otsikko
Etusivu      Talli ja tilat      Oriit      Tammat      Toiminta      Muuta

 

    Llygedyn Ar Gerdded VH11-026-0063

     

  Virallinen nimi   Llygedyn Ar Gerdded   Säkäkorkeus   155 cm
  Lempinimi   Kerttu   Syntynyt   28.02.2010, VHKR
  Rotu   Welsh cob (sektio D)   Sukupuoli   Tamma
  Väri   Ruunikko   Kasvattaja   elen
  Omistaja   dani VRL-03561   Painotus   Estepainotus

Koulutustaso: heB, 120 cm
Käyttö: Kisaponi

Saavutukset:
  VWY-II, 7 + 8 + 9 + 20 + 5 = 49p. Tilaisuuden paras poni! 31.03.2014
  KTK-II, 19 + 19 + 18 + 19 = 75p. Ponikantakirjaustilaisuus 20.08.2019

4-vuotias 28.06.10

    Taustaa

Kerttu polveutuu aivan supermakeasta suvusta - se on emänsä haudan partaalla pyöräyttämä varsa upeasta isästä, joten tästä tammasta sopii nyt olla ylpeä. Pikkuinen Kerttuli kasvoi hujauksessa vanhemmistaan ohi, ja heti vieroituksen jälkeen sen saapuessa Paraatiponeihin oli se jo melkoinen hongankolistaja - harmi, ettei koordinaatio ollut oikein seurannut kasvupyrähdyksessä mukana! Tamman kouluttamisessa meni pitkään, mutta se osoittautui usean sadan kilon painonsa arvoiseksi kultaa luonteensa puolesta - siitä kehkeytyi myös todella oivallinen hyppääjä vanhempiensa tapaan, ja nyt odotellaankin innolla sen debyyttikisauran alkua. Pienisuuresta Kerttulista tulee vielä todella hieno, sillä vaikkei se menestyisikään odotetulla tavalla kilpailuissa, on se jo lunastanut tulevaisuuden paikkansa siitostammana..

    Luonnekuvaus

Kerttuli on hassu tamma - suuri, hyväsydäminen hölmö, joka ei ymmärtäisi juosta karkuun, vaikka maailma kaatuisi sen päälle. Se on erittäin seurallinen ja ihmisrakas, vaikkei aina ymmärräkään olevan monta sataa kiloa ystäviään painavampi - kun tamma koettaa iloisesti lyödä kättä päälle, on syytä väistää iloista kavionheilautusta luunmurtumat välttäen. Kertun varomattomuuden takia se ei missään tapauksessa ole aloittelijoiden hoidettava, vaikka muutoin se todella kultainen onkin - rakastamiaan lapsia se saa usein tervehtiä vain tarhansa valkoisten lankkujen läpi, mutta onhan se parempi kuin ei mitään!

Taluttaessa Kerttu seuraa usein hoitajaansa hieman hitaasti, mutta pitkin ja varmoin askelin - tamma on vähän sitä sorttia, joka joko tuijottelee maisemia tai tahtoo haistella ja kuunnella kaikkea niin keskittyneesti, että sen on pakko hidastaa menoa. Maailma on aina yhtä ihmeellinen ikilapseksi jääneelle tammalle. Mikäli sitä ollaan viemässä ensi kertaa kesälaitumille, tai tammalla on jotain muuta syytä olla erityisen innoissaan, säheltää ja säpsähtelee se taluttajansa niskaan silkasta ilosta. Huidellessaan Kertusta tulee erittäin kömpelö, joten lähistöillä olevien ihmisten on syytä pitää varansa - samoin kuin tamman laidunkavereiden, joiden sekaan hömppätamma juoksee pää viidentenä jalkana tajuamatta hidastaa ennen törmäystä.

