otsikko
Etusivu      Talli ja tilat      Oriit      Tammat      Toiminta      Muuta

 

    Fhinstha VH-50248 - Päiväkirja

Vinskin päiväkirjaan kirjoitellaan ponin elämän ajankohtaisista asioista, sekä tietenkin kurjasta mutta silloin tällöin myös palkitsevasta arjesta. Merkintöjä tulee aina silloin, kun allekirjoittanut ehtii keskittyä ponilaumansa mustaan kuninkaaseen muilta, muka-tärkeimmiltä kiireiltään.

Uusin merkintä on aina päällimmäisenä (Ensimmäisen merkinnän löydät siis aivan sivun lopusta ;)) ja takaisin Vinskin omille sivuille pääset tästä

03.08.09

Yömaastosta jo toipunut allekirjoittanut on päättänyt pitäytyä vastedes hevosiensa liikuttamisessa ihan päiväsaikaan. Pari päivää hevosten vietettyä rokulia on taas aika liikuttaa niitä hieman rankemmin, mutta ei liian rankasti, onhan Dani pienoisen anteeksipyynnön velkaa oriilleen, kun sillä tavalla häiritsi sitä yöaikaan omalla sekoilullaan. Vauhdikas leikkitunti tasapainon kehittämisen parissa oli mitä omiaan siihen hommaan, vauhdikasta muttei mitenkään erityisen raskasta hommaa hevoselle, enemmänhän hyötyä moisesta ratsastajalle on.

Tällä kertaa Vinskikin oli paremmalla ja ilmeisesti jotenkin sovittelevalla tuulella, sillä se tuli kutsuttaessa korvat hörössä portille ja tervehti omistajahoitajaansa pirteällä hörähdyksellä - Danin harmaa sielu liikuttui niin, että kappas kummaa taskusta löytyi omenanpala ponille rouskutettavaksi. Jostain kumman syystä Vinski oli onnistunut saamaan itsensä hyvin mutaiseksi, ilmeisesti siitä eilisestä sateesta on syntynyt jonnekin laitumen reunamilla lätäkkö, joka on jäänyt allekirjoittaneelta huomaamatta; Niin, tai sitten sopii epäillä, että mahtaako arvon syvänmusta poninviikari pysyä aina siellä laitumenaitojen sisäpuolella, vai koukkaako se joskus omin luvin läheisissä ojissa rypemässä.. (miten niin minulla on vilkas mielikuvitus?)

Vaihteeksi reipas harjailu kumisualla oli kummankin osapuolen mieleen, Vinski nautti kunnon rapsutuksesta ja Dani oli iloinen päästessään vihdoin kunnolla tekemään jotain. Ponia tuli myös puunattua myös vähän ylimääräistä, samaan syssyyn siistittiin harja ja häntäkin, ettei ori aivan peikolta näyttäisi. Varusteetkin olivat omistajan eilisen ahkeruuspuuskan jäljiltä kiiltävän puhtaat, ja allekirjoittanut tunsi jälleen kerran suurta ylpeyttä ponistaan, vaikka oli itse ainoa, joka sen näki noin hienona pitkään aikaan - Kasvattaja olisi varmasti ylpeä, täytyykin joskus lähettää sähköpostilla kuvia niiden ainaisten kisatulosten lisänä..

Kentälle oli jo aikaisemmin sinä päivänä rakennettu tötsistä pujoteltavaa erilaisten kuvioiden muodossa, sekä puomeja ylittämiseen tai esimerkiksi paikoiksi tarkoille siirtymisille. Vinski kulki jälleen rennon letkeänä, sillä siltä ei tällä kertaa vaadittu täydellistä korkean ryhdikästä muotoa eikä ehdotonta takapään käyttöä - Toki allekirjoittanut käytti niitä puomeja siirtymisiin, joissa hän tunnetusti on vaativa hevosen kannalta, että ei tunti oriinkaan osalta aivan harakoille mennyt. Putoamisilta vältyttiin, ja hyvä niin, sillä allekirjoittanut unohti kypäränsä koiranpentunsa nukkuma-alustaksi kotiin ;)

