|
Wii Bronn VH-45093
TaustaaOstin Viin Cinderiltä ht.netin myyntitopikista melkolailla hetken mielijohteesta - Tai siis, tallissa minulla oli tilaa usealle uudelle kisattavalle, ja etsin jotain vähän erikoisempaa: Lipizza olisikin ihan kiva shetlanninponien ja russien keskelle, vai? (Samalla uusien hevosten-etsintä reissulla törmäsin Briseis-tinkeriin) Ja ori onkin osoittautunut hyväksi ostokseksi: Se on menestynyt hienosti nuoresta iästään huolimatta koulukisoissa (ja sillä on isänsä tapaan potentiaalia aina GP-tasolle!), ja se on värikäs persoona talliamme värittämään - Joo, nyhvää sinä vain massa-saksalaisten puoliveristen kanssa, minulla on raskaampi tynnyri täynnä voitontahtoa! Rima on asetettu Viin kanssa korkealle - Mikäli se saa tarvitsemiaan jälkeläisnäyttöjä (Ei ehkä kaikista helpoin homma? :/), sen kanssa suunnataan ehdottomasti laatiksiin, ja mammanmussukkapoitsuhanille kelpaa vain kirkkaimmat pystit <3 (Viin kommentti: "Rajoita jo, sekopää.. -__-''")
LuonnekuvausVii on todella hurmaava poika - Se ei ehkä ole komein tahi luotettavin, mutta varmasti värikäs persoona, omine jännine tempauksineen. Ori vaikuttaa aivokapasiteetiltaan ja elämänkatsomukseltaan viisivuotiaan tasolle jämähtäneeltä, pikkuautoista ja supersankareista innostuneelta pojalta. Se on leikkisä, eikä jaksa seistä kovin kauaa paikallaan, joten sen hoitajalta kaivataan kärsivällisyyttä ja sitä jotain, pientä huumoria: Voin taata, että kun Viille löytyy Se Oikea-hoitaja, ei parilla tule olemaan koskaan tylsää.Ei ori kuitenkaan mikään mahdoton leikki-ikäinen vekara ole: Rauhallisen ja pitkäjänteisen koulutuksen saaneena (tätä nykyä hyvin harvinaista tässä tallissa..) nuorenamiehenä se osaa käyttäytyä myös herrasmiehen tavoin; tarvittaessa. Hoitaessa Vii ei aina jaksaisi seistä rauhallisena, hiljaa paikoillaan. Toki se seisoo, jos hoitaja tarpeeksi murhaavasti murahtaa, mutta varsinkin ollessaan innostunut se kiertää nättiä ympyrää karsinassaan ja säpsähtää pienintäkin rasahdusta. Hoitajan ei suinkaan tarvitse saada paniikkia, että meidän halipoika saisi aggressiivisen kohtauksen - kannattaa vain kertoa Viille, että sen jumankauta sopisi seistä paikallaan, mutta oriissa on ollut aina hiukan herkkiksen vikaa: Liian kovista käskyistä poika menee helposti hiukan ymmälleen; Eihän sen ollut tarkoitus tehdä mitään pahaa. Kannattaa vain sitoa ori kiinni, seinään kiinnitettynä se kyllä vähentää ylimääräisiä liikkeitä. Itse harjaus sujuu useimmiten ongelmitta. Vii seisoo rauhallisena ja nauttii harjauksesta, vaikka tarkkaileekin jatkuvasti talli(piha)n tapahtumia. Ori ei juuri silmiään nautinnosta ummista, mutta silti se pitää harjauksesta kovasti; Nuorempana se saattoi haluta rapsuttaa ihmisiä takaisinkin. Kaviot Vii nostaa kiltisti, mutta kesällä kannattaa varoa, ettei ori juuri potkaise kärpästä silloin kuin hoitaja kiillottaa kaviota; Vii ei voi sietää itikoita, ja unohtaa välillä hoitajansa olemassaolon kokonaan. Ratsuna Vii on haka! Se pitää siitä, kun sitä liikutetaan, ja innostuu