Vaikka karsinassa on naurettavan vähän liikkumatilaa tallipihaan ja tarhoihin nähden, onnistuu Kerttuli sielläkin kolhimaan hoitajansa huonossa lykyssä. Siksi, vaikka tamma muuten todella säyseä onkin, on se syytä hoitaa kiinnitettynä käytävällä. Se pitää harjauksesta todella paljon, ja melko äänekkäänä kaverina tervehtii se jokaista karsinansa oven avaajaa yhtä innokkaalla ja toiveikkaalla hörähdyksellä - ja tunkemalla valtavan päänsä ensiksi tulijan syliin ja sitten olkapään yli käytävälle. Siinä saa pitää varansa, ettei tamman loppukroppa tule vauhdilla mukana katujyrän lailla.

Käytävällä Kerttuli seisoo nätisti ja seurailee innokkaana ja hymyssä suin tallin tapahtumia. Se tykkää kommentoida joka väliin hullunkurisesti hirnumalla ja häntäänsä heiluttelemalla, mutta sitä ei kannata säikähtää. Kosketusarka poni tamma ei ole, ja sitä voi harjata aivan mistä tahansa aivan miten kauan tahansa sen koskaan kyllästymättä - päänharjaus voi silti olla joskus ongelmallista, mikäli Kerttu jostain syystä ei ole aivan yhteistyöhaluisimmalla päällä, esimerkiksi kiimojen aikana. Se nostaa päänsä katon rajaan ja nuolee pitkällä kielellään kurkottelevan hoitajan sormia - siinä ei auta muu, kuin hakea jakkara hätiin!
Kaviot Kerttuli nostaa nätisti pyynnöstä, vaikkakaan se ei avita hoitajaansa pätkääkään kannattelemalla valtavia kavioitaan itse ylhäällä - mokoma ei liene vielä tajunnut itsensä ja hoitajansa välistä voimaeroa..

Kengittäjän ja eläinlääkärin luona Kerttuli on hieman hankalampi tapaus - se on niin utelias ja tahtoisi kokeilla ja maistaa kaikkea turvallaan, mutta se harvemmin hevosille vaarallisia työkaluja suojeleville ammattilaisille käy. Varsinkin Kenkä-Erkin roimasta komennuksesta rauhaa rakastava tamma tuntuu menevän aivan pois tolaltaan, mikä saa sen häsläämään ja steppaamaan paikoillaan aiheuttaen vielä enemmän huutoa. Eläinlääkärin luona sen on vielä vaikeampi seistä aloillaan, mikäli joku vain pitelee sitä, eikä se ole sidottuna - oma luottohoitajan läsnäolo on pakollista Kertun rauhoittamiseksi!

Pesulle Kerttuli tulee enemmän kuin mielellään, sillä se rakastaa veden loiskuttelua lainehtivassa vesikarsinassa. Se seisoo alkuun kiltisti aloillaan, mutta alkaa liikehtiä loppua kohden yhä enemmän ja enemmän - hoitajaahan se voi harmittaa vaatteiden kastumisen takia, mutta tamman ollessa kiinnisidottuna ei ole pelkoa sen vahingossa tapahtuvasta potkimisesta, Kertulla ei ole tapana huitoa sivulle päin.
Varustaessa Kerttu on varsin neutraalisti, se pitää varustamisesta seuraavaa liikuntaa, mutta ei liene yllätys, ettei se välittäisi vain seistä aloillaan, kun sen ympärille kiristellään remmejä ja kilisytetään solkia. Ennen tammalla oli tapana pullistella satulavyötä vastaan, mutta ongelmaan keksittiin todella helppo ja toimiva ratkaisu - seurallinen Kerttuli rakastaa kuunnella hoitajansa juttelua, ja tarkasti kuunnellessaan unohtaa se pullistella vatsaansa.