Kentällä puurtamisen jälkeen ratsukko suuntasi vielä pellolle hieman juoksemaan irrottelulaukkoja, ja niistäkös Vinski-poika innostui - Kun sitä ajettiin eteen vaikka mentiin jo kovaa laukkaa, se hirnahti kimakasti ja singahti kuin tykin suusta vielä kovempaan vauhtiin. Allekirjoittaneella oli suuria vaikeuksia pysyä selässä, mutta ori ei välittänyt hölskyvästä ratsastajastaan pätkän vertaa nauttien täysin riennoin muutaman kilometrin täysin suorasta laukkapätkästä peltojen reunassa. Vinskin saamisessa takaisin lapaseen meni aikansa, ja taidettiin siinä vahingossa muutama istutuskin talloa, kun ori ei ottanut tullakseen takaisin paremmin hallittavaan muotoon, ja allekirjoittanut keksi käyttää ns. hätäjarrua ja kääntää suurelle ympyrälle muistamatta istuttamiaan peruna-parkoja.. Hups, vahinkoja sattuu!

Tallille palatessa Vinski sai taas virkistävän jalkojen viilentämisen, minkä jälkeen se pääsi jälleen kerran syömään laitumelle - Nauttikaa nyt poninperkeleet täysin rinnoin, kohta on tuokin ruohopalsta kaluttu puhki ja sitten alkaa sataa ja viimatuuli tappaa taas kaiken elollisen ruohonjuuritasolta..

31.07.09

Tänään allekirjoittanut heittäytyi taas todella villiksi yön mustan oriinsa kanssa - Ja yöllä onkin tämänkertaiseen merkintään paljon osuutta. Kuten arvata saattaakin jo, päätti Dani palata 10-vuotiaaksi heppatytöksi, vaikkei todellakaan enää tällainen ole, paitsi välillä henkiseltä iältään..
Hän nimittäin päätti lähteä yömaastoon vaellukselle luottoponinsa kanssa - Muut hevoset voisivat vaikka säikähtää pöllöjä! Tai kummituksia! Ei sitä tiedä mitä mörköjä metsissä yöllä liikkuu..

Täytyy myöntää, ettei poni ollut ajatuksesta ainakaan aluksi kovinkaan innostunut; Ponit katselivat riimun kanssa laitumelle rämpivää Dania silmät lautasina, sillä kello läheni siinä vaiheessa jo yhtätoista illalla. Eihän pimeyttä ollut tummentamassa laitumia nimenkään vertaan, mutta olipa osa hevosista jo unten mailla ja kaikki olivat enemmän tai vähemmän virittäytyneitä lepomoodiin. Allekirjoittanut pystyi melkein kuulemaan Vinskin lopen kyllästyneen huokauksen kolmen metrin päähän poniaan lähestyessään, mutta mikään ei voinut kääntää hänen päätään tästä loistavasta ideasta. Tallin kautta sai ori parin harjalla hutaisun jälkeen varusteet ylleen, ja niin saikin alkunsa jännittävä yöseikkailu.

Tosin ratsastaja taisi pelätä enemmän kuin ratsu, ja Dani katui maaston aikana useaan kertaan niiden useiden kymmenien kauhuleffojen katsomista - Tuolla puun oksistossa vilahti haamu, ja tuolla oli ilmielävä(kuollut) zombi, joka selkeästi tahtoi allekirjoittaneen lihaa lihamyllyynsä ja hampurilaisensa väliin! Vinski kantoi rauhallisessa käynnissä panikoivaa omistajaansa, mutta varjoista polkua kävellessään ei se huomannut tietä ylittävää oravaa kuin vasta sitten, kun se puikkelehti aivan sen etukavioiden alta rapistellen lehtiä siinä pusikossa, jonne sattui loikkaamaan. Ratsukon fantasiat jylläsivät vihdoin yhdessä, kun poni säikähti ja säntäsi täysillä eteenpäin omistajansa painautuessa silmät kiinni oriin kaulaan ja toivoen ettei olisi koskaan lähtenytkään metsään iltayhdeksän jälkeen.

Loppumatka tallille tepsutettiin lyhyessä, pinkeässä ravissa lyhyin ohjin silmät valppaina mahdollisten mörköjen varalta. Vinski oli silminnähden helpottunut, kun rautapalat otettiin sen kielen päältä pois ja remmit löysättiin sen turvan ympäriltä. Hikoillut se ei ollut nimeksikään, öisinhän on tunnetusti viileää, ainakin päiväsaikaan verrattuna. Dani päästi sen laitumelle jatkamaan rentoutumistaan, kun taas itse soitti vieläkin säikähtäneenä miesystävänsä hakemaan hänet tallilta - Yksin tuohon metsään hän ei enää pimeällä menisi!

