|
Briseis SVV VH-45111
TaustaaTähän tammaan tutustuin ensikertaa omassa topikissani, jossa etsin itselleni itselleni tallintäyttöä: Paikalle tupsahti Mil kivoine isä- ja emäehdokkaineen, joista pyysin siltä istumalta tilausvarsaa - Rakastuin täysin Briseisn vanhempiin, vaikkeivat ne olleetkaan mitään kisatykkejä, millaisen varsasta kuitenkin leipoisin: Niistä olisi pitänyt tulla hyväluonteinen (vaan kuinkas kävikään..) ja raskaaksi kylmäveriseksi kapasiteetikas jälkeläinen, sekä tasasukuinen: Itselleni epätutummista roduista ostan aina mieluummin lyhyt- ja tasasukuisia hevosia, kuin alan pelaamaan pitkäsukuisten kanssa sitten varsinkin, kun pitäisi jälkeläisiä hankkia ja minulla aloittelijana ja oriin omistajalla, mahdollisella aktiivisella rodunharrastajalla, on täysin eri käsitykset hommasta.Tamman kilpailu-ura on alkanut hyvin, ja se on selkeästi kapasiteetikas ja hyvin menestynyt pikku-plus-700-kiloinen kouluratsu! Tästä tulee vielä suuria!
LuonnekuvausBriseis on peruskiltti otus vanhempiensa tapaan. Pientä luontaista kovapäisyyttä se on isältään perinyt, mutta kuten kasvattajansa povasi, hienoluonteinen neitonen Briseiskin on pohjimmiltaan.Ai siis tä, missä se hienoluonteisuus piilee, näen vain itsepäisesti riekkuvan möhkäleen? Nyt saa osoittaa syyttävää sormea neitosen omistajan, danin, suuntaan. "Ei, en se ollut minä! En ole tehnyt mitään pahaa!" hän sopertaa, mutta tiedämme sen olevan puppua. Tammastaan hän kun piti niin kovin, ettei raaskinut sitä torua: Siksipä Briseistä kehkeytyi itsestään niin paljon liikoja luuleva, kiukutteleva ikiteini. Sen verran tamma kuitenkin ymmärtää, että osaa olla kiitollinen omistajilleen siitä, ettei hän tamman kiukuttelusta huolimatta ruoski sitä piiskalla; Jokapäiväiset, runsaat hellyydenosoituksen myös tammalta omistajalleen piristävät kaksikon elämää. Hoitaessa Briseis seisoo yleensä kuitenkin hiljaa paikallaan; vaikka se saikin nuorempana tehdä mitä huvitti, se ei aina enää jaksa riehua. Ja onhan harjaus ihan kivaakin, loppujen lopuksi. Kuitenkin muistaa se omistaja-hoitajaansa välillä muistuttaa siitä, kuka on Karsinan Kuningatar ja kuka vain pahainen vierailija, mikäli omistaja-hoitaja tamman mielestä alkaa käyttää liikaa päätösvaltaansa esimerkiksi harjojen käyttöjärjestyksessä. Ensin käytetään aina kumisukaa, sitten sitä punaista pölyharjaa, missä on pitkät harjakset, ja vasta sen jälkeen otetaan käyttöön se sininen.. Tamma vaatii, että sen karvaa raastetaan aina kumisualla, vaikkei se olisi tarpeenkaan; se nimittäin pitää siitä kovasti, ja alkaa usein hamuilla hoitajansakin olkapäätä kiitokseksi. Kaviot tamma nostaa hyvin, vaikkakaan sitä ei voisi vähempää kiinnostaa jalkansa ylhäällä pitäminen omin voimin. Se antaa kaikessa jylhässä rauhallisuudessaan hoitajansa kannatella sen koko jalan painoa: asiaa ei tietenkään auta se yhtään, että hoitajan pitää siivota vuohiskarvatkin edestä, ennen kuin pääsee itse kavioon käsiksi. Ratsastaessa tamman luontainen rauhallisuus järkähtämätöntä, eikä sen tapoihin kuulu sähellys tahi kiiruhtaminen.. tai sitten juuri päinvastoin. Jostain kumman syystä ratsukoulutus on tuiskahtanut pyllylleen, ja Briseistä voisi luonnehtia sanalla sanoen "lintsari". Briseisn ratsastajalta vaaditaan paljon: vaikka tamma sopii talutusratsastukseen ja käyntimaastopolleksi pikkulapsille, jos siitä aikoo saada irti muutakin kuin hikeä, on