otsikko
Etusivu      Talli ja tilat      Oriit      Tammat      Toiminta      Muuta

 

    Scaremonger's Foe VH11-026-0055

Nala viettelee eläkepäiviä sateisessa Skotlannissa.

        

  Virallinen nimi   Scaremonger's Foe   Säkäkorkeus   149 cm
  Lempinimi   Nala   Syntynyt   26.12.2008, VHKR
  Rotu   Welsh cob (sektio D)   Sukupuoli   Tamma
  Väri   Tummanpunarautias   Kasvattaja   Bandmaster Cobs, GBR
  Omistaja   dani VRL-03561   Painotus   Koulupainotus

Koulutustaso: vaB, 70 cm
Käyttö: Siitosponi

Saavutukset: VWY-III, 4 + 6,5 + 3 + 20 + 5 = 38,5p. 25.04.2012
                    VPA2, 40 + (20+17)/2 = 18,5 + 15 + (19+13)/2 = 16 = 89,5p. 31.10.2012
                    YLA2, 28 + 47 + 26 + 33 = 134p. 21.09.2012
                    Tilaisuuden parhaat kuvauspisteet
                    KRL-II, 100 - 80 - 80 - 85 - 90 - 72 = 88,70%, 15.10.2012
                    VWY-B, myönnetty 18.07.2013

4-v. 26.04.2009

    Taustaa

Nala on aivan uskomaton persoona ja ihanteellinen kaveri niin kotiin siitoshevosen puuhiin kuin kilpailuihin rusettihaiksi. Allekirjoittaneellekaan ei enää ole lainkaan epäselvää, miksi tammaa pidettiin niin kauan kasvattajansa luona ihailtavana ja kilpailutettavana aktiivisesti kansainvälisilläkin koulukentillä.
Alun perin tamma syntyi kuitenkin Jenkeissä, ei suinkaan kasvattajansa luona Briteissä. Se matkusti jäniksenä emänsä vatsassa, kun sitä liisattiin astutettavaksi uudelleen menestyksekkäällä Scaredy-Catilla - emätamman luultiin jääneen tyhjäksi, kun tilanpitäjä ei ollut huomannut siinä minkäänlaisia merkkejä tiineydestä. Perille päästyään yhteistyötalli Marshallin omistaja sitten soitti, että miksi ihmeessä Bandmasterista oli lähetetty tiine tamma astutettavaksi. Tamma jäi sitten silloin vielä syntymättömän Nalan kanssa Jenkkeihin, kunnes varsa olisi tarpeeksi vanha matkustamaan laivateitse takaisin.

Nalasta kasvoi aivan upea nuori ja erittäin oppimiskykyinen hevonen, johon periytyivät sen vanhempien parhaat piirteet - sen väritys paljastui halutuksi punarautiaaksi, joskin kasvattaja olisi toivonut siitä vaaleampaa. Sen liikkeet olivat aivan omaa luokkaansa emänsä tapaan, ja se saatiin koulutettua yhteistyöhalunsa ansiosta huolellisesti, varmasti ja kiireettömästi aina vaativa B -tasolle asti. Se lyötiin ratsuksi tallinpitäjän hevosten vakiokisauttajalle, ja Nala ei muuta kuin menestynyt. Sen työmoraali on vertaansa vailla, ja se kierteli muutamissa kansainvälisissäkin kilpailuissa menestyen.
Tamma oli elämänsä putkessa, kun se sai täyspikkusiskon. Kasvattaja näki siinä jotain särmää, jota Nalassa muka ei ollut. Hän päätti myydä mainiosti menestyneen tamman, mutta sopivaa ostajaa ei tuntunut löytyvän - siitä ei nimittäin haluttu siitosponia Brittien piireihin, sillä sen emä oli vielä aktiivisena ja siitä olisi tulossa Nalan täyssisar myöhemmin siitokseen. Tamma annettiin välitettäväksi GHSiin korkeaan hintaan.

Tätä kautta allekirjoittanut tutustui ensikertaa Nalaan ja rakastui välittömästi. Vanhempi siitostamma Demigoddess oli jo parhaimmat päivänsä ehkä nähnyt, eikä siitä enää kovinkaan monta varsaa enää saisi. Sille Nala olisi enemmän kuin superhieno seuraaja, kunhan se olisi saanut vähän kilpailutuloksia täältäkin päin - eihän allekirjoittanut mahda olla kilpailematta tammalla vielä jonkin verran täkäläisissä kansainvälisiin luokkiin nähden helpoissa kisoissa, ja niistä tamma selviytyy varmasti leikiten. Myöhemmin siitä on tuleva siitostamma, koska sen ulkonäkö, luonne, liikkeet, väri ja suku ovat aivan omiaan siihen tarkoitukseen!

    Luonnekuvaus

Nalan täydellistä luonnetta ja käytöstä eivät riitä sanat kuvaamaan - mikään maailman kirjoitettu kieli ei tee kunniaa tamman sisällä kytevälle lempeydelle, avoimuudelle, uteliaisuudelle ja ystävällisyydelle ja sille tavalle, jolla se tätä kaikkea positiivista energiaa ympäristöönsä säteilee. Se on nöyrä ja erittäin yhteistyönhaluinen hevonen, todellinen ihmisen mieli, joka lukee käsittelijöitään kuin avointa kirjaa ja peilaa tätä käytöstä tilanteessa kuin tilanteessa. Nala on monessa mukana olleena, vanhana kisakonkarina, kehäkettuna ja valtamerten yli reissaajana kehittynyt täydelliseksi ihmistuntijaksi, joka vastaa hyvään hyvällä, pahaan anteeksiannolla, hyytyneisyyteen energialla ja hermostuneisuuteen rauhoittelulla. Ei ole päivää, jolloin tamman kanssa ei suksi luistaisi.

Joidenkin korvaan aina moitteettomasti käyttäytyvä rauhallinen siitostamma voi kuulostaa tylsyyden huipentumalta, pystyyn lahonneelta ja aivotoimintansa menettäneeltä automaattiponilta. Mutta ei, tällaiseen homekorvien lokeroon ei Nalaa saa tungettua mitenkään päin, vaikka kuinka yrittäisi. Ainaisen lempeyden ja hyväntuulisuuden ansiosta tamma on myös aina valmis leikkimään sopivasti haastettuna ja suuntaamaan turpansa kohti uusia seikkailuita. Se on avarakatseinen ja hyvin rohkea tamma, jolla riittää virtaa kaikenlaiseen puuhailuun. Ja koska känkkäränkkäpäivistä ei ole pelkoa, on Nala varma valinta mihin tahansa touhuiluun, mitä päähän voi käsittelijällä pälkähtää - ei ole siis mitään syytä jättää tammaa lojumaan karsinaan tai laitumelle, sillä se janoaa aktiviteettia ihmisten seurassa! Tallitytöt ovatkin vuosien mittaan opettaneet sille mitä omituisimpia temppuja ja se on kärsivällisesti toiminut koekaniinina halloweenpuvuille, luonnollisen hevosmiestaidon opettelulle, ponifutikselle, vikellykselle ja inkkariponimaalaukselle.
Kunhan Nalaa käsitellään oikeudenmukaisesti ja hyvin, sen kanssa toimimiselle ei ole rajoja.