10.07.09

Kesää vietetään vieläkin varsin rattoisissa tunnelmissa: Hevoset lihovat, allekirjoittanut lihoo, kuntoilusta ei ole tietoakaan, jäätelöä kuluu melkein yhtä paljon kuin laidunta satapäiselle ponilaumalle. Sadepäivät eivät ole haitanneet menoa, vaan ne ovat tuoneet mukavaa piristystä ja pitävät ruohonkin hyvänä. Vinskille kuuluu oikein hyvää, vaikka se onkin ollut melko reilusti kevyemmällä liikunnalla pitkän aikaa; Sen kanssa laitumella aikaansa viettävät nuorikot pitävät sen liikkeessä ja kaitsemassa itseään syömisen lisäksi.

Vinskin viimeisin kunnon ratsastuskerta taisi olla eilispäivänä, kun Dani sai aikaiseksi järjestää jotain pientä liikuntaa, ja ratsutti kunnon koulutreenin mustan oriinsa kanssa. Lienee sanomattakin selvää, että poni oli melkoisen laiskalla tuulella, eikä ollut aluksi halukas vastaamaan ratsastajansa herättelyyn ja patisteluun, vaan kiristi hätäisesti vauhtiaan parin askeleen ajaksi ja antoi sen sitten laantua. Sellainen peli ei meillä vetele, ja sinä hetkenä kun ratsu jo luuli tunnin loppuvan pitkin ohjin seisomisen takia, pukikin ratsastaja vain kannukset kenkiensä päälle ja niin matka jatkui reippaammin, kun saatiin vähän selkeämmät ja terävämmät avut läpi siitä kylkien ihrasta.

Ratsukko ratsasti rataa, hioi helpon A:n kouluohjelmaa viimeisen päälle, kun Vinskikin oli syttynyt sitten alun suurenmoisen kangistelun ja jästipäisyyden jälkeen. Se kulki rennon halukkaasti ja reippaasti, vaikkei takapää toiminutkaan aivan yhtä aktiivisesti kuin niinä kilpaponipäivinä, vasta kun lopputuntia kohden ja viimeisellä kerralla allekirjoittanut tuumasi mielessään, että jos tämä rata olisi esitetty kilpailuissa, olisi saatu yli 80% helposti.. Ehkä. Eihän Dani mikään virallinen koulutuomari ole, mutta itsekriittisyyttä kyllä riittää!

Huhkimisen jälkeen Vinski pääsi vilvoittelemaan jalkojaan virkistävän viileän veden alle, jonka jälkeen se tahtoikin jo kiiruhtaa takaisin laitumelle syömään. Voi noita poneja, ovat kaikki yhtä ahneita - Melkein kuin allekirjoittanut jäätelöä kohtaan..

20.06.09

Kesäloma on rattoisaa aikaa! Ponit ovat lähinnä lihoneet laitumillaan, ja liikutus on ollut lähes olemattoman kevyttä - On allekirjoittanut kuitenkin poneja liikuttanut, ei niistä nyt kokonaan ole voinut eristäytyä!
Tänään oli yksi niistä päivistä, kun Danin oli pakko häiritä Vinskinkin pyhää rauhaa laitumella, haettava se sisään ja syötettävä kuolaimet suuhun. Tallipihalla salamyhkäisen innokas allekirjoittanut sitten nousi poninsa selkään ja suuntasi sillä metsään - Ja Vinski vieläkin eli siinä uskossa, että tänään tulee olemaan ohjelmassa aivan tavallinen maastokäppäily!

Voi, miten poni voikaan erehtyä, mutta toisaalta, vaikka joskus siltä tuntuukin, eivät ne taida olla suuria ajatustenlukijoita. Tuttuun tapaan retken alkupäähän sisältyi paljon kiipeilyä sekä pellon pientareella ravailua, nyt kun allekirjoittaneen tasapaino on kehittynyt niin hyväksi, että hän pysyy jopa poninsa selässä ilman satulaa jatkuvaa pelkoa putoamisesta.
Ori valpastui vasta, kun lähdettiin miltei tuntemattomalle reitille - Liekö poni muistaneen, että täällä on pari kertaa käyty vuosia sitten, kun oripoikaa vielä totutettiin alueen maastoihin. Vinski kulki korvat hörössä kevyen tuntuisesti, ja huijasi allekirjoittaneen päästämään sen nappaamaan matkaevästä eräästä pusikosta, peijakas sentään!