jo nähdessään satulan! (Ja pettyy karvaasti, jos hoitaja olikin vain menossa putsaamaan sitä) Vii rakastaa esiintymistä, ja esiintyy aina parhaiten, kun joku on katsomossa. Oriin korkeat ja puhtaat askellajit ovat sivustakatsojan mielestä varmasti helpon näköiset, kun ori muutenkin niin esiintyy: Todellisuudessa sen askellajeihin on suhteellisen vaikea istua, ja Vii rikkoo esimerkiksi laukan helposti, mikäli ratsastaja ei ole tarkkana. Kiihdyksissään ori paahtaa helposti niin ristilaukalla kuin "etujalat ravaa takajalat laukkaa"-moodilla, eikä onnistunut nosto tapahdu sormia napsauttamalla. Ratsastajan on osattava pitää päänsä ja olla johdonmukainen, jotta hänen höseltävä ratsunsakin alkaisi muovautua hienoksi, täydellisessä korkeassa muodossa kulkevaksi vaativan tason kouluhevoseksi. Oriin saaminen vaatii paljon istunnalla ratsastamista; joka taas voi olla vaikeaa lennokkaiden liikkeiden takia. Ratsastajan totuttelussa Viihin voi kestää, mutta sitten ratsukosta muotoutuu hienompaakin hienompi pari. Viistä kehkeytyy taipuisaakin taipuisampi kaveri heti alkutunnista, joka hakee mielellään itse muotoon ja astuu hyvin ja näyttävästi takajaloillaan alleen. (Yksi herran bravuuri-liikkeistä ;)) Kunnolla lämmiteltynä myös laukanvaihdot ja muut keskittymistä vaativan asiat, jotka leviäisivät hössöttämällä perustuksiaan myöten käsiin, sujuvat hienosti, ja ori kantaa ratsastajansa vaikka läpi harmaan kiven samalla puolipiruetteja ja laukanvaihtoja hypähdellen.
Suku
Viillä on kaksipolvinen, hyvin koulussa menestynyt lipizzasuku. Viillä on täydet mahdollisuudet hyvään uraan ja elämään sukujuuriensa perusteella - Ja vielä kun löytyisi samanlaisen suvun omaavia naisia miehelle! Viin isä on hieno, grand prix-tasolla kilpaileva ja hyvin sijoittunut komea ori Wannabe X, eli tutummin Nakki. (voi kuinka schuloinen lempinimi <3) Luonteeltaan tämä upeaa uraa luonut ori on käsiteltäessä todella kiltti, eikä sitä varmasti arvaisi ainakaan ensinäkemältä oriiksi; Ihmisrakkaus ja miellytämishalu suorastaan loistavat sen kimosta karvasta. Nakista on vaikea löytää selästäkään käsin pahaa sanottavaa: Se on tosin melko hitaasti lämpenevä tapaus, ei todellakaan voi alkutunnista olettaa korkeaa muotoa tai täydellistä takapään käyttöä, ehei; Mutta kunnon verryttelyn ja jumpan jälkeen oriista kehkeytyy kouluratsu taitavimmasta päästä - Miten niin raskasrakenteisimmilla puoliverisillä ei muka ole rahkeita korkeatasoisiin luokkiin? Tätä joidenkin esimerkiksi saksalaisiin puoliverisiin jämähtäneiden asennetta sopiikin ihmetellä, kun tutkii Nakin kisakalenteria: Sen 57 KRJ-sijoitusta, joista 11 on grand prix-tasolta, tuskin ovat pelkällä tuurilla ja tuomareiden prosenttienlaskuvirheen (tai näköhäiriön..) takia ansaittuja! Nakki ei ole kuitenkaan vieraillut pelkästään koulukisoissa, vaan siltä löytyy sijoituksia myös esteiltä, valjakosta (jota olemme myös Viin kanssa kokeilleet), yksi kentästä sekä yksi matkaratsastuksesta. Nakilla on Viin lisäksi yksi jälkeläinen. Nakin isä on sekin korkeantason