Ratsuna Kerttuli ei ole koulupuolella hirveän osaava, mutta se on aivan ihanteellisen yritteliäs ja miellyttämisenhaluinen. Se on usein alkutunnista hyvin kankea eikä se liikukaan mitenkään ihmeellisesti ja se vaatii huolellisen ja pitkän alkuverryttelyn ja lämmittelyn - kärsivällisyys palkitaan, kun useiden taivuttelujen, asettelujen ja temponvaihteluiden jälkeen Kerttuli pääsee omaan työmoodiinsa pehmeään ja elastiseen muotoon. Tamma ei ole maailman herkin avuille, mutta sopivasti herättelemällä saa sen kuuntelemaan pelkkiä painoapujakin - joiden käyttö varsinkin vauhtia lisätessä voi olla kuitenkin haastavaa, Kerttulin päästellessä siitä lähtee liikettä aivan hirmuisesti, ja takapuolen satulassa pitäminen on aina vaikeampaa. Koulukiemuroissa tamma on kuitenkin melko kömpelö, ja se tuntuu turhautuvan helposti epäonnistumisista ja jatkuvasta toistamisesta - mikäli vaihtelua ei ole tarpeeksi, tulee tammasta naama myttyrällä kulkeva huolimaton jyrä.

Esteille se Kerttulin veri vetää, aivan sen vanhempien tapaan - ja mikä parasta, hieman vähemmän solakan ja balettitanssijamaisen tamman ei tarvitse välittää jokaisesta kiemurasta, yksityiskohdasta ja harmoniasta, vaan se voi vain päästellä ratsastajansa apuja kuunnellen. Suuresta koostaan huolimatta se lähtee tarvittaessa todella kovaa ja hidastaa aivan yhtä helposti, ja se on ehdottoman varma hyppääjä. Sillä ei ole ehkä pienen koon ja mahdottoman notkeuden tuomaa etua pienille ja tiukoille teille, mutta laajemmilla kaarilla sen voi huoletta päästää viilettämään - Kerttuli ei tahdo olla koskaan yksin vaan yhteistyössä, joten ryöstäminen on poissa päiväjärjestyksestä. Sen hyppytyyli on yllättävän hyvä sen mainion selänkäytön ja suuren ponnistusvoiman ansiosta, eikä se kyttää kummallisintakaan estettä - niin kauan kun se on ratsastajansa kanssa yhteistyössä, ei mikään voi sitä horjuttaa.

Kilpailutilanteiden päälle Kerttu ei ole koskaan ymmärtänyt, vaikka se seurallinen onkin ja liikkuu usein kotitallilla vähintään parin muun hevosen kanssa, ei se saa paniikkia yksin radalla ollessaan. Suorituksen aikana se keskittyy täysin hommaansa, mutta heti radalta poistuttua ja sen saadessa jäähdytellä muuttuu se omaksi hömelöksi itsekseen - tamma tervehtii kaikkia ja tahtoisi halata jokaista vastaan tulijaa. Kerttuli on erittäin huono matkustamaan trailerissa yksin, mutta kaverin perässä se suorastaan juoksee koppiin.

    Suku

 isä Mickey Of Romney
    wD
 ii. Sprietland's Black Magic
    KTK-II, ERJ-III, YLA3, VWY-III, wD
 iii. VIR MVA Ch Sprietland's Regent
    KTK-III, wD
 iie. Cotton Candy
    wD
 ie. April Hill's Cwissie
    wD
 iei. VIR MVA Ch Laakson Rick
    KTK-III, wD
 iee. Angelwing's Real Magic
    wD
 emä Rhoscfflach Lómien
     KTK-II, VWY-II, VWY-A, wD
 ei. Ch Taur e-Ndaedelos's Loomin
      KTK-II, wD
 eii. Zibbwr Fawr Psycho
    wD
 eie. Renessa
    wD
 ee. Blue Bell's Wild Moon
    KTK-II, wD
 eei. VIR MVA Ch Rosegarden's Black Moon
    KTK-III, VJA-A, YLA3, wD
 eee. Rockie's Born To Be Wild
    KTK-III, wD

Kerttu polveutuu aivan mielettömästä sukutaulusta. Sen kuuden polven sukutaulua voi tutkailla tämän linkin kautta.

    Jälkeläiset

Kerttu on tarjolla welshponijalostukseen!