Hoidettaessa tamma on ihanan ystävällinen ja se jaksaa aina olla hyvin kiinnostunut ihmisten asioista. Sen karsinaan tullessa muistaa Nala aina kysellä kuulumisia iloisesti vingahtamalla ja puskemalla lempeästi turvallaan tulijan olkapäätä vasten - mikä onkaan parempaa, kuin ruosteenpunaisen tamman lämmin henkäys poskella heti aamusta? Tamma tarkkailee tyytyväisenä hoitajan toimia, kuitenkaan tepastelematta yli-innokkaana häiriten käsittelyä. Kaikki harjauksesta, satuloimisesta ja loimittamisesta aina kengittäjän asiakkaana olemiseen sujuu mutkattomasti ja Nala nauttii kaikenlaisesta seurasta ja huomiosta. Ei olekaan harvinaista, että hoitaja päättääkin vielä jäädä loppupäiväksi letittämään tamman harjaan uutta jouhimuotoilun taideteosta, kun tamma kurkistelee karsinasta suklaasilmillään kaihoisasti lähtevän hoitajan perään.

Ratsuna Nala on ehdottomasti yksi tallin osaavimpia ja herkimpiä - sillä on hirmuinen työmoraali ja se on aina valmis antamaan sataprosenttisesti kaikkensa. Se on hyvin rehellinen ratsastettava eikä se toimi vaativammalla tasolla kunnolla kuin vain oikeista avuista osaavan kuskin alla - Nala on siis myös mainio opetusmestari ja virheenpaljastaja taitojaan vielä hiovalle ohjaajalle, sillä se ei filmaa tekemällä jotain vähän sinne päin. Se on kaikki tai ei mitään, mikä on toiminut avaimena lukuisien koulukilpailuiden voittoon ja mainioihin tuloksiin. Nala antaa nöyrästi kaikkensa, kuuntelee herkästi pienimpiäkin ohjeita ja syttyy helposti. Sitä ei kauaa tarvitse lämmitellä tai väännellä, kun pyörivä laukka ja tahdikas ravi löytyvät - tammaksi Nala liikkuu yllättävän näyttävästi!
Tammasta löytyy myös takametsäseikkailijan puoli - ei selässä tarvitse olla olympiatason kilpaurheilija pitääkseen ponin kanssa hauskaa, mutta silloin ei voi olettaa senkään esittävän viimeisen päälle hiottuja sarjavaihtoja tuosta vaan. Tasapainonsa ansiosta Nala sopii hyvin raivaamaan tietä ties millaiseen pöpelikköön, sillä on hyvät jalat, kestävät hermot ja mainio suuntavaisto. Tuli vastaan sitten hirviä tai yli loikittavia ojia, tamma tarpoo eteenpäin, ellei kuski toisin käske.

Kilpailuihin ja muihin tapahtumiin Nala suuntaa myös mielellään ja jokainen uusi matka vie sen mielestä hauskaan seikkailuun. Siksi traileriin nousu sujuukin moitteetta hoitajan perässä kiltisti pysytellen. Matkustamiseen tamma on hyvin tottunut ja se ottaa lunkisti myös hermostuneempien lajitoverien ympäröimänä - se on oiva yksilö toimimaan esimerkkinä ja kaverina kokemattomammille poneille. Uusissa paikoissa sosiaalinen ja seurallinen Nala on kuin kala vedessä ja sen maneerit pitävät järkkymättömästi.

    Suku

 isä Scaredy-Cat
    prt, 151 cm, wD, evm
 ii. Bleidd-Ddyn
    rt, 147 cm, wD, evm
 iii. Rhieingerdd
    m, 147 cm, wD, evm
 iie. Coch Dywalgi
    rt, 145 cm, wD, evm
 ie. Lleuad Lawn
    prt, 150 cm, wD, evm
 iei. Hunllef
    trn, 153 cm, wD, evm
 iee. Nos Wener
    rt, 146 cm, wD, evm
 emä Scarlet Rosefinch
     prt, 148 cm, wD, evm
 ei. Gwaed Da
      prt, 146 cm, wD, evm
 eii. Lladdedig Gobaith
    tprn, 140 cm, wD, evm
 eie. Anrhydeddus
    prt, 147 cm, wD, evm
 ee. Aderyn Du
    tprt, 148 cm, wD, evm
 eei. Brenin
    m, 149 cm, wD, evm
 eee. Ysgol I Blant Bach
    prt, 147 cm, wD, evm

Nalan suku on aivan supermielenkiintoinen! Sen isä Scaredy-Cat on kasvattajansa Bandmasterin ja tämän Jenkeissä sijaitsevan sisartalli Marshall Studin yhteisomistuksessa oleva erittäin monipuolinen ori. Se syntyi Briteissä, mutta on viettänyt lähes puolet elämästään Jenkeissä ja vaikuttanut siellä kaikista eniten jalostuksessa - kas kun siellä on vähän paremmat mahdollisuudet kilpailuttaa sitä ihan huipputasolla, toisin kuin alkaa vääntäytyä Brittein maaseudulta monien tuntien ajomatkojen päähän.. Scaredy on suuresta jälkeläismäärästään huolimatta suhteellisen tuntematon nimi täälläpäin maailmaa, mutta voisi se olla yleisempikin - oriilla on nimittäin aivan upea niin punarautiaalta väritykseltäänkin ja pitkältä liinatukaltaan kuin vahvalta, mutta kevyen sporttiselta ulkonäöltään. Scaredy on kunnostautunut erityisesti ratsuna, mutta näyttelyissä se on kiertänyt vain todetakseen joka kerta omaavansa virheettömät jalka-asennot ja nivelet. Myös luonteeltaan se on todella hurmaava, oikea herrasmies, joka ei varmasti jätä ketään kylmäksi!

Scaredynin isä on huomattavasti vähempää julkista menestystä nauttinut ori Bleidd-Ddyn, joka kuitenkin vaikutti aikaisemmin paljon Jenkkien köykäisiin cob-linjoihin. Se saapui Marshalliin ikään kuin sattuman kautta, kun tilalle ostetun toisen siitosoriin mukana tuli yllätyksenä kaupanpäällisinä sen pikkuveli - no, eihän sitä pikkuista symppistä voinut enää takaisinkaan lähettää, joten tilanpitäjä päätti pitää sen. Väriltään Bleidd oli aikaisemmin tylsä, kokonaan hiekanruskea rautias, mutta näin vanhemmiten se on alkanut harmaantua melko hauskasti. Ori oli aika surkuhupaisa ratsu, joka yritti ja yritti ja antoi aina kaikkensa, onnistumatta kuitenkaan mitenkään erityisesti. Sen liikkeet olivat mitä olivat, eikä se koskaan ottanut oppiakseen ylittämään kunnolla esteitä, mutta se oli muuten korrektirakenteinen ja takasi itselleen cob-piirien underground-suosion.