kouluratsu, lihaksikas ori nimeltä Mr. X, eli tutummin Äksä. Luonteeltaan tämä ori on varsin ärhäkkä äijä, pois alta toiset oriit ja voimattomat finninaamateinit, tai Äksä jyrää päältänne! Ratsuna ori on pohjimmiltaan upea, siis voimakas, taipuisa, energinen ja ennekaikkea äärimmäisen osaava - Vaikka joskus mies voi olla sen verran uhmaavalla tuulella, että se upea baletinomainen kouluratsastus alkaa muistuttaa sotatanssia. Päättäväisen ratsastajan kanssa ori kuitenkin taipuu uskomattomiin suorituksiin ja onkin viettänyt hienon kisauran ennen siitoskäyttöön jäämistä: Kalenterista löytyy 38 KRJ-sijoitusta, (13 GP-tasolta!) joista yksi on KRJ-Cupista, intermediaire-tasolta! Äksältä löytyy myös yksi ERJ-sijoitus yllättävän korkeasta luokasta. Oriin kolmesta jälkeläisestä kaksi on erittäin hyvin menestyneitä kouluradoilla (sijoitukset 57 ja 48 kpl), joten ei liene ihme että itse Äksäkin on palkittu KRJ-III-palkinnolla. Äksän isä on sekin tässä taiteen kuninkuuslajissa (viittaan kouluratsastukseen, kukin olkoon mitä mieltä haluaa..) hyvin menestynyt ori Are You X. Rakenteeltaan ori on melko massiivinen ja raskas, muttei se ollut esteenä sen kehityksuralla hienoksi kouluratsuksi. Oriin kasvattaja ja omistaja oli nimittäin keksinyt jonkin aivan omanlaisensa tavan oriin treenaamiseksi, josta kiisteltiin jonkin verran alan piireissä, mutta parin vuoden päästä asia unohdettiin - Julkiseen tietoon nämä menetelmät eivät kuitenkaan vuotaneet. Are You X kuitenkin menestyi muutaman vuoden hyvin korkeallakin tasolla, ja sai useita lupaavia jälkeläisiä - Oriin raskasta rakennetta korvattiin antamalla sen astua vain normaali- ja kevytrakenteisia hevosia. Äksän emä on näyttelykehissä hyvin menestynyt tamma Lasorette. Rakenteeltaan se oli hyvin ihanteellinen lipizza, ja tammaa kierrätettiinkin ahkerasti ensiksi pienemmissä näyttelyissä, mutta lopulta Lasorette sai sen verran tunnustusta, että siitä kehkeytyi vakiovieras kansallisiin rotunäyttelyihin. Vanhemmalla iällä tamma kantakirjattiin vielä kolmannelle palkinnolle, minkä jälkeen tamman kouluratsun ura sai alkaa - Lasorette ylsi yllättävän korkealle tasolle (Huipulla arvostetaan vain lihaksikkaita macho-oreja) ja suoritti useita hyväksyttyjä suorituksia mukavilla prosenteilla. Lasoreten jälkeläisistä osa on yltänyt jopa grand prix-tasolle, ja ne ovat saaneet myös tunnustusta näyttelypiireissä. Nyttemmin näidenkin lupausten alkulähde Lasorette makaa tosin mullan alla. Nakin emä on sekin huimalla intermediaire-tasolla kilpaillut tamma Reggel, jonka sivut ovat tosin valitettavasti kadonneet - Tamman tämän hetkinen tilanne on siis minulle sen pojanpojan omistajana hyvin epävarma, liekö tamma elossa vai jo Manan mailla? Kuulemani mukaan Reggel on (tai oli) todella kiltti, nöyrä ja miellyttämishaluinen tamma, välillä jopa niin kiltti selästä käsin, että se päätti vain hissukseen kulkea uraa pitkin laiskasti, jottei ratsastaja vain putoa kyydistä. Tamma oli siis melko laiska korkean tason kouluhevoseksi, mutta päättäväinen