00.00.00 Varsa (e. -) omistaja: ?

    Valmennukset ja päiväkirjan poikanen

01.02.2014, päiväkirjamerkintä
Kerttu on upeassa kunnossa säilynyt ikinuori, joka ei ole vanhentunut päivääkään sitten loisteliaasta kisakaudestaan, joka allekirjoittaneen mielestä tuntuu tapahtuneen joskus edellisessä elämässä. Kerttuli on edelleen se hyväsydäminen, virkeä ja hupsu itsensä, joka on pitänyt itsensä hyvässä kunnossa telmimällä nuorikoiden kanssa tai sitten yksikseen muiden katsellessa oudoksuen vieressä.. Hullulla halvat huvit, idiootilla ilmaiset, eikä Kertunkaan touhuista oravannahkoja maksettaisi. Lähiaikojen missiona olisi saada tämäkin tyylikäs leidi jossain vaiheessa VWY:n laatuarvosteluun, jotta olisi sitten jotain konkreettista, mitä esitellä. Kerttu hurmaa kyllä ulkonäöllään, mutta harva uskoo tällaisen höpsön olleen mikään kisatykki.
Myös jalostuskäyttö pitäisi saada oikeille urille. Kerttu riemuitsee jokaisesta uudesta varsastamme, tutustuu niihin innolla ja toimii todellisena tarhantätinä, kun varsojen oikeat mammat tarvitsevat hermolomaa, joten olisi korkea aika saada tammalle oma muksu. Tallissa taitaakin kasvaa pari sopivaa herkulesta.. Eipäs anneta unohtua!

20.08.2011, päiväkirjamerkintä
Näin loppukesän kunniaksi olemme talliporukan kanssa kunnostaneet maastoesterataamme, jota kävin tänään Kerttulin kanssa testaamassa. Tamma oli ehdottomasti hyvillään päästessään taas pitkästä aikaa kunnon maastotreenille ja sähellys oli sen mukaista.. Koko alkumatkan tamma kulki iloisesti aivan väärinpäin, vaikka kuinka koetin herätellä sitä ja saada kuulolle. Vasta puolimatkassa Kerttu jotenkin tajusi kuunnella minua pelkän maisemien tuijottelun ja eteenpäin kaahaamisen sijasta. Teimme siinä vähän avotaivutusta käynnissä metsätietä pitkin, olisin ottanut ravissakin, mutta Kerttu tuntui sotkeutuvan jalkoihinsa. Ravijumpat suoritettiin ympyrällä pellolla ja nostin parit laukatkin molempiin suuntiin. Tamma tuntui hyvältä ja jumppa sujui, joten siitä lähdimme sitten esteradalle.

Maastoesterata on siis tosiaan ihan polvenkorkuinen, ehkä mountainponeille ja russeille oikea esterata, mutta siitä huolimatta hauska ja ehdottomasti hyppyeläkkeelläkin jo kauan olleelle Kertulle sopiva! Lähteä nyt vuoden päivät seisseen mamman kanssa jollekin metrin korkuiselle radalle, ei ikinä! Mentiin rata leppoisassa laukassa pari kertaa läpi, ja pitemmillä väleillä annoin Kertun ihan huoletta kiihdyttää. Jos virtaa riittää, niin juokse, humma, juokse! Kerttu pörisi aina vaan innokkaammin ja innokkaammin esteiden jälkeen ja mieleen muistuivat eläväisesti yhteinen kisakautemme, sinivalkoisten rusettien kultainen aikakausi.. Kotimatkalla tehtiin vielä vähän jumppaa ja loput saisi Kerttu tehdä laitumella kavereidensa kanssa!