Bleiddin isä on kuitenkin hieno hevonen, siksi Marshallkin halusi siitä itselleen jalostusorin - Rhieingerdd oli aivan upea musta ja superkomea ori, joka syntyi alun perin Brittien Skotlannissa, mutta joka myytiin kasvattajalleen tarpeettomana tuontihevoslastin mukana Jenkkeihin välitettäväksi pikkurahalla. Mahtoi lehmätilanpitäjä-kasvattajaa raivostuttaa myöhemmin huomata, että siitä rimppakintusta kasvoi koko maailman ihastelema näyttelykehien valtaaja ja valjakkoajon tähti. Rhieingerddin alku ei ollut helppo, sillä se kasvoi myöhään ja kasvatti lihaksistoaan pitkään, mutta sen uusi omistaja uskoi sen kykyihin ja antoi sille aikaa - tuottaen lopulta valtaisan menestyksen. Ori oli suosittu jalostuksessa varsinkin Jenkeissä, mutta se liisattiin pariksi vuodeksi myös Australiaan - se on kuitenkin onnistunut olemaan yleistymättä räjähdysmäisesti tai liikaa, ja siitäkös oriin jälkeläisten onnekkaat omistajat ovat iloisia!

Rhieingerdd oli upea, joten ei ihme, että kaikki olisivat halunneet siitä jalostusoriin omaan talliinsa. Bleiddkin olisi ollut haluttua kamaa, mutta kukaan ei ollut koskaan kuullutkaan sen emästä Coch Dywalgista, eikä muuten ihmekään - tamma toimi lähinnä isäntäperheensä omana harrastehevosena, eikä käynyt tuskin koskaan julkisesti näyttäytymässä missään, ellei asuinkylän suurella torilla joka vuosi järjestettyjä estekisoja laskettu. Dywalgi oli luonteeltaan melko äkäinen, mutta perheen äiti piti sitä siltä sopivana valintana koko perheen lemmikiksi - ymmärtäisivät kakaratkin sitten kunnioittaa hevosta. Sen liikkeet eivät olleet kummoiset, ja värikin oli normaali rautias - ai että mahtoi Bleiddin omistajaa harmittaa, kun väri periytyi emältä eikä isältä! Se eli kuitenkin pitkän ja hirmu terveen elämän varsoen kolmesti tunnetuista oreista - taaten hyvät rahat omistajilleen varsoja myydessä.

Scaredyn emä Lleuad Lawn on Bandmastersissa aikaisemmin vaikuttanut, useasti varsonut viehättävä herrasmiesnainen, joka on kuitenkin osannut tuottaa myös pettymyksiä. Kotitilallaan tamma varsoi koko elämänsä aikana yhteensä kymmenen kertaa, mutta kun se liisattiin noin 15-vuotiaana Saksaan, loi se jokaisen varsansa. Palattuaan lähemmäs parikymppisenä takaisin kotiin, jaksoi se puskea varsoja vielä 25-vuotiaaksi, kuollen lopulta harmillisesti kivuliaan selkänsä kanssa - onneksi Lawn kuitenkin lopetettiin ennen pahinta, eikä rehellinen ja kaikkien rakastama poni joutunut kokemaan mitään traagista loppua. Tamman syyt varsoa vain kotitilallaan ovat jääneet kaikille epäselväksi, mutta sen epäillään vahvasti olleen vain niin stressaantunut Saksassa - Lawn oli luonteeltaan aikamoinen hissukka ja se sopeutui huonosti uusiin asioihin, että matka toiseen maahan onkin voinut olla hirmuinen järkytys.

Lawn teki paljon hienoja varsoja polveutumatta kuitenkaan itse mistään supermenestyneistä tai tunnetuista vanhemmista. Sen isä Hunllef on varsin tuntematon tapaus, joka itse asiassa myytiin samoilla markkinoilla kuin sen tytärkin taannoin - sillä erotuksella, että Lawn oli pieni ja suloinen tammavarsa, mutta se oli suuri, pelottava ja vihainen ori, joka oli huitoa pitelijänsä kumoon kerran minuutissa. Hunllef oli kotoisin myrskyävältä pohjoisrannikolta, ja sen kova luonne johtui mitä ilmeisimmin rajuista lapsuusiän sääoloista ja siitä johtuen ronskista käsittelystä - kun tuuli puhaltaa 20 metriä sekunnissa, ei juuri tee mieli alkaa ulkona silitellä hevosia, vaan vetää ne vain topakasti talliin. Oriista kasvoi komea tummanruunikko, mutta luonteensa puolesta se oli mahdoton - se sai astua muutaman tamman ja kilpailla muutaman kauden ennen ruunaamistaan 11-vuotiaana. Sen luonne rauhoittui yllättävän paljon niin vanhaksi hevoseksi, ja myöhemmin siitä kehkeytyi ihan kiva seuralainen tuntemattomalle yksityishenkilölle.

Lawnin emä Nos Wener oli vähintään yhtä ihana ja rakastettava kuin tyttärensäkin. Se syntyi Irlannissa, mutta matkasi naapurimaahansa loppuiäkseen jo kaksivuotiaana - pysyen samalla omistajalla koko ikänsä. Wener oli erittäin rauhallinen ja luotettava hevonen, joka oli myös erittäin rohkea - sen omistaja kehui sitä usein parhaaksi koskaan kokeilemakseen maastoratsuksi, jonka tasaiset askeleet ja tapa käyttäytyä epäilyttävissä tilanteissa viisaasti ajoivat hänet myöhemmin niin maastovaelluksen valtaan, että hän perusti oikein vaellustallinkin - Wenerin mukaan nimetyn, pienen, ratsutarjontansa puolesta hyvin cob-painotteisen Wener Crwydron. Jäätyään maastobisneksestä 17-vuotiaana, pyöräytti se vielä muutaman varsan terveen ikänsä ansiosta koko tallin iloksi.