ratsastaja sai puristettua siitä muutakin kuin hyttysiä houkuttelee hikeä - Hienot liikkeet ja hyvä keskittymiskyky siivittivät tamman useiden kilpailuiden pistesijoille. Reggelilla on neljä jälkeläistä, ja tamma on palkittu KRJ-IV-palkinnolla. Reggelin isä on upea, täysin sataprosenttisen varmasti 101 % puhdasverinen ori Itävallan lipizzanhevoskeskuksesta. Ori tunnetaan nimellä Fenseges, ja sen upeat liikkeet, rakenne ja hieno käyttöhevosen luonne olivat kuuluja rodun piireissä. Oriilla startattiin muutaman kerran korkealla tasolla koulukisoissa, ja se vei nimeensä huimat prosenttiluvut. Enimmän osan elämästään ori kuitenkin vietti hallitsevassa hevoskeskuksessa siitoshevosena ja opetellen aina vain hienompia korkean kouluratsastuksen liikkeitä - Se oli näytösten tähti, eikä sitä lainattu mille tahansa tammalle. Tarina kertoo myös, että oriille ja sen suosikkitammoille oltaisiin rakennettu oma siipi talliin - Uskoo ken tahtoo! :D Reggelin emä on ennenkaikkea hyväluontoinen tamma Hercegne: Silläkin kilpailtiin jonkin verran, ja tamma pokkasi ihan hyviä prosentteja vaativa A-tasolta, mutta sen elämän tärkein tehtävä oli jatkaa sukuaan siitoshevosena - Missä miellyttämishaluinen ja ihmisrakas tamma onnistuikin hyvin! Sitä paritettiin vain hienoimpien oriitten kanssa, ja jälkeläisten taso onkin huimaa - Hercegnen jälkeläiset ovat tunnettuja hyvästä käsiteltävyydestään, mukavista liikkeistään sekä kestävyydestään. Osa niistä ylsi kouluradoilla jopa grand prix-tasolle, ja ne saivat mukavaa tunnustusta myös näyttelykehissä. Viin emä on Bronnissa syntynyt ja koko elämänsä viettänyt tamma Isolde Bronn, eli lempinimeltään hauskasti Izzie. Luonteeltaan tamma on erittäin lempeä ja joskus hyvinkin huomionkipeä, mutta pinna voi tältäkin tammalta yllättäen katketa, jos sitä harjataan liian kovaa liian kovaharjaksisilla tai brutaaleilla harjoilla: Tammalla on todella herkkä nahka, joka ei siedä minkäänlaista raapimista. Satuloidessa tamma myös irvistelee varsin ilkeästi, mutta ei, ei tamma missään tapauksessa nappaisi ihmislihaa leukojensa väliin. Ratsastaessa Izzie on yleisesti ottaen hyvin yritteliäs, mutta ne tammoille tyypilliset känkkäränkkäpäivät näkyvät tämänkin hevosen elämässä: Varsinkaan kiima-aikoina ei treeneistä tule mitään! Vaikka tamma onkin yritteliäs ja nöyrä, sen oikean ratsastustyylin löytäminen sille voi olla haastavaa - Sitä pitää ajaa sopivasti eteen ja antaa sille kokoajan jotain tehtävää, mutta ratsastajan liika hösääminen ja huolenpito sitä kohtaan saa sen sapen kiehumaan - Se tahtoo myös omaa liikkumavapautta! Kultaisen keskitien löytämiseen voi mennä aikaa, eikä se ensimmäinen ratsastajakokelas ole ehkä se paras vaihtoehto - Mutta oikean ratsastajan kanssa tamma maksaa kaiken vaivan takaisin! Siitä varmaan kertovat tamman 36 KRJ-sijoitusta, jotka ovat korkeimmillaan vaativa A-tasolta napattuja: Vii tulee siis koulutustasonsa kanssa vahvasti isäänsä. Vii on Izzien esikoinen, mutta tamma ei ole vielä täysipäiväinen siitoshevonen - Sekin aika