ratsastajan oikeasti tiedettävä mitä on tekemässä ja mitä hevoseltaan pyytää. Tamman selkään on helppo kivuta, ja se kulkeekin nätisti käynnissä, mutta eihän ryökäle nyt mitään kulmia ole huomaavinaankaan, ja paahtaa uraa pitkin kiihtyneenä lapa edellä ennemmin kuin kääntyisi ympyrälle asetettuna ja taivutettuna. Raippa on hyvä apuväline, mutta ratsastajan täytyy kääntää myös istunnalla. Kun Briseisn saa kerran kulkemaan hyvin, se yleensä jatkaa samalla moodilla koko lopputunnin; ellei sitten ratsastajansa huomion herpaantumisen takia hyppää yhtäkkiä täysin avuilta, eikä usein tämän jälkeen aio ottaa niitä enää kuuleviin korviinsa eikä tunteviin kylkiinsä. Briseis ei anna mitään ilmaiseksi, eikä useimmiten työn jälkeenkään. Tamma kulkee sen sekunnin täydellisessä peräänannossa kun kukaan ei katso, ja vaihtaa sitten hirvenkaula-vaihteelle. Sille pitää myös osoittaa, ettei aio antaa periksi - ja tammahan kokeilee sitä mielellään useampaankin otteeseen. Ja tammahan on tarvittaessa oikein reipas, ja kulkee pitkällä, lennokkaalla raviaskeleella, jota puoliverisetkin voisivat kadehtia: Ja ratsastaja luultavimmin seisoo mieluiten loppupäivän sen hytkytyksen jälkeen. Tamma puri ennen myös mielellään kuolaimeen kiinni, eikä välittänyt pidätteistä: Kuolaimeen pureutuminen poistettu kuolamettomien hackamorien ansiosta! Briseistä ei voi kutsua mitenkään erityisen osaavaksi hevoseksi, mutta harrasteratsuna se kyllä toimii, ja kilpailuissa helpohkolla tasolla. Kisoissa tamma yleensä toimii: Se liikkuu oikein pyöreänä ja pehmeänä ratsastajan alla: Olettaen, että ratsastajalla on rautaa ja tulta pohkeissa ja istunnassa, ja pihisevä hornankattila korvien välissä.
Suku
Briseisllä on yksipolvinen suku. Tamman suvussa on havaittavissa jonkin verran ähkyä, huonoja jalkoja ja puhkuria, mistä johtuen pidämme pullamurustamme erityisesti huolta: kun tynnyri sairastuu, siitä kärsii koko talli. Briseisn isä on jo eläkkeelle jäänyt tinkerori nimeltä Discopolis. Lempinimen Isku saanut ori on alunperin kotoisin Ruotsista, mutta Kirveltäjä maahantoi oriin Suomeen. Huhtikuussa 08 ori myytiin Briseisn synnyintilalle, Sobreviviriin.Luonteeltaan Isku on rauhallinen, mutta silti raavas mies, joka tietää mitä tahtoo ja kertoo sen mielellään esimerkiksi potkimalla karsinansa ovea. Vaikka se onkin hoitaessa useimmiten hyvin rauhallinen ja kiltti, se saattaa pomotella sellaisia ihmisiä, joiden tietää olevan hieman arkoja. Ratsastaessa ori on suurinpiirtein samanlainen; Isku on kiltti, mutta tuntiessaan ratsastajansa epävarmuuden, se varmasti alkaa riekkua. Se kuitenkin palaa melko helposti takaisin ruotuun. Iskun kisakalenterista löytyy 13 sijoitusta eri lajeista. Ori on myös palkittu joulukuussa 07 YLA2-palkinnolla. Iskun isä on erittäin hyvin menestynyt valjakkotinker Discotus, joka on kilpaillut ja menestynyt "yksin", mutta myös isänsä Disinetin kanssa parivaljakkona. Kaksikko on pärjännyt hienosti myös vaativalla tasolla, eikä maratonosuus ole mikään ongelma, vaikka tinker onkin hiukan raskaamman sarjan kulkija. Luonteeltaan Discotus on oikea herrasmies, joka ei pistä pahakseen pienistä maastolenkeistä ratsainkaan. Ori on myös hyvärakenteinen, muttei sen kanssa ole keskitytty näyttelyissä kiertämiseen. Iskun emä oli tavallinen ratsastuskoulun tuntihevonen nimeltä Vanora Nei. Tamma oli rauhallinen kuin mikä, ja kokemattomien ja +40-tätien suosikkiratsu