Nalan koko isänpuolen suku on aivan mahdottoman mielenkiintoinen vielä kolmen polven ylikin, mutta kun tähän lisätään vielä aivan uskomaton emä ja sen koko suku, on Nalasta saatu aivan upea miksaus!
Emä Scarlet Rosefinch on Ysgol I Blant Bach -lähtöisen emälinjan huipentuma ja kiistaton helmi, käyttöominaisuuksiltaan aivan upea ja ulkonäöltään vielä mahtavampi. Jo syntymästään lähtien on Scarlet ollut punainen kuin nouseva aurinko, ja siksi se on ollut erittäin suosittua katseltavaa niin näyttelykehissä, kilparadoilla kuin sukutauluissakin emän paikalla.. Sen emälinjan yksi tarkoituksista onkin ollut kasvattaa punaisia cob-tammoja, ja siinä mielessä myös Nala on hyvin onnistunut ja uskollinen linjalleen. Kun Scarlet myöhemmin koulutettiin, oli sen kasvattajalta pudota leuka maahan tammansa kouluratsun ominaisuuksien edessä - se on itse asiassa ensimmäinen laatuaan omista vanhemmistaan, nimittäin kummoisia ratsuja ei sen takaa aivan heti löydykään. Sillä on kouluhevosille tyypillisesti aivan mahtavat käynti ja laukka, ja sitä on käytetty paljon jalostuksessa myös näiden askellajien parantamiseen - se kaikista eniten huomioitu kun tuntuu olevan cobeilla ravi. Menestyksekkään kilpauransa jälkeen Scarlet on varsonut todella monia, erittäin hyvin menestyneitä varsoja, joita on myyty ympäri maailmaa - tamman periyttämiskyky on aivan hämmästyttävä, ja sille on kaavailtu muistomerkkiä Bandmasteriin, kunhan aika siitä jättää.

Scarletin parhaat puolet ovat aivan selvästi periytyneet sen omalta emältä, mutta ei sen isässäkään varsinaisesti valittamista ole - Gwaed Da oli vuotuisilta welshmarkkinoilta hankittu punainen ori, nyttemmin ruuna. Alun perin Bandmasteriin ei olisi pitänyt ostaa yhtäkään uutta oria, mutta siittolanpitäjän ystävä suositteli hänelle oikein lämpimästi Gwaedin kasvattajan kasvattamia hevosia. No, ori itse oli tietenkin se lähes ainoa julkiseen myyntiin laitettu floppi ja epäonneksi juuri se päädyttiin ostamaan - lähinnä ystävän vinkkejä orjallisesti noudattaen. Kotona ori osoittautui sitten kovapäiseksi ja kömpelöksi, mutta sen upean punaisen värityksen ansiosta sitä päätettiin käyttää silloin aluillaan olevan emälinjan vahvistukseksi - ja millä menestyksellä! Rakenteellisesti ja käyttöominaisuuksiltaan ori ei kuitenkaan ollut kannattava sijoitus, joten astuttuaan muutaman tamman se myytiin uudelleen - ostaja oli welshkasvatusta aloitteleva perheyritys, joka joutui kuitenkin myös pettymään Gwaediin. Ukko ruunattiin, mutta saipahan se sentään elää loppuikänsä harrasteratsuna ja muille oreille seuraa pitäen.

On kumma, että Gwaed ylipäätään hankittiin Bandmasteriin, sillä se polveutuu hyvin köykäisestä suvusta. Sen isä Lladdedig Gobaith on epäonnistunut tapaus tuottaa uusi supermenestynyt siitosori. Se risteytettiin superkomealla oriilla erittäin siroon, mutta ratsun ominaisuuksiltaan hyvään tammaan saaden aikaan vain aivan sopusuhteeton pieni rimppakinttu. Gobaithille tunnuttiin nauravan näyttelykehissä, eikä se oikein pärjännyt kovalla tasolla kilpailuissakaan - missään lajissa. Oriilla teetettiin muutama kokeellinen varsa, mutta sitten se ruunattiin ja myytiin eräälle nousevalle junnulle ratsuksi. Portaana toimiminen poneista isoihin hevosiin siirtyvälle ratsastajalle sopi Gobaithille oikein hyvin, ja siitä kehkeytyikin ahkeran treenaamisen tuloksena entistä parempi hyppääjä - ei ehkä ihan olympiatason supersteroidiponi, mutta tyytyväisiä sen kisatuloksiin olivat sekä poni itse että ratsastaja.

Gwaedin emä Anrhydeddus ei ollut yhtään sen menestyneempi hevonen, mutta se eli poikkeuspitkän elämän ja vieläpä erittäin terveenä. Se syntyi jossain Brittein maaseudulla, ja laitettiin välitettäväksi eräälle suuremmalle hevoskeskukselle. Uutta ratsastuskouluyritystä aloitteleva nainen äkkäsi nätin läsipäisen tamman, osti ja vei sen mukanaan uusille tiluksille. Hyvin ihmisrakas, positiivinen ja yritteliäs tamma osoittautui ratsastuskoulun helmeksi ja pikkutyttöjen suosikkiponiksi rajattoman kärsivällisyytensä ansiosta. Myöhemmin omistaja innostui näyttelykehistä, kierrätti tammaa jonkin verran niissä sen saaden hyvin kehuja liikkeistä ja käyttäytymisestä, vaikkei sillä mikään kummoinen rakenne ollutkaan. Pikkutyttöjen harmiksi Anrhydeddus liisattiin pariksi vuodeksi erinäisille talleille varsomaan, mutta riemu oli suuri aina tamman palatessa takaisin kotiin - ja siitä poni piti itsekin.

Nalan emälinjaan vielä palatakseni, Scarletin emä on huippuhieno tamma Aderyn Du, joka oli erittäin hyväliikkeinen ja hyvärakenteinen, mutta joka ei koskaan ottanut oppiakseen kunnon ratsuksi. Oman emänsä ja useiden jälkeläistensä tapaan oli sekin hyvin punertava rautias, joskin ehkä Nalan tapaan aavistuksen tummempi siitä optimaalisimmasta sävystä. Aderyn menestyi aivan mahtavasti näyttelyissä, ja se oli ensimmäinen Bandmasterin tamma, joka kantakirjattiin ensimmäisellä palkinnolla. Jalostukseen sitä käytettiin paljon emäänsä ja tunnetuinta tytärtään vähemmän, sillä linja tahdottiin pitää siistinä ja sitä olisi helpompi valvoa vähemmällä jälkeläismäärällä - Aderyn kun oli lähes ainoa sen emästä kotiin jäänyt tammajälkeläinen. Tamma oli myös todella hyvä periyttäjä, mutta sen luonteessa ei ehkä ollut liikaa kehuttavaa; se oli ihmisystävällinen ja yhteistyöhaluinen, mutta hirmuisen arka, säpsykkä ja kärsimätön - siinä taisivatkin olla ne tärkeimmät syyt, ettei siitä ikinä kunnon kisaratsua tullutkaan.

Aderynin isä oli korrektia rakennetta, eikä niinkään punaista väriä, varten aluillaan olevaan linjaan sotkettu Brenin. Se oli alun perin Marshallista Britteihin liisattu otus, joka saisi astua muutaman tamman Bandmasterissa ennen paluutaan kilpahevosen uraan Jenkkeihin. Brenin periytti erittäin hyvin ensimmäisille varsoilleen parhaita puoliaan, ja kotiin palattiin hyvillä mielin - lopulta oriista tuli sen verran tasaisesti ympäri vuotta kysytty Jenkeissä, ettei se palannut enää Britteihin livenä. Se menestyi erityisesti valjakkoajossa mainioiden liikkeittensä ja oivallisen kilpahevosen luonteensa ansiosta, vaikka alun perin oriista kaavailtiin ratsua - olihan sen oma emä ollut aikoinaan melko kettu kärryjen edessä, mutta silti siitä uskottiin parempaa ratsua. Toisin kävi, ja Brenin seurasi emänsä jalanjäljissä valjakkokentille.