kyllä varmasti vielä koittaa! Izzien isä on hienoliikkeinen tuontiori Adelmar, joka on myös suomalaiseen tyyliin Aatuna tunnettu. Valitettavasti tietojani oriista rajoittaa ikävästi kaikkien tekstien puuttuminen - Ulkonäöltään ori on kuitenkin hieno, ja se on selkeästi hyvä ja kuulainen kouluratsu: Jalat on viety pitkälle voimakkaan rungon alle, ja ori pysyy hyvin korkeassa muodossa joka askellajissa. Kouluradoilta menestystä onkin siunaantunut, vaikkei läheskään yhtä paljon kuin verenperijälleen Izzielle - Oriin kilpailukalenterista löytyy yhdeksän KRJ-sijoitusta, joista yksi on KRJ-Cupista, huimalla 84.276% tuloksella! Aatun tulevaisuutta on mahdotonta arvioida sivujen perusteella, mutta ilmeisesti mitään kummempaa ei ole tuleman tapahtumaan sen elämässä. Aatun isä Alewar on hieno lipizzaori Itävallassa: Se on kilpaillut jopa grand prix-tasolla, ja napannut muutaman pistesijan intermediaire- ja PSG-tasolta. Alewarin elämää ei kuitenkaan haluttu tuhlata pelkkään kisakenttien kiertämiseen, ja kun oriin huippuprosenttien aika oli takanapäin, alkoi sen kasvattaja-omistaja opettaa oriille itse korkean kouluratsastuksen liikkeitä - Ei ratsukko koskaan ihan Wienin ratsastuskoulun tasolle yltänyt, mutta Alewarin hyvän oppimiskyvyn ansiosta liikkeet alkoivat sujua, ja heistä tuli alan piireissä jonkin verran kuuluisia - Ei kuka tahansa rupea opettelemaan tuollaisia itse, siihenhän menee koko elämä! Aatun emä on näyttelykehissä tunnettu tamma Rebeccah: Sen paikka oli omistajansa mielestä ehdottomasti näyttelykehissä, eikä kouluradoilla, vaikka tammalla olisikin ollut täydet rahkeet menestyä vaativammallakin tasolla; Liekö omistaja sitten ollut sellainen tylsä, arkiseen kaavaan jumiutunut täti, joka kaihtaa pienintäkin vaihtelua? Rebeccah sai kuitenkin tunnustusta rotunäyttelyissä, joissa se palkittiin muutamaan otteeseen ensimmäisellä palkinnolla - Kantakirjaan laiska omistaja sitä ei kuitenkaan yrittänyt viedä, vaikka kasvattaja sitä kovasti toivoikin. Loppuelämänsä Rebeccah vietti omistajansa vaativan tason harrasteratsuna (mitä kykyjen hukkaan heittoa!) ja siitostammana. Izzien emä on upeasti kouluradoilla menestynyt tuontitamma Bonnie&Clyde: Kapasiteettia sillä riittää aina grand prix-tasolle asti, ja sitä onkin kilpailutettu ahkerasti; Bronnissa majailevan tamman kisakalenterista löytyy 44 KRJ-sijoitusta, joista kahdeksan on GP-tasolta, 11 intermediaire-tasolta. Nykyisin Bonnie on jo kisaeläkkeellä ja vain siitoskäytössä - Tällä hetkellä sen jälkeläislistasta löytyy kaksi jälkeläistä. Luonteeltaan Bonnie on todella miellytämishaluinen ja ihmisrakas - Se nauttii ihmisten seurasta, oli kyse sitten rapsuttelusta, harjauksesta, varustamisesta tai uusien varusteiden sovittamisesta. Tamma omaa myös todella hienot, korkeat liikkeet, joita se osaa kuitenkin koota hienosti - Bonniella on todella hyvä rytmitaju, ja se käyttää selkäänsä ja takapäätään voimakkaasti. Bonnien isä on luonteeltaan todella mukava ja luotettava kouluratsu Dunaway; Se kilpaili hyvällä