Kun sitten oltiin matkan päässä, tunnisti Vinskikin seudun - Pienen järven ranta, jossa kasvoi paljon kaislaa ja pohja oli ehdottoman varmaa ja tutkittu huolella ponin jaloille turvalliseksi; Hohoo, siitä on pitkä aika, kun Dani on viimeksi päässyt uittamaan luotettavaa hevosta vailla pelkoa sen sekoamisesta - Myös tänä kesänä kaikki muut uittokerrat ovat olleet nuorten hevosien kanssa, että niitä on saatu totuteltua vähän veden loiskimiseen ja kahlaamiseen.
Vinski vaan ei tarvinnut totuttelua. Se ampaisi Danin suuren naurun saattelemana veteen loiskuttamaan vettä, heittämään pikkupukkeja ja kokeillen hieman takajalkojensa kantokykyä. Siinä rytäkässä allekirjoittanutkin putosi muutamaan otteeseen (onneksi matalaan veteen niin ettei edes pää kastunut kunnolla, Danin uimataidot kas kun ovat olemattomat..) oriin uidessa karkuun ohjat veden päällä kelluen. Muutaman kerran omistaja ehti jo huolestua oriin yltäkylläisestä uinnista ja sukeltelusta (on tuo hömppä poni <3), kun otus ei meinannut tulla rantaan ollenkaan.

Mutta kyllähän se sieltä aikansa polskuteltuaan tuli, ja allekirjoittanut piti huolen, ettei se enää lähtisi ilman ratsastajaansa uimaan. Loppuaika ryntäiltiin kaislojen keskellä varmaankin kaloja talloen, minkä jälkeen suunnattiin kuivatellen aurinkoisia reittejä pitkin takaisin tallille - Ja mikä tärkeintä, laitumelle SYÖMÄÄN!

01.06.09

Tämä merkintä on lyhyt yhteenveto Vinskin saavutuksista ja muistilappu tulevaisuutta varten. Mitään tarinaa on turha odottaa, kommentteja ehkä.

- Kilpaura ollut aktiivisimmillaan kaksi kautta, mutta kokonaiskesto on neljä kautta. Viimeinen serti käytiin hakemassa tosin kuukausi kilpauran loppumisen jälkeen.
- 119 kpl sijoituksia jaosten alaisista kilpailuista, virallisia sertejä 4
- Viisi laadukasta jälkeläistä:
x Rheibes Defod (11 sij, 2 sertiä, 1 jälkeläinen)
x Gaenor Dawn (10 sij)
x Melangell Dawn (2 sij)
x Broderick Dawn (6 sij)
x Dawn Chwedl (24 sij, 1 serti)
Ja puolen vuoden jälkeen katsotaan tilanne uudelleen ;)

Tulevaisuudessa:
- VIR MVA Ch
- Yleislaatuarvostelu
- VWY:n laatuarvostelu
- Muita laatiksia?
- Ensimmäinen polvi (5 jälkeläistä) lisääntymään.
- Ja pari jälkeläistä lisää Vinskillekin ;)

Paljon on vielä tehtävää, mutta ensiksi nautitaan kunnolla laidunkaudesta ja lihotaan, jotta voidaan sitten taas kärvistellä ja kitua liikunnan kourissa kun koetetaan epätoivoisesti kouliintua laatiskuntoon.

30.05.09

Nyt kutsuvat kesälaitumet Vinskiä ja muuta poniarmeijaa! Aamupäivällä liikutin oriin muiden ponien joukossa melko pikaisesti ja kevyesti kentällä koulua vääntäen, sillä iltapäivällä ne juoksisivat itsensä henkihieveriin päästessään ensi kertaa laitumille.

Vinski kiilteli nätisti hyvin hoidetussa (No kyllä miekin vähän kehuja ansaitsen..) karvassaan, ja tanssi silminnähden innostuneen kiihkeänä köyhässä tarhassaan, kun näki tammoja koottavan yhteen laumaan hiekkatarhaan kesälaitumen eteen - Homma toimi niin, että ensin tuohon hiekkatarhaan tuotaisiin kerrallaan aina tietyt yksilöt, ja niitä päästettäisiin sitten siitä portin kautta juoksemaan laitumen puolelle. Voi sitä näkyä, kun ne tallin laiskimmatkin otukset nojailevat aivan innosta pinkeinä aitoihin lähestulkoon puskien itsensä läpi niistä kirotuista lankuista. Portin sitten avautuessa allekirjoittanut joutuu loikkaamaan sivuun aina kerrallaan kahdeksan sekoavan kaviokkaan alta - Ne kaikki kirmasivat satanen lasissa, suuret mahat heiluen kohti vihreitä lakeuksia. Suloista ja liikuttavaa noiden läskien innostus <3