02.09.2010, päiväkirjamerkintä
Kuten monet welshihmiset tietävät, on miltei koko kesän ollut meillä Paraatiponeissa kisat käynnissä. Niissä omat ponit ovat tietenkin kunnostautuneet, kun ei tarvitse reissata kaukomaille, vaan voi vaikka tuntia ennen starttia hakea ponin aivan tavalliseen tapaan laitumelta, varustaa, tehdä pienen lämmittelyn ja radalle. Se on saanut minut huomaamaan kisojen järjestämisen hyödyt, ennen ajattelin vain sitä suurta työmäärää, mikä vieraiden ponien majoittamiseen ja sen sellaiseen menee.
No, Kerttuli ei ole mikään poikkeus hyviä ratoja kotona hypänneiden ponien joukossa. Tänäänkin se starttasi jännittävässä 120-sentin luokassa, jossa vastassa oli todella kovia poneja. Onni oli suopea ja Kerttuli ylsi tuloslistalla kolmanneksi, vaikka uusintarata jäikin aika hitaaksi - onneksi muut olivat huolimattomia jaloistaan! Radan jälkeen laskeskelin tamman sijoituksia, ja tämänpäiväinen oli järjestyksessä tasan neljäskymmenes! Kerttuli voi nyt siis hyvillä mielin jäädä kisaeläkkeelle. Se tekikin kesän aikana aivan hurjan kilpauran, kävimme miltei joka viikko jossain ja erittäin hyvällä menestyksellä! Nyt ei muuta, kuin Kerttu jalostusponien kermaan..!

02.08.2010, päiväkirjamerkintä
Kertusta on kasvanut näyttävä, upea tamma. Se on rakenteeltaan ehkä esteille vähän pötkylän mallinen, pitkärunkoinen toisin sanoen, mutta niin on kyllä sen emäkin, eli odotettavissahan se oli. Kerttu on hyväluustoinen ja erittäin lihaksikas myös, se kerää helposti ympärilleen läskitöntä massaa ja kesän kilpailuiden aikana sille onkin kehittynyt aivan tajuton moottori. Kaukana ovat sen ajat rumana ankanpoikasena, jolloin kukaan ei uskonut siitä tulevan kunnon hevosta. Katsokaapas tammaa nyt! Niin!

Tänään päätinkin sitten pyytää eläinlääkäriä käymään ja tekemään Kertusta virallisen korkeusmittauksen. Kisalisenssiin on riittänyt tieto siitä, onko se ponikokoinen vai ei, ja pelkällä silmällä sen kyllä erottaa hevoskokoiseksi. Mutta kuinka iso se tarkalleen on? Se oli nyt aika selvittää, kun kisoistakin on mukava loma ennen alkusyksyn skaboja.
Kerttuli oli vähän sitä mieltä, että onko tämä mittaushärdelli nyt aivan välttämätöntä, mutta suostui lopulta seisomaan paikoillaan. Ja mikä tulos! 155 senttiä! Kokonaiset seitsemän senttiä korkeampi kuin vanhempansa! Eivätkä sen isovanhempansa mitään varsinaisia jättiläisiä ole, emänisä korkein 151-senttisellä rungollaan. Eläinlääkärikin jo vitsaili, että saan antaa kisauran päätteeksi selvityksen hevosen ruokaan piilotetuista steroideista.. Hekoheko. Mutta Kerttuli lienee nyt virallisesti tallin korkein hevonen, aikamoista!

25.04.2010, päiväkirjamerkintä
Tällä kertaa päätimme irtohypyttää näitä nykyisiä nuorikoitamme maneesissa! Kerttuli on edelleen aivan kamelin näköinen, se tulee varmasti etsimään vielä kauan omaa tasapainoaan ja olemustaan, mutta kyllä näinkin vahvasti estesukuinen poni varmasti muutaman pikkuesteen hyppää, vaikka jalat ovatkin eripituiset ja kaula tuo mieleen kirahvin. Se näytti jo alkulämmittelyssä, pää ylhäällä ympäri maneesia ravatessaan ja silmiään pyöritellessään, jotenkin koomiselta. Siinä se kävi omasta tahdostaan jo kurkkaamassa kujaa, vaikkei kukaan sitä sinne mitenkään ohjeistanut. Suvereenisti se ravaili esteiden kohdilla olevien puomien ylitse, korvat iloisesti hörössä, pöristen ja päätään heilutellen. Kun nostimme sitten puomit kannattimille, eli niistä tuli varsinaisia esteitä, oli Kerttuli kahta innokkaampana. Se kävi uteliaana nuuskimassa polvenkorkuista pystyä, ja hölmönä taivutteli päätään ryntäisiinsä tarkastellakseen sitä myös silmillään.