useita vuosia. Seurakisoissa suorastaan tapeltiin ja vuodatettiin kyyneliä ja verta, jotta saatiin Vanora kisattavaksi: tamma oli pomminvarma, ja sen ratsastaja useimmiten voitti, tai ainakin sijoittui. Valitettavasti tamma kuoli ähkyyn laidunkauden aikana. Sille jäi monia surijoita kotitilalleen, ja sille pystytettiin muistomerkki omistajansa pihaan. Briseisn emä on suloinen musta tamma Cute Daisy. Tämäkin tamma on syntynyt ulkomailla, mutta päätynyt Kirveltäjän kautta nykyiselle omistajalleen Sobreviviriin. Luonteeltaan Daisy on todella kiltti ja miellyttävä, ja sen olemukseen rakastuu lähes poikkeuksetta. Se pitää harjauksesta todella paljon, ja voi haluta rapsuttaa hoitajaansa takaisin. Myös yhteiset hellittelyhetket hoitajan kanssa ovat tamman mieleen yhtäpaljon kuin tyttärensäkin. Ratsastaessa Daisy on myös todella mukava ratsastaa, se on herkkä suustaan, ja on suhteellisen helppo ratsastaa peräänantoon, vaikka se ei aina aluksi liikukkaan kovin reippaasti eteen. Daisyn kisakalenterista löytyy 22 sijoitusta eri lajeista: Koulusta eniten (15 sij), sillä tamma pitää siitä enemmän kuin esteistä (5 sij) tai maastoesteistä (2 sij). Tamman kisaura ei kuitenkaan ole vielä ohi. Daisy on myös palkittu heinäkuun 07 YLA-tilaisuudessa kolmospalkinnolla. Daisyn isä on yleispainotteinen ori Fake Jumper. Luonteeltaan se on oikein näppärä ja kuulainen ja nöyrä ratsastettava, josta kertovat varmasti sen useat sijoitukset helpohkolla tasolla niin esteistä kuin koulustakin. Jumper on kuitenkin enemmän näitä jalostushevosia, eivätkä sen omistajat pidä kilpailemista tärkeimpänä asiana, vaan näyttelymenestystä! (ok, onhan sekin tietynlaista kilpailua) Ori onkin pärjännyt mainiosti hienon rakenteensa ansiosta. Daisyn emä on lähes kokonaan valkoinen tamma Big White. Vaikka tammalla onkin kilpailtu ahkerasti helpohkolla tasolla koulussa, menestystä ei ole siunaantunut muutamaa sijoitusta enempää. Esteitä tamma ei ole oikeastaan koskaan hypännyt. Tähän saattaa olla syynä se, ettei tamma ollut mikään nöyrin ratsastettava. Karsinassa se oli miellyttävä, mutta selästä käsin tamma ei jaksanut toimia aina ihmisen haluamalla tavalla. Nykyisin tamma viettelee jo lokoisia eläkepäiviä.
Jälkeläiset
Valmennukset23.6.08 Cinderin Pikavalmennnus, valmentajana (yllätys yllätys) Cinder"Briseis oli näköjään päättänyt, että aikoo näyttää pystyyn kuolleelta lehmältä ja sitä se oli. Jo käynnissä se lompsotteli pää pitkänä eikä peräänannosta ollut tietoakaan. Ravissa sait sitä vähän liikkumaan paremmin eteen, mutta sillä uhalla, että sille piti vähän antaa ohjaa. Kokeilin ensin saada sitä pelkästään liikkeelle enkä keskittynyt niinkään muotoon. Mutta heti kun sen sai liikkelle ja aloit ottaa sitä enemmän kädelle, niin Briseis alkoi taas köpötellä tiivimmässä muodossa -mutta hitaasti. Lopputunnista tamma liikkui jo vähän peräänannontapaisessa, tosin ei vieläkään polkenut oikein alleen. Ratsastajassa ei ollut paljon moitteen sijaa, paitsi välillä rupesit ajamaan sitä istunnalla eteenpäin liikaa ja näin jouduin usein hyvin jännittyneeseen asentoon."
KilpailutBriseillä kilpaillaan vain KRJn alaisissa kouluratsastuskilpailuissa. Huomaathan, että kalenteriin merkitään vain sijoitukset ja voitot?Sijoituksia: 78
Briseis SVV on virtuaalihevonenKaiken sivuilla esiintyvän materiaalin © dani 2008 (PAITSI KUVAT Lazy River Drafts), kopiointi kielletty! |