Koko emälinjan alku ja juuri on erittäin upea tamma Ysgol I Blant Bach, joka hurmasi erittäin harvinaisella vanhan linjan suvullaan että upealla värityksellään jo varsana welshmarkkinoilla myytävänä ollessaan. Jo silloin Bandmasterin pitäjä kiinnostui siitä, mutta tamman hinta nousi pilviin - pettymys oli karvas niellä, mutta onni onneksi kääntyi muutaman vuoden jälkeen. Ysgolin silloinen asuintila paloi pahasti, ja vaikka se kuinka olisi yleistä ilmapiiriä vastaan, päätti Bandmasterin pitäjä hyötyä toisen karmivasta tragediasta. Koska palaneen tilan omistajalla ei juuri ollut varaa sanoa ei, myytiin tamma hyvään, muttei läheskään yhtä korkeaan kuin millä tamma oli sinne ostettu, hintaan Bandmasteriin luomaan menestyksekästä näyttelyuraa ja siitosponin hommaa. Tilanpitäjä rakastui Ysgoliin täysin ja tammasta muodostui hänen silmäteränsä - kun tamma oli palkittu toisella palkinnolla ja teettänyt maailmaan toinen toistaan upeampia varsoja periyttäen omaa kuparinvivahteista punaista raudikkoväriään, oli selvää, että omistaja tahtoi aloittaa tammalinjan, joka polveutuisi erittäin hienoista, vanhoista linjoista, punaisella värityksellä, mainiolla luonteella ja korrektilla rakenteella. Silloin se kuulosti suuruudenhullulta, mutta työssä on onnistuttu paremmin kuin hyvin - siitä Nalakin on oiva esimerkki!

    Jälkeläiset

Nala on tarjolla welshponijalostukseen!

28.07.2010 o. Farr Icaros Dawn (i. Llywelyn Igor) omistaja: Paraatiponit
16.08.2010 t. Ffiona Dawn (i. Heb Ceimiad) omistaja: Paraatiponit
26.07.2011 o. Dylan Dawn (i. Brandy) omistaja: Juli
12.07.2012 t. Ffanci Dawn (i. Dihiryn Twelfth) omistaja: Isis

    Valmennukset ja päiväkirjan poikanen

Yksityinen kouluvalmennus kuusnelosen opissa 26.3.2012
Valmentajan kommentti tunnista: "Herranen aika miten kaunis poni. Nala oli oikea ilmestys tullessaan maneesiin. Tamma kiilsi kuin mikäkin ja se oli heti erittäin keskittyneen näköinen. Olin suunnitellut tälle kaksikolle hieman vaativampia harjoituksia. Jopa hieman yli tamman koulutustason. Tunnin aiheena oli kuitenkin laukanvaihdot, joita lähdimme alkuravien ja väistöjen jälkeen treenaamaan. Nala toimi pohkeenväistössä kuin ajatus. Teimme myös pitkälle sivulle pohkeenväistöä laukassa ja muutaman vastalaukkapääty-ympyrän, jotta tamma ei ennkoisi tulevissa harjoituksissa. Aloitimme laukassa kahdeksikolla, jossa tehtiin aluksi kahdeksikon keskellä siirtyminen käyntiin ja uuden myötälaukan nosto. Kun taitava tamma oli tehnyt vaikutuksen rauhallisuudellaan ja täsmällisyydellään, annoin ratsukon siirtyä laukanvaihtoisin askeleessa, edelleen kahdeksikolla. Tamma ei tehnyt yhtäkään epäpuhdasta vaihtoa. Jatkoimme työskentelyyn diagonaalilla, jossa vaadin ratsukolta vaihtoa joka kolmannella askeleella. Nala hämmentyi apujen määrästä niin nopealla aikavälillä, joten kokosimme laukkaa todella paljon ja teimme alkuun selkeän asetuksen myötälaukan puolelle, josta saatoimme muokata vaihtojen apuja pienemmiksi. Tamma työskenteli erittäin ahkerasti. Upea!"

26.07.2011, päiväkirjamerkintä
Nala on jälleen suonut iloksemme orivarsan - taas Elenin oriista, suurikokoisesta, tummanruunikosta Brandystä. Varsakin on jo päivän ikäisenä melkoisen romuluinen, hyvin kompakti ja iso paketti, eikä varsominen siksi sujunutkaan ihan yhtä helposti kuin kaksi ensimmäistä. Nala kuitenkin pärjäsi urheasti omin avuin, mutta sanokaan minun sanoneen, tästä tummasta pikkupoitsusta kasvaa vielä järkälemäisen kokoinen! Varsalle on jo ostaja ja uusi kotipaikka, mistäs muualtakaan kuin Julin luota Gwalchista - ja pikku-ukko nimettiinkin Julin toiveiden mukaan jo nyt Dylaniksi. Ei lainkaan hassumpi nimi, vaikka alun perin suunnittelinkin nimeäväni kaikki Nalan jälkeläiset F-alkuisiksi. No, yksi poikkeus sinne tahi tänne? Päivä on sujunut Julin kanssa Nalan punnertamaa ihmettä ihastellen ja pojan ja sen emän rauhallista käyskentelyä pilvisessä ja melko viileässä heinäkuun iltapäivässä seuraillen. On tuo vaan hieno tamma, mainiosta sukujuurista myös. Pitäisikö tässä alkaa jo seuraavaa oria etsimään?