Hyppäämään sai kuitenkin lähteä ensin toinen poni, jotta ensikertalainen saisi jutun juonesta kiinni. Hölmöläistamma vähän säikähti, kun toinen poni yhtäkkiä pomppasikin sen silmien alla. Mitäs meni itse kujan aidan yli kurkkimaan.. Omalla vuorollaan Kerttuli kunnostautui yllättävän hyvin! Pomput olivat aivan valtavia, mutta toisaalta, pitkät jalat lennättävät pitkälle. Ponnua tästä tammasta kyllä löytyy, voimaa ja tasapainoa tarvitaan, mutta kyllä nekin aikanaan kehittyvät! Muutaman kerran jälleen meno meni rytmikkäämmäksi, eikä olisi uskonut, että tamma näki puomin ensimmäistä kertaa elämässään kaksikymmentä minuuttia ennen sitä. Kyllä tästä hyvä tulee!

16.04.2010, päiväkirjamerkintä
Juuri pääsin paasaamasta, miten haluan antaa Kertun kasvaa rauhassa, mutta kiusaus päästä vähän kiusaamaan sitä kentälle oli aivan liian suuri vastusteltavaksi. Ohjasajolle se opetettiinkin jo puolitoistavuotiaana ja taitoja on vähän silloin tällöin maisteltu, joten miksei nyt taas, ihan vaan mielenvirkistykseksi? Kerttulikin vaikutti pitävän ajatuksesta, ainakin se oli aluksi sen verran terhakkaana kentällä. Muisteltiin vähän käyttäytymissääntöjä, käppäiltiin ees taas, joka suuntaan käännöksiä ja kun Keke saapui ratsastamasta, tehtiin vähän ympyrällä taivutus- ja asetushommia kolmistaan. Vaikka Kerttu ei apuihin ihan nanosekunneissa reagoi, niin yllättävän hyvät hermot sillä on ikäisekseen. Se ei hämmenny, vaan ennemmin pysähtyy ja ihmettelee, jos ei ymmärrä, mitä allekirjoittaneen ohjista nyppiminen tarkoittaa. Hieno typykkä!

14.04.2010, päiväkirjamerkintä
Kerttulista on kasvanut.. Todella iso. Kumpikin sen vanhemmista on 148-senttisiä isoja poneja, mutta tällä vauhdilla tytär menee kyllä kummastakin ohi ja reilusti. Aivan hirmuista tahtia korkeutta kasvava Kerttuli onkin siksi muuten aika koomisen näköinen, vähän kuivan kesän orava, ruppana reppana, jonka karvat roikkuvat ja korvat lerppuvat minne sattuu. Koordinaatiokin sillä on selvästi aika pahasti hukassa ja näissä mutaisissa kevätsäissä se onkin jo pari kertaa tuiskahtanut aika pahan näköisesti turvalleen. Mitään vakavampaa ei onneksi ole sattunut, mutta kyllä Kertusta näkee sen olevan jatkuvasti vähän hämillään. Kai nyt raukkaparka on aivan ymmällään, kun aivot käskevät siirtää jalkaa tutulle paikalle, mutta koipi onkin liian pitkä ja askel venynyt sellaiseksi, että liikkuminen on välillä aika hoipertelua. Antaa sen nyt kasvaa tuosta ja maistella pitkiä koipiaan aivan rauhassa, kiirettä ei sovi pitää. Selkään ei ole mikään hoppu ja ratsun hommia se kerkeää tehdä sitten loppuikänsä!

20.03.2010, päiväkirjamerkintä
Odottavan aika on tuskallisen pitkä. Miltei joka viikko olen käynyt morjenstamassa Kertuksi nimettyä nuorta neitiä, mikä ilmeisesti alkaa jo käydä muun tallin henkilökunnan hermoille. Pomo on taas jonkun toisen tallilla paijaamassa paljon parempia poneja, kuin mitä täältä löytyy.. Tänään saatiin tällekin mustasukkaisuudelle vihdoin loppu, kun kävin noutamassa viittä vaille kahdeksankuisen Kertun kotiin. Pääsevät muutkin tutustumaan tähän kultakimpaleeseen! Harmi vain, että näin keskellä kasvupyrähdystä ja kevättalven karvanvaihtoa tamma näyttää enemmän räjähtäneeltä alpakalta, kuin miltään viehkeältä prinsessalta. Siitä sainkin saman tien kuulla kuittailua, jonka tosin sukutaulun vilauttaminen vaiensi aika nopeasti. Itse mafioso on nyt kerrankin osannut vetää oikeista naruista!

