdottomasti suurin hevosaitaus. Talvisin se jatkuu tallipihasta pitkälle osittain raivattuun metsään ja tarjoaa poneille varsin luonnonmukaiset oltavat. Kesäisin aluetta on vielä mahdollista laajentaa suoraan mäellä sijaitseviin kesälaitumiin sekä tallipihan nurmikolle. Pihattotarha tarjoaa siitostammoille, varsoille, nuorille poneille ja muille toimettomille itsestään lisääntymiskyvyttömille todelliset luksusoltavat, joita oriit joutuvat pienemmistä, syrjemmälle sijoitetuista metsätarhoistaan kadehtien katselemaan. On tosin poikienkin ulkoilutiloihin panostettu, tilaa riittää remuamiseen, löytyy katoksia, puita ja vaihtelevaa maastoa kukkulan rinteiltä, ja mahdollisuuksien mukaan myös oriit tarhataan porukassa. Oriiden erilliset kesälaitumet sijaitsevat pidemmällä laaksossa ja totta puhuen ne saavat viettää siellä melko koskematonta elämää - ei niitä hullukaan hae kesän kuumimpina kausina joka päivä talliin, kilpailevia lukuun ottamatta, joten ne pääsevät mukavasti villiintymään näennäisestä vapaudesta.

    Ponien liikutus

kuva Toisin kuin joillain muilla siittoloilla, kaikkia poneja ei liikuteta päivittäin, ei välttämättä edes kovin useaa kertaa viikossa. Kilpailevat ponit ovat tietenkin täyspäiväisen ulkoilun ohella myös aktiivisessa treenauksessa, mutta nuoremmille ja kilpailu-uransa jo päättäneille poneille riittää usein aktiivinen elämä laumassa ja vain silloin tällöin tapahtuva läpiratsastus. Jumalattoman kokoiset tarhat ja laitumet innostavat ponit remuamaan keskenään ja vaeltelu vaihtelevassa maastossa sopivasti siistittyjen kivien ja juurien, puunrunkojen ja rinteiden ympäröimänä vihreämpää ruohoa etsien riittää usein kevyellä ruokinnalla olevien siitosponien liikunnaksi.

Paraatiponeissa on silti hyvät ratsastusmahdollisuudet, sillä vaikka poni näkisi satulan vain kerran viikossa, on mukava työskennellä asiallisissa oloissa. Ratsastuskenttiä on kaksi, suurempi nurmipohjainen lähempänä tallia sekä aavistuksen pienempi hiekkakenttä jonkin matkan päässä piilossa kuusikossa. Myös hiekkatarhoja voi kuivalla säällä hyödyntää esimerkiksi nuorten ponien ratsastustunneille, kun pitkiä diagonaaleja vaikkapa laukanvaihtosarjoille ei tarvita. Pimeähkö, viileähkö ja verrattain matala maneesi löytyy nurmipohjaisen kentän kupeesta.
Tallin maastot ovat ympäröivän luonnon ansiosta upeat ja sopivat hyvällä ilmalla mainiosti ponien treenaamiseen. Kunnostettujen teiden lisäksi löytyy aivan umpimetsää, loivan rinteen ohella jyrkkiä mäennyppylöitä sekä alhaalla laaksossa täydellistä peltomaata. Muutaman kilometrin päässä on uittoon sopiva järvi ja polvenkorkuinen maastoesterata. Polkuja ja teitä löytyy kilometrikaupalla ja luvat myös naapureiden mailla käymiseen löytyvät - mahdollisuudet maastossa ovat lähestulkoon rajattomat!


kuva     kuva     kuva

 

Paraatiponit on virtuaalitalli.
Kuvat © nathanmac87 / CC BY 2.0, erwlas / CC BY 2.0, anniejay / CC BY 2.0, Markles55 / CC BY-SA 2.0,
greenchartreuse / CC BY 2.0, Horselover60-Stock, magikstock, Anthony Booth
Kaiken muun materiaalin © dani 2015, ellei toisin ole mainittu. Kopiointi kielletty!