16.01.2011, kouluvalmennus
Mielen virkistykseksi ilmoitin Nalan mukaan kouluratsastusklinikalle - tällä kertaa suurennuslasin alle joutuivat lisätyt askellajit. Liikkeelle lähdettiin aivan perusteista ja alkukäyntien aikana kuuntelin luentoa hevosen liikkumisesta ylipäätään, tasapainon ja rentouden tärkeydestä sekä siitä, mihin, miksi ja miten lisätyissä askellajeissa oikein tähdätään. Kepeän ja lyhyehkön alkuverryttelyn jälkeen alettiin kaikkia kolmea askellajia käydä läpi. Lisätty käynti oli siinä vaiheessa jo hyvin lämmenneelle ja vetreytyneelle Nalalle helppo nakki, se venyi rennosti eteen ja alas pitkälle ja liikkui hyvin ponnekkaasti eteen. Takapää pysyi mainiosti mukana, eikä noottia esimerkiksi tasapainon hairahtamisesta tullut. Tästä kun siirryttiin kootun käynnin kautta raviin, putosi Nala hieman kärryiltä allekirjoittanut muassaan - tamma ilmeisesti oletti treenien loppuvan näihin rentouttaviin eteen-alas-venytyksiin, mutta homma jatkuikin yhtäkkiä pakettia kiireesti kasaan keräten ja ryhtiä kokoamisiin hakien. Ravilisäyksissä sain valmistella tammaa huolella ja härnätä hieman raipallakin, jotta se pääsi taas tilanteen tasalle. Muutaman toiston jälkeen se oli taas rennosti, mutta ryhdikkäästi mukana ja takapää toimi aktiivisena, työntäen tammaa eteenpäin. Laukassa lisäykset sujuivat myös helposti, mutta kokoamisissa Nalan etuosa meinasi jäädä hieman liian alas laahaamaan. Ryhtiä, tahtia ja tasapainoa haettiin pienentämällä ja tiukentamalla ratsastettavaa kaarretta, jolloin tamma automaattisesti kevensi etuosaansa. Lopputunnista kokoamisetkin sujuivat mainiosti ja valmennus lopetettiin vapaamuotoiseen jumppailuun uralla.

30.08.2010, kouluvalmennus
Tänään Nalan kanssa osallistuttiin vähän erilaiseen kouluvalmennukseen - tai ei se sisällöltään niinkään erilainen ollut, mutta tapahtumapaikkana toimi Paraatiponien oma sänkkäri metsämäen juurella! Vaihteleva ympäristö vaikutti mukavasti piristävällä tavalla, ilma kun oli vielä varsin tuulinen ja napakka viima aiheutti pieniä yllätysmomentteja jopa pomminvarmalle Nalalle. Mutta sepä se on, ettei kukaan ole tottunut saamaan lehtitrombia turvalleen kesken laukanvaihdon..! Vauhtia riitti valmennuksessa muutenkin, kun teemana oli laukkatyöskentely. Heti alkutunnista lähdettiin ottamaan nostoja niin myötä- kuin vastalaukkaankin sekä parin askeleen välin siirtymisiä ja temponvaihteluita. Laukkaan haettiin hyvää tahtia puomeina toimineiden puunoksien avulla ja rytmiä ja ryhtiä toivat myös pienet ympyrät ja tiukat voltit minilaukka-askelin. Jotta tamma ei olisi jumiutunut liian pieneen pakettiin, otettiin myös irrottelevia eteenajoharjoituksia - ja sänkkärillä kun ei ole tilasta puutetta, sai Nalakin painella kuin viimeistä päivää useamman sata metriä! Loppuun otettiin vielä muutamia laukanvaihtoja, alkuun parin käyntiaskeleen kautta, mutta sitten lähdettiin hakemaan puomioksien avulla suoraa vaihtoa askeleessa. Tammalla pysyi rytmi oikein hyvin, mutta allekirjoittaneella on vielä vähän tapana sekoilla ohjauksessa. Kyllä se tästä kuitenkin vielä joku päivä onnistuu!

16.08.2010, päiväkirjamerkintä
Farr Icaroksen syntymän jälkeen Nala astutettiin miltei heti uudelleen, tällä kertaa allekirjoittaneen maahan tuomalla, Brenn Poniesissa asustavalla pirun upealla Heb Ceimiadilla. Lisäksi nyt pelasin varman päälle - varsasta oli tultava punarautias, sillä kumpikin vanhempi oli sellainen, isä lisäksi hyvin vahvasti sabinokuvioinen, ei sillä, onhan Nalallakin neljä sukkaa ja ujo läsi. Sukupuolta tosin ei voinut ennustaa, joten pystyin vain toivomaan parasta.
Ja ilmeisesti telepaattinen viestintä Nalan kanssa onnistui tai se muuten vain halusi palkita kärsivällisyyteni - laitumen olkipatjoilla vuorattuun katokseen oli aamuyöllä syntynyt iki-ihana, jo varsanakin hyvin punainen sabinomerkkinen pikkutamma! Tytsyllä on isänsä korkeat sukat sekä emänsä otsasta leveä läsi ja se on muutenkin aivan mahtava ilmestys, täysin toiveideni mukainen! Se on tosin tätä kirjoittaessa vielä hyvin ujo ja testailee vielä koipiensa kantavuutta - pari varovaista hyppyä se on ottanut emänsä kylkeä vasten, muttei mitään sen hurjempaa. Ehkä tästä tulee vähän isoveljeä rauhallisempi tapaus? Nalan suklaasilmistä on mahdotonta koettaa tulkita tähän vastausta.

28.07.2010, päiväkirjamerkintä
Ii, tänään Nala varsoi esikoisensa Elenin superkomeasta ja mainiosti menestyneestä oriista Llywelyn Igorista. Olin salaa tietenkin toivonut emänsä tapaista rautiasta tammaa, mutta Nala oli päättänyt toisin - punaisen pikkuprinsessan sijaan sain isänsä tapaan mustan orivarsan. Varsominen sujui ensisynnyttäjältä yllättävän hyvin ja vauhdilla - ja varsakin tuntuu olevan melkoinen energiapaketti ja alituiseen hyörivä hyrysysy, se nousi jaloilleen nopeasti ja iltapäivään mennessä jo terrorisoi vilkkaasti emänsä karsinaa. Pakkohan nuo oli päästää tarhaan jaloittelemaan, kun sisätilat eivät meinaa pikkupojalle riittää! Kumma kyllä Nala ei vaikuta ainakaan toistaiseksi lainkaan hermostuneelta jaloissaan pyörivään termiittiin, vaan mutustelee tyytyväisenä heiniä ja ruohoa, milloin kerkeää tumman formulalapsensa tieltä sitä nyhtämään. Tältä tammalta ei kärsivällisyyttä puutu!

02.07.2010, kouluvalmennus
Tämänpäiväisessä valmennuksessa antauduttiin oikein antaumuksella siirtymisten vietäväksi. Heti alkutunnista valmentaja teki selväksi, mitä tavoiteltaisiin - herkästi, välittömästi, puhtaasti ja ennen kaikkea tasapainoisesti askellajia ja tempoa muuttavaa vireää ratsua. Tämä edellytti meikäläiseltä erittäin tarkkaa ratsastusta, sillä Nalan osaamisessa ei ole mitään vikaa. Harmonia tulee vain löytää ja hitsata ne vähäisetkin saumat olemattomiksi yhteistyössä! Alkutunnista jo sukelsimme siirtymisten ihmeelliseen maailmaan ja sain ratsastaa tammaa melko napakasti. Se pysyi hyvin kuulolla ja reagoi välittömästi kaiken kykynsä mukaan - ongelmat tulivatkin vastaan siinä, ettei meikäläinen valmistellut tarpeeksi huolellisesti tai oikein. Puolipidätteet näkyivät ennen laukannostoa toiselle puolelle kenttää ja siksi Nala vaihtoi hieman jännittyneesti, kuin ponkaisten laukkaan pelkällä takaosallaan, mikä aiheutti pientä epätasapainoa liikkumisessa. Valmentajalle ei riittänyt ryhdin löytyminen askeleen päästä siirtymisestä, vaan kaiken piti olla siirtymisen sekunnilla täydellistä. Kamalaa pikkutarkkuutta, miksi koskaan valistinkaan lajikseni kouluratsastuksen? Sinnikäs toistaminen, yrittäminen ja erehtyminen toivat kuitenkin tulosta ja lopputunnista valmentaja oli tyytyväinen näkemäänsä. Ja tunnin päättymistä kiittivät myös hikinen, ryntäänsä vaahdon peittoon kuolannut poni ja sen nääntynyt kuski!