Vinskille oman vuoron odotus oli piinaavaa, kas kun se oli ori, ja näin sukupuolensa vuoksi määrätty odottelemaan pitempään; Kaikille lienee sanonta "naiset ensin" tuttu? ;)
Kun Dani vihdoin haki mustan tanssahtelijansa tarhasta, se kiljui kurkku suorana ja hyppi innoissaan nostellen polviaan miltei turpansa korkeudelle vieden omistajaansa kuusnolla narussa oman laitumensa portin lähettyville. Tosin ei Vinskikään saanut privaattilaidunta, vaan se joutuu jakamaan sen Wolfcultin sekä muutaman nuoren kriminaalin kanssa - Mutta eihän sillä nyt ole väliä, kun saa syödä niin paljon kuin haluaa!

Vinski singahti kiistatta nopeimmin laitumelle; Wolfcult tosin seurasi aivan sen kyljellä, mutta sitten orien tiet erkanivat eri puolille laidunta riehumaan, mutta ottivathan ne välillä leikillään yhteen nuorten ilakoidessa omassa, hieman hämmästyneessä porukassaan; Olihan tilanne niille uusi, eikä mikään jokavuotinen itsestäänselvyys. Voih, kyllä paatuneenkin allekirjoittaneen sydän heltyy tällaisen näyn edessä - Ja voi hyvällä omallatunnolla käydä ostamassa jäätelöä lähikaupasta, ennen kuin alkaa saatanan kiroama taistelu, eli tiettyjen ponien raahaaminen yöksi sisään.

15.05.09

Koulutreenin merkeissä puurretaan jälleen Vinskin satulassa ja Paraatiponien kenttä pölyää kuin Death Valley sen jälkeen, kun Harrikkajengi on päristellyt sen läpi tukka putkella. Allekirjoittaneen lempiharjoituksiin kuuluu ehdottomasti ponien kiduttaminen pohkeenväistöillä, yksinkertainen tehtävä, jonka jokainen tallin nelijalkaisista varmasti hallitsee - Vaan kuinka täydellisesti Danin vaativaan silmään?

Alkutunnista asti hyvin pirteänä liikkunut Vinski luuli aluksi pääsevänsä vähällä - Ei tuo laiska täti jaksa paljoa puurtaa, vaikka onkin hyvällä tuulella, ettei ulkona ole vielä liian kuuma ratsastamiseen ja maneesikin saa tuulettua ovet auki käyttämättömänä. Lintujahan sinne lentää sisälle pesimään, mutta niistä tehdään sitten koirille ruokaa. Perkele.
Ensimmäinen väistö suoritettiin rauhallisesti käynnissä, ja kappas kummaa niin kiltisti aikaisemmin kulkenut poni jyräsi mukanätisti takapää edellä suoraan uralle. Paremmin ohjeet läpi ja uuteen yritykseen!

Ja niitä uusia yrityksiä tulikin paljon.. Hyvin paljon, monta kymmentä ja allekirjoittanutkin oli niin hiessä, että hetken luuli puurtavansa sadatta väistöä otuksensa kanssa. Ravissa työskentely oli Vinskille helpompaa, sään käydessä kuumemmaksi se tuntui nukahtavan hitaammassa askellajissa. Loppua kohden kentän reunalle eksynyt piskinpahanen sai seurata todella laadukkaita väistöjä, kun Vinski alkoi polkea syvälle ristiin kuin kilpailutilanteessa. Mamin hanipöön suorituksiin tyytyväinen Dani päätti lopettaa melko yksipuolisen treenaamisensa siihen, ja päästää otuksen viilenemään virkistävän veden alle.

Eipä tuo naikkonen raaskinut märkää ponia heittää pölyiseen tarhaan kuivumaan, vaan ruohotupsujen äärelle kävi kaksikon matka. Jo hyvin olivat tallin kaakkeroiset ruohoon saaneet totutella, ja siksi Vinskiäkin sai syöttää miltei tunnin ulkona. Ruoholle pitkäkseen maatessa käydessään muisti Dani ponivuosiensa onnet, jotka jatkuivat ikuisesti noiden sitkeiden pikkuponien kanssa hänen pienen kokonsa ansiosta - Voiko ihanampaa olla, kuin aurinko, vihreä nurmi, ja oma musta poni rouskuttamassa korvan juuressa punainen riimu päässä?