Kerttuli suhtautui sitä ympäröivään tungokseen (okei, minä, koira ja kolme työntekijää) alkuun hieman hämmentyneenä, onhan totta kai nuori neiti vielä vähän ujo. Matkasta se kuitenkin suoriutui urhoollisesti yksin, vaikka se pitikin toisen ponin avulla huijata traileriin - kiltti konkariponi meni edellä, Kerttuli seurasi perässä, sitten konkaroponi peruutti pois, mutta Kerttuli olikin jo sidottu kiinni, eli sinne jäi! Täytyy valita tytsylle jotkut kivat tarhakaverit, niin se saa pehmeän laskeutumisen uuteen kotiinsa ja sopeutuu varmasti joukkoon alta aikayksikön!

28.02.2010, päiväkirjamerkintä
Tänään se sitten vihdoin koitti, kauan odotettu ylistyksen päivä. Aamusella puhelin piippasi, eikä meikäläisen tarvinnut arvailla, mistä on kyse, kun ruudussa luki ?Elen soittaa?. Hädin tuskin ehdin painaa vihreää, kun puhelimesta jo kuului särisevä ääni, että tule nyt jo itse katsomaan, tää sun on pakko nähdä ja pian! Silmänräpäyksessä olinkin saanut jo kengät jalkaan ja istuin autossa ajamassa kohti uunituoreen uuden ponini väliaikaista kotitallia. Ja taivas varjele, mikä siellä odotti! Maailman söpöin tammavarsa! En ole ikinä nähnyt mitään niin suloista kuin tuon pienen otuksen, jota valitettavasti sen emä varjeli niin suurella innokkuudella, ettei alkuun meinannut nähdä yhtään mitään sen valtavan ruhon takaa.
Mutta kyllä taas saa allekirjoittanut olla onnellinen. Mikä on sen parempaa, kuin ikioma welshvarsa ja vieläpä maailman kaunein sellainen. Tulevaisuus näyttää tällä hetkellä todella lupaavalta ja lasken jo sekunteja siihen, että saan haettua tytsyn kotiin!

26.02.2010, päiväkirjamerkintä
Nyt on meneillään jotain aivan mieletöntä! Tuossa jokin aika takaperin puhelin Elenin kanssa ja keskustelu päätyi hänen vanhoihin poneihinsa. Elenillähän on Briteissä ja muissa welshponien paratiiseissa omistuksessaan silmän kantamattomiin vehreää laidunmaata, jolla hänen eläkeikäisponinsa, entiset virtuaalitaivaan kiintotähdet, viettävät arvoisiaan vanhuuspäiviä. Lómien-nimisellä tammalla oli ollut vähän kremppaa, jalat eivät ole entisellään enää tuollakaan näyttelyhirmulla ja ajan myötä selkäkin painuu: Elen oli suunnitellut siitä vielä yhtä varsaa, mutta oli alkanut epäröidä, kun sopivaa oriakaan ei löytynyt mistään. No, minähän vilkaisin Lómienin suvun ja tajusin saman tien, että juuri äsken tutustuin sille täydellisesti sopivaan oriiseen, ja tästä yhdistelmästä mun olisi vaan ihan yksinkertaisesti pakko saada oma welshkarvapallo, kerta Elen oli jotain tuon suuntaista suunnitellutkin! Mä keksisin oriin, huoltaisin emätammaa, hieroisin sen jalkoihin ravureille tarkoitettua superlinimenttiä ja tuplaisin korkeimman omakätisesti sen karsinan olkipatjan, jos mä saisin sen viimeisen varsan! Elenin ilmeestä päätellen hän katui, ettei ollut sittenkin pitänyt suutaan kiinni, mutta suostui.