13.05.2010, päiväkirjamerkintä
Iik, tänään starttasin Nalan kanssa ensimmäisen kerran virallisissa kilpailuissa! Ensistartiksi valikoitui ihan tutut kotikisat, kas kun olin suunnitellut tähän kesän alkuun useamman päivän kisaputken tallille. Jotta kuitenkaan ei liian helpolla päästäisi, aloittaisin Nalan kanssa suoraan vaativasta luokasta, enkä esimerkiksi helposta A:sta, kuten olin alkuun suunnitellut - treenit ponin kanssa ovat sujuneet niin hyvin, että on aika luottaa siihen vihdoin täysillä ja loikata saman tien B:hen! Hermoilin miltei koko päivän kisoista ja siitä, miten Nala mahtaisi suoriutua. Kaikki se hösellys oli täysin turhaa, sillä tamma otti todella lunkisti eikä tehnyt juuri eroa normaalin liikutuksen välille - no, tottahan se oli, kilpailut olivat kotitallilla, joten ainoa ero normaaliin liikutukseen oli astetta lyhyempi ja tiivistetympi alkuverryttely ahtaassa verkkapäädyssä aivan liian monen muun ponin kanssa samanaikaisesti! Radalla tamma oli hienosti, mutta meikäläinen hieman sähelsi ja syytän siitä vain ja ainoastaan suoritustani radan ulkopuolella häirinnyttä Kekeä, joka videokuvasi rataa, vaikka olin sen erikseen kieltänyt! Kamalaa! Sijoituksemme oli kuitenkin loppupeleissä neljäs kymmenestä, joten lainkaan hullummin rata ei lopulta mennyt. Tämä on mainio alku Nalan kesän kisakaudelle!

05.05.2010, kouluvalmennus
Tänään osallistuimme Nalan kanssa ensimmäiseen kouluvalmennukseemme, jossa keskityttiin lähinnä ympyrätyöskentelyyn. Jo alkutunnista olivat kaaret, asettaminen, taivuttaminen sekä suoristaminen tehtävien keskeisiä teemoja. Verryttely tapahtui suurilla ja loivilla kiemuraurilla sekä muutamilla laukannostoilla tiukemmissa kaarteissa - tarkoituksena oli herätellä Nala hieman nopeammin teräväksi ja se nappasi jutun juonesta äkkiä. Verryttelystä siirryttiin sitten suurelle keskiympyrälle, jossa otettiin hevosen asettaminen ja taivuttaminen esille uudessa valossa - valmentaja oli todella informatiivinen asioiden hevoseen vaikuttavalta kannalta, ja meikäläiselläkin syttyi satulassa ihan uudet valot. Valaistuneena ja uudella näkökulmalla suoritettiin sitten ravi- ja laukkaharjoituksia sekä keski- että kahdeksikkotyyliin maneesin kummankin pään pääty-ympyröillä. Nala oli todella vetreänä ja liikkui hyvin rennosti ja irtonaisesti - tähän väliin valmentaja näki oivalliseksi ottaa mukaan suoristamisen. Alkuun muutaman askeleen suora ympyrää leikatessa suuntaa vaihtaessa riitti, mutta lopulta tämä muutettiin kokonaan muutaman kymmenen metrin suoristukseksi ja pohkeenväistöksi. Koko kenttää käyttäen suuntaa vaihdettiin sitten seuraavan päädyn ympyrässä ja tultiin sama tehtävä peilikuvana takaisin päin. Nala kulki nätisti ja malttaen, itselleen tyypillisesti ja valmennus sujui oikein mainiosti. Loppuverryttely hoitui sitten rennolla käppäilyllä maastossa!

07.03.2010, päiväkirjamerkintä
Nala on sopeutunut Paraatiponien arkeen mainiosti - aivan kuin se olisi asunut täällä koko ikänsä! Tietenkin tiettyihin rutiineihin se on saanut opettaa itseään aivan puhtaalta pöydältä, ei ole tamma tainnut ennen pihatossa elellä ja senpä takia siitä on koitunut myös jonkin verran lisävaivaa. Keke on kironnut joka aamu, kun Nala on tällä hetkellä ainoa loimitettavamme ja niiden takkien kanssa saakin näillä kuraloskakeleillä pelleillä. Itse olen ollut niin haltioissani ponista, ettei pukeminen ole juuri haitannut - on ymmärrettävää, että leudommassa ilmastossa Briteissä Nala ei ole kasvattanut muhkeaa jääkarhun turkkia ja kilpaponeja ei muutenkaan missään oikeassa suuren maailman vakavasti otettavassa tallissa pidetä pihatossa, mutta kyllä mun puolesta tamma saa jo ensi syksyksi kasvatella pidemmän karvan.
Myös satulaan asti on kavuttu Nalan saapumisen jälkeen pariin otteeseen, eikä todellakaan ole tarvinnut pettyä! Yhteinen sävel on vielä jonkin verran hakusessa, tamma on paljon herkempi kuin maailmaa nähneen, miltei valmiin siitostamman olettaisi ja varsinkin kiireisinä päivinä se aiheuttaa ongelmia. Ai miksei muka voi vain kaivaa kannuksia kylkiin ja käskeä? Koska herkkä tamma vetää siitä herneet nenäänsä! Kyllä se harmonia kuitenkin vielä varmasti löytyy, sillä tamma on puhdasta kultaa. Täytyy vain löytää se oma kullanhuuhdontasiivilä, eikä tyytyä jynssäämään murikoita juuriharjalla.