01.05.09

Kesä on täällä! Vastaan ottakaa tämä pyhä vuodenaika riemuiten, heittäkää loimet helvettiin hevostenne selästä ja antakaa niiden kirmata villeinä laitumille rentoutumaan! Tai ehkei kuitenkaan ennen vihreään totuttelua kannata päästää, allekirjoittanut on joskus hölmönä senkin virheen tehnyt, ja eihän siitä tietenkään muuta seurannut kuin uhriksi joutuneen shetlanninponitammaparka Kappaksen kaviokuume ja loppuelämäksi ylivarovaisuus vihreän kanssa.

Vinski on kuitenkin sen verran makea hevonen, ettei se kanssa sovi ihan mitä tahansa töppäyksiä tehdä, ja tuosta Kappaksenkin tapauksesta on aikaa useampia vuosia, kas kun se sattuu olemaan allekirjoittaneen ensimmäinen hevonen, joka joutui kestämään kaikenlaista.. Ja se selvisi urheasti kaikesta. Ikäähän on tuolla tammalla kiitettävät reilu kolmekymmentä vuotta, toivottavasti Herra suo täplikäskarvaisen pikkuluikurin meidän iloksemme vielä ainakin muutamaksi vuodeksi.

Se sitten noista menneisyyden haikeista muistelmista, ponit piti tänäänkin, kuten kaikkina muinakin vuoden reiluna 360 päivänä, ruokkia ja liikuttaa ajallaan. Tänään oli Vinskin, kuten muidenkin siihen kykenevien ponien kanssa, ohjelmassa jotakin todella jännittävää ja erikoista - Saipa Dani tuossa eräänä aurinkoisena päivänä tallin vaatimattoman maastoesteradan kuntoon, ja nyt se suorastaan huusi testikäyttäjiä, ja niitähän riittäisi tästä satapäisestä welshponikatraasta.

Vinski kulki aluksi maastossa normaaliin rauhalliseen tapaansa, mutta heti maastoestepolulle kääntyessä se innostui, nousi ryhdikkäämmäksi vilkuilemaan korvat hörössä ja hyväntuulisena sekä odottavana ympärilleen; On näillä poneilla vaan pirun kova muisti, siitä on todella pitkä aika, kun täällä on viimeksi ratsasteltu! Radan nähdessään tunsin Vinskin nousevan melkein lentoon, se syyhysi päästä loikkimaan noiden tukkien ja maahan lyötyjen lankkujen yli! Läheisellä, jo vuosia sitten viimeisen satonsa luovuttaneella, mustikkamaalla oli juuri sopivan vähän tilaa ratsastaa juuri ja juuri joitakin koululiikkeitä, jottei ori nyt aivan lapasesta singahtaisi sitten hypätessä. Vaikka siitä tuskin olisi pelkoa, oli se ihan hyvä rutiini hevosen lämmittelemiseksi.

Esteillä Vinski hyppäsi todella halukkaasti ja innoissaan, haluamatta lopettaa - Aloitimme pienimmästä radasta, ja laukkasimme tietä pitkin aina suuremmille esteille, jotka ori suoritti lähestulkoon naurettavan helpon tuntuisesti, samalla kun Dani hieman kauhisteli sitä vauhtia missä viiletettiin. Kaiken kaikkiaan hyppääminen sujui todella hyvin, ja ponista huomasi, että tämä oli parempaa kuin mitä pitkään aikaan oli liikutuksen saralla tapahtunut. Innostuneen kaihoisa hörinä oli lähes sydäntä liikuttavan suloisen kuuloista, kun sitten lähdettiin kävelemään takaisin tallia kohti riittävän monenkymmenen loikan jälkeen. Ei tätä otusta vaan voi olla rakastamatta.