Monta vuotta ilman varsaa elellyt Lómienkin tuntui olevan suunnitelmasta hyvillään ja ensi yrittämällä tärppäsi. Tiineys on sujunut mallikkaasti, ilman mitään ongelmia - kyllä kokenut siitostamma osaa varoa. Ja aivan näinä päivinä varsan pitäisi syntyä! Elen lienee jo matkalla hakemaan tammaansa takaisin kotiin varsomisen ajaksi - en malta odottaa, että pääsen tamman lisäksi katsomaan myös minulle tulevaa varsaa! Se on nimittäin tällä kertaa oikeasti upeasta suvusta, eikä mistä tahansa makkaratehtaille joutavista kaakeista!

    Kilpailut

Kertulla kilpaillaan pääpainoisesti esteratsastuskilpailuissa. Huomaathan, että kalenteriin merkitään vain sijoitukset ja voitot?

Sijoituksia: 40 kpl

13.05.10, villit estekilpailut, 110 cm : 01/15
13.05.10, villit estekilpailut, 120 cm : 01/14
14.05.10, villit estekilpailut, 120 cm : 02/13
18.05.10, villit estekilpailut, 110 cm : 03/15
30.05.10, villit estekilpailut, 120 cm : 02/51
27.05.10, villit koulukilpailut, 100 cm : 04/39
31.05.10, villit estekilpailut, 110 cm : 10/130
27.05.10, villit estekilpailut, 110 cm : 01/16
28.05.10, villit estekilpailut, 120 cm : 01/16
29.05.10, villit estekilpailut, 120 cm : 03/15
30.05.10, villit estekilpailut, 120 cm : 01/15
05.06.10, villit estekilpailut, 120 cm : 05/35
09.06.10, villit estekilpailut, 120 cm : 03/12
13.06.10, villit estekilpailut, 120 cm : 03/12
15.06.10, villit estekilpailut, 110 cm : 02/13
16.06.10, villit estekilpailut, 110 cm : 02/13
18.06.10, villit estekilpailut, 110 cm : 02/13
18.06.10, villit estekilpailut, 120 cm : 03/12
21.06.10, villit estekilpailut, 120 cm : 03/31
21.06.10, villit estekilpailut, 120 cm : 07/50
28.06.10, villit estekilpailut, 100 cm : 04/35
28.06.10, villit estekilpailut, 110 cm : 03/22
26.06.10, villit estekilpailut, 120 cm : 04/24
28.06.10, villit estekilpailut, 120 cm : 02/18
29.06.10, villit estekilpailut, 110 cm : 03/19
01.07.10, villit estekilpailut, 120 cm : 02/18
07.07.10, villit estekilpailut, 110 cm : 03/31
08.07.10, villit estekilpailut, 120 cm : 02/23
09.07.10, villit estekilpailut, 110 cm : 03/31
03.07.10, villit estekilpailut, 120 cm : 01/28
04.07.10, villit estekilpailut, 120 cm : 03/28
06.07.10, villit estekilpailut, 120 cm : 02/11
07.07.10, villit estekilpailut, 120 cm : 01/11
14.07.10, villit estekilpailut, 100 cm : 04/49
14.07.10, villit estekilpailut, 120 cm : 01/28
17.07.10, villit estekilpailut, 120 cm : 03/21
23.07.10, villit estekilpailut, 120 cm : 02/14
31.08.10, villit estekilpailut, 120 cm : 02/16
01.09.10, villit estekilpailut, 120 cm : 03/16
02.09.10, villit estekilpailut, 120 cm : 03/19

29.06.2019 Ponitila Adina, irtoSert (Päätuomari: Jannica)

Lisää ajantasaisia näyttelytuloksia VRL:n profiilissa

 

Llygedyn Ar Gerdded on virtuaalihevonen.
Kaksi viimeistä kuvaa © Jameson Hall 2009
Kaiken muun materiaalin © dani 2019, ellei toisin ole mainittu. Kopiointi kielletty!