menestyksellä aina grand prix-tasolla asti, usean tunnetun ratsastajan alla - Monet olivat mukamas kyllästyneet omiin hienoihin ja suuriin puoliverisiinsä, ja tahtoivat kokeilla ratsastaa raskaammalla ja tynnyrimäisellä lipizzalla, mihin enemmän hevoskasvatukseen kuin ratsastukseen tutustunut omistaja tietenkin suostui - Mukavahan se on, kun oma hevonen menestyy varmemmin, kun on hyvä ratsastaja selässä! Rakenne oli Dunawaylla myös vähän raskaampi - Mutta se oli todellakin pelkkää lihasta sen kaulassa ja takapäässä. Oriin bravuurit olivat ehdottomasti kootut askellajit, joita jaksettiin aina kehua; Kun oritta käytettiin vielä hyvät kouluratsujen ominaisuudet omaavien tammojen kanssa jalostukseen, olivat jälkeläiset todella kovatasoisia ratsuja. Bonnien emä Bonital menestyi myös kouluratojen ulkopuolella - Nuoresta pitäen tamma piti myös kärryjen edessä kulkemisesta, ja sen korkeat ja näyttävät askeleet ja kuuliaisuus tekivät siitä myös hyvän valjakkohevosen. Toki kouluratsastus oli tamman ensisijainen ykköslaji, mutta kun pistesijoja oli jo muutama vaativasta A:sta sekä PSG:stä, sai tamma alkaa kilpailla enemmän taas valjakossa. Bonital toimi hyvin yksilövaljakossa, mutta myös parina ja nelivaljakossa. Siitoksessa tamma osoittautui myös hyväksi eläimeksi, se periytti hyvin hienoja liikkeitään ja vahvaa, mutta eleganttia rakennettaan.
Jälkeläiset
Valmennukset20.7.08 Heidin Überkouluvalmennus, valmentaja: HeidiVii oli aika mielenkiintoisen näköinen ja oloinen tapaus, joka saapui maneesin komealla entiedämillä askellajilla, joka näytti vallan mukavalta - ihmettelinkin syvästi kun dani leikki perunapussia pomppien puolelta toiselle (liekö sisälle kasvaneet jouset tai jotain?). Rakas kumipalloni jatkoi omituista hyppelyään ravatessaan ratsullansa alkuverryttelyssä monenmoisia kiemuroita, joissa Vii asettui ja taipui perin hyvin. Sille työskentely tuntuikin olevan oikein mielekästä (vaihdatko Sipeen?), eikä kuskin vastusteleminen näkynyt ainakin ulkopuolisen silmin katsottuna, liekö sitä edes löytynyt? Ensimmäiset laukannostot olivat kuitenkin hankalia, Vii oli selvästi innoissaan ja touhotti jotain aivan omaansa. Huolellinen valmistelu sai kuitenkin herran toimimaan hyvin, ja kappas kummaa, laukanvaihdot ensin muutaman raviaskeleen kautta sujuivat loistavasti ja sitten suoraan (NEHÄN KUULUVAT TÄMÄN VALMENNUKSEN TASOON =)) jatkoi samaa linjaa. Kokeilimme myös vastalaukassa puoliympyröitä, jotka sujuivat siihen asti hyvin, kunnes asetus karkasi ympyrän suhteen sisäpuolelle, jonka Vii tulkitsi merkiksi vaihtaa laukan - sitten jatkoitte myötälaukassa, mikä ei ollut ihan tarkoitus. Orin kanssa kannattaakin varoa sen ylisuorittamista ja pitää vaatimansa tehtävän avut selkeinä.
KilpailutViillä kilpaillaan vain KRJn alaisissa kouluratsastuskilpailuissa. Huomaathan, että kalenteriin merkitään vain sijoitukset ja voitot?Sijoituksia: 82 kpl
Wii Bronn on virtuaalihevonenKaiken sivuilla esiintyvän materiaalin © dani 2008 (PAITSI KUVAT Classical Dressage), kopiointi kielletty! |