Tallilla pääsi Vinskikin sitten muun hoidon jälkeen syömään narun varressa kesän ensimmäistä vihreää ruohoa; Ori söi kuin nälässä pidetty karhu tuoretta vihreää, mutta eihän sitä iloa kestänyt aluksi kuin pari minuuttia. Otus oli selkeästi harmistunut kun aloin nyppiä sitä narusta mukaani jo niinkin vähän ajan päästä, ja toope pisti aluksi kunnolla vastaan ravaillen riimunnarun sallimassa ympyrässä kimakasti kiljuen, tehden harmikseni varmasti koko tallille selväksi, että nyt saa vihreää joka päivä enemmän ja enemmän; Kiihkoilullaan ori teki siis minulle mahdottomaksi käsitellä muita hevosia esimerkiksi taluttaessa tarhasta talliin, kun kaikki alkoivat vetää innoissaan ruohopenkkoja kohti. Perkele tuota kirottua Vinskiä.

14.04.09

Hiphei, kuka tietää mikä tärkeä päivä tänään on? Mikäli et tiedä, luopa vilkaisu oriin perustietoihin vielä kerran. Aivan, Vinski-herrallahan on synttärit! \o/
Ja viehättävä musta herrasmieshän päätti yllättää allekirjoittaneen aivan synttäreittensä kunniaksi muistuttamalla aamun ensitapaamisella räjäytettyä imurin pölypussia; Oh, man, karvanlähtöaika! Dani oli lievästi järkyttynyt poninsa karvan kunnosta, ja seuraavat pari tuntia vietettiin puomilla kuluttamassa kumisukia ponin irtoavaa karvaa vasten. Moinen ronski hieronta sai toimia samalla Vinskin syntymäpäivälahjana ja lihastreeninä tietokoneella käsivoimiaan surkastuttaneelle allekirjoittaneelle.

Vinskiä ei liikutettaisi sinä päivänä, se oli nyt vuosipäivänsä johdosta ansaitulla lomalla työskentelystä, ja saipa otus viettää päivänsä samassa tarhassa kuin viimeksikin, ja koska osalla tammoista on kiimat alkanut, ravaili miekkonen varmasti itsensä puhki aivan ilman allekirjoittaneen patisteluakin. Sillä välin allekirjoittanut siivoili tallia, putsaili karsinoita ja liikutti muita hevosia. Nuorikot olivat onnistuneet hajottamaan tarhansa alemman aitalankun, ja sen korjailun parissa Dani kirosi muutaman tovin ja kauhisteli Vinskin kaltaisiksi palloiksi räjähtäneitä, karvaansa pudottelevia poneja.

Myöhemmin sinä päivänä Danin poikaystävä saapui myös tallille juhlistamaan tyttöystävänsä silmäterän syntymäpäivää; Juuri tällaisista herrasmiehistä minä pidän! (ups, mutta polttavatko herrasmiehet sekaisin röökiä ja kannabista?) Jostain vanhasta Hevoshullusta hän oli onnistunut poimimaan hevoselle tarkoitetun porkkanakakun reseptin, ja semmoisestakos lahjasta Vinski piti! Kakku oli tuhottu muutamassa silmänräpäyksessä ja heti ori oli kolistelemassa boksinsa ovea tahtoen lisää - Mutta lisää kakkua on niin sanotusti tyhjästä paha nyhjästä, ja kyllä miekkonen tuntui sen muutaman hetken pyytelyn jälkeen tajuavan.

Sää suosi myös Vinskin syntymäpäivää vaihteeksi, oli erittäin kuiva ja aurinkoinen päivä, ja tällainen säätila oli sanomattakin tervetullut niiden ikuisten jääkautisten viimojen, säkkipimeiden iltojen ja hukuttavan mutaisten liejupäivien jälkeen. Kesäkö sitä on tulossa? Lieneekö allekirjoittaneen aika alkaa tarkastaa kesälaitumen aitalautoja heikkojen kohtien kunnostusta varten?

30.03.09

Allekirjoittanut on ruvennut villiksi. Tänään oli vuorossa jälleen varsin railakka maastoretki Vinskin kanssa, tosin se suoritettiin tällä kertaa kärryiltä käsin. Siitä on oikeasti pitkä aika, kun allekirjoittanut istui kärryillä viimeksi ohjakset käsissään, tuo kerta oli nähkääs jouluna. Metsätiet eivät vieläkään olleet missään kovin kehuttavassa kunnossa, mutta ainakin Dani päristeli niitä pitkin jo Harrikallaan tallille varsin sulavasti, joten tuskin ponikärryjenkään pyörät silloin mihinkään kiinni jäisivät.