28.02.2010, päiväkirjamerkintä
Tänään se saapui. Suuri, varmaan kymmenen hevosen jättitraileri kaarsi juhlallisesti tallipihaan ja pysähtyi köhisten tallin ja ensimmäisen tarhan väliin. Yllättävän nuoren oloinen nainen ponkaisi pelkääjän paikalta, tuli kättelemään ja esittäytymään ja vaihdoimme tärkeitä papereita kylmän rauhallisesti kuin kaksi mafiapomoa. Siitä siirryimme sitten kopin ovelle ja salpojen takaa paljastui oikea tilaihme - suuri ja valoisa traileri kätki sisäänsä vielä muutaman hevosen, ja pistin Keken ottamaan Voodoon ulos. Itse halusin olla se, kuka täällä ensi kerran uusimpaan tammaamme koskee. Foe pyöritteli silmiään ja korviaan kun astuin sen luo, mutta seurasi kiltisti ulos. Ja siinä, meidän tallipihallamme, seisoi nyt aivan mieletön uusi poni - ja ai että, se oli livenä vielä paremman näköinen! GHS:n hevosvälityksen miljoonan hevosvoiman rekan moottori jylisi ajoi ohitsemme sylkien savua ja bensan löyhkää, mutta tamma ei hätkähtänytkään. Se tutkiskeli valppaana uutta ympäristöä, haisteli kuusimetsän tuoksua ja vilkuili silmäkulmistaan tarhoihin. Sen kysyvä inahdus palautti minut takaisin maanpinnalle pilvien päältä ja päätimme Keken kanssa käppäillä tammojen kanssa pari kierrosta tallipihassa ennen tarhaan viemistä. Kireä Voodoo riepotteli talliapulaistani miten sattui, mutta Foe seurasi kiltisti kuin koiranpentu. Ah, se on ihana!

26.02.2010, päiväkirjamerkintä
Allekirjoittanut teki tänään elämänsä kaupat - vastikään perustettu hevosia välittävä ja myyvä firma Global Horsesales on saanut toimipisteen lähimpään kaupunkiin ja meikäläinen oli tietenkin uteliaana kurkkimassa hevostarjontaa ja tutustumassa uuteen hevosalan yritykseen. Esillä oli runsaasti mainoksia ja esitteitä toinen toistaan upeammista puoliverisistä sekä täysiverisistä, mutta sattuneista syistä olin kiinnostuneempi ponitarjonnasta - löytyisikö näiden vähän pienempien otusten joukosta jotain yhtä upeaa, kuin mitä jotakuinkin olympiavalmiit GP-tason puoliveriset olivat? Ja löytyihän sieltä, herranjumala! Jenkkisyntyinen, Briteissä kasvatettu ja siellä toistaiseksi asuva Scaremonger's Foe pysäytti allekirjoittaneen hengityksen ensi näkemältä. Kuvissa poseerasi yksi maailman kauneimpia koulucobeja ja selostukset hieman vanhemman tamman sen hetkisistä meriiteistä saivat pulssin kiihtymään. Ja mikä suku.. Foella oli mieletön kilpailutausta huippukuskin alla ja kaikkiin sen ominaisuuksiin nähden se oli myynnissä melko halvalla hinnalla. Syytä siihen, miksi kasvattaja tyytyi niin vähään tällaisesta timantista en tiennyt, eikä GHS:kään välistä paljoa vetänyt. Hintaan sisältyi lisäksi tamman maahantuonti firman piikkiin, mikäli malttaisin odottaa yhteiskuljetusta. En olisi jaksanut, mutta lompakko sai tällä kertaa päättää. Samaan syssyyn tartuin sitten Voodoo-nimiseen part bred -tammaankin, kun siinä odotellessa oli aikaa selata muitakin ilmoituksia. Nyt ei muuta kuin odotella ruosteenpunaisen tamman ja sen saksalaisen kaverin kotiutumista!

    Kilpailut

Nalalla kilpaillaan pääpainoisesti KRJn alaisissa kilpailuissa. Huomaathan, että kalenteriin merkitään vain sijoitukset ja voitot?

Sijoituksia: 55 kpl

01.10.10, villit koulukilpailut, vaB : 02/20
29.09.10, villit koulukilpailut, vaB : 02/20
28.09.10, villit koulukilpailut, vaB : 03/20
25.09.10, villit koulukilpailut, vaB : 04/20
23.09.10, villit koulukilpailut, vaB : 03/20
22.09.10, villit koulukilpailut, vaB : 03/20
16.09.10, villit koulukilpailut, vaB : 04/20
12.09.10, villit koulukilpailut, vaB : 04/20
01.09.10, villit koulukilpailut, vaB : 03/23
30.08.10, villit koulukilpailut, vaB : 01/23
27.08.10, villit koulukilpailut, vaB : 01/23
26.08.10, villit koulukilpailut, vaB : 03/23
25.08.10, villit koulukilpailut, vaB : 01/16
03.07.10, villit koulukilpailut, vaB : 04/16
02.07.10, villit koulukilpailut, vaB : 01/16
27.06.10, villit koulukilpailut, vaB : 01/16
12.06.10, villit koulukilpailut, vaB : 02/06
11.06.10, villit koulukilpailut, vaB : 02/06
04.06.10, villit koulukilpailut, vaB : 01/13
28.05.10, villit koulukilpailut, vaB : 03/13
13.05.10, villit koulukilpailut, vaB : 02/10
01.05.12, villit koulukilpailut, vaB : 05/45
02.05.12, villit koulukilpailut, vaB : 05/45
10.05.12, villit koulukilpailut, vaB : 01/28
10.05.12, villit koulukilpailut, vaB : 04/17
11.05.12, villit koulukilpailut, vaB : 01/17
11.05.12, villit koulukilpailut, vaB : 04/17
10.10.12, villit koulukilpailut, vaB : 02/21
14.10.10, villit koulukilpailut, vaB : 03/26
17.07.10, villit koulukilpailut, vaB : 04/16
16.07.10, villit koulukilpailut, vaB : 04/16
22.07.10, villit koulukilpailut, vaB : 02/16
16.07.10, villit koulukilpailut, vaB : 02/39
29.05.10, villit koulukilpailut, heA : 02/29
21.06.10, villit koulukilpailut, vaB : 04/54
12.06.10, villit koulukilpailut, vaB : 03/16
19.02.11, villit koulukilpailut, vaB : 01/07
20.02.11, villit koulukilpailut, vaB : 02/07
13.05.12, villit koulukilpailut, vaB : 04/17
14.05.12, villit koulukilpailut, vaB : 02/17
15.05.12, villit koulukilpailut, vaB : 01/17
16.05.12, villit koulukilpailut, vaB : 02/17
17.05.12, villit koulukilpailut, vaB : 02/17
04.05.12, villit koulukilpailut, vaB : 06/45
05.05.12, villit koulukilpailut, vaB : 05/45
06.07.12, villit koulukilpailut, vaB : 01/50

01.03.11, KRJ, vaB : 03/50
27.02.11, KRJ, vaB : 07/50
02.03.11, KRJ, vaB : 04/50
09.03.11, KRJ, vaB : 06/40
11.03.11, KRJ, vaB : 02/40
08.03.11, KRJ, vaB : 06/80
10.03.11, KRJ, vaB : 08/80
03.03.11, KRJ, vaB : 04/30
04.03.11, KRJ, vaB : 04/30

 

Scaremonger's Foe on virtuaalihevonen.
Kuvat © GHS 2010
Kaiken muun materiaalin © dani 2015, ellei toisin ole mainittu. Kopiointi kielletty!