Retki ei kuitenkaan sujunut aivan suunnitellun mallikkaasti, kun vastoinkäymiset iskivät vasten kasvoja jo tallissa, heti sen jälkeen kun Vinskin jo otettaan hellittävä talvikarva oli harjattu jotakuinkin edustavaan kuntoon, eikä otus näyttänyt enää nyljetyltä Siperian härältä. Allekirjoittanut ei nimittäin löytänyt otuksensa valjaita mistään, ja koettipa tuo taulapää tunkea aluksi nuorikolle tarkoitettuja, aivan liian pieniä remmejä suuren miekkosensa vatsan ympärille. Vinski pyöritteli ymmärtäväisesti, mutta selkeästi hämmästyneenä silmiään allekirjoittaneen vaihtaessa kokoajan uusia remmejä, ravatessa ympäri tallia kuin päätään etsien ja hokien helvettiä. Loppujenlopuksi soitto yhdelle niistä kirotuista tallityöntekijöistä päästi pälkähästä, ja oikeat varusteet saatiin syvän mustan ponipojan ylle.

Vaan ei vieläkään päästy ongelmitta metsän rauhaan käppäilemään; Kas kummaa ja mikä ihme, kuinka nämä kärryt nyt taas Danin tunnetusti aivan surkealla tuurilla jäivät jumiin liejuiseen mutaan suuren lätäkön päälle. Poni sai kummastella taas, kun ensiksi käskettiin vetämään kovaa ja sitten ei saanutkaan enää liikkua, ja kohta piti peruuttaa ja taas kävellä eteenpäin omistajan vaikuttaessa kaikkea muuta kuin tyytyväiseltä tilanteeseen siellä jossain takana. Lopulta kovien kirousten säestäminä kärryt saatiin sotkemasta tyhjää ja tasaiselle tielle. Jipii!

Siitä retki sitten jatkui varsin rauhallisesti. Poni nautti selvästi saadessaan kulkea pitkästä aikaa kärryjen edessä, mutta välistä allekirjoittanut joutui olemaan tarkkana, kun ori meinasi kääntyä aivan liian läheltä tien reunaa muistamatta kärryjen valtavaa kokoa takalistonsa takana. Kaksikko ei aivan vielä uskaltanut ravaamaan noilla paikoin mudan liukastuttamilla teillä, mutta olihan hidas ja nautiskeleva kävely luonnon ympäröivästä rauhasta nauttien välillä paikallaan. Vinski sai myös suorittaa viikon suurimman lihasponnistuksensa, kun Dani erehdyksessä ohjasi sen aivan liian suureen ylämäkeen - Ups, tämähän oli tarkoitettu hevosille!

Tallille palattuamme hoidin hieman hengästyneen Vinskin ensiksi ruokailemaan ja sitten tarhailukuntoon - Otus pääsisi tällä hetkellä rauhaan noista viikareista, tarhailemaan suureen tarhaan jylhään yksinäisyyteensä näkö- ja huuteluetäisyydelle tammoista. Siellä se saisi kirmailla itsensä palauttavan loppulenkin koettaen turhaan iskeä vielä kiima-ajattomia tammoja, hohoo!

04.03.09

Kuukausi on taas kääntynyt seuraavaan, kesä on jälleen pykälän lähempänä mutta silti aivan liian kaukana. Haaveillaan yhdessä kesästä ja toivotaan yhdessä yössä kuluvan pari kuukautta, jooko? Ai ei käy vai? Perkele, sitten ei kai auta muu kuin liikuttaa hevosia ja hoitaa niille ruokaa ja karva kuntoon. Kohta alkaakin jo kaikkien inhoama karvanlähtöaika, mutta onneksi ei ihan vielä. Ehdin siis käydä vielä kaupassa useaan kertaan ostamassa uusia kumisukia ennen kuin niille tulee edes tarvetta!

Vinskin kanssa ollaan toivuttu parin viikon takaisesta shokista, ja tänään saatiin omaohjattua hyppytreeniä kehiteltyä otuksen mielen virkistykseksi - Lienee sanomattakin selvää, ettei sen edellisen kokemuksen jälkeen ihan heti maastoiltukaan, vaan pysyttiin maneesien suojaisien seinien sisäpuolella; Pari päivää takaperin käytiin kyllä kävelemässä, eikä otus ollut moksiskaan. Kummallista, sitä ennen oli ollut vähän liiankin hanakkana palaamaan takaisin talliin.

Itseäni toistaen, tänään siis hypättiin ja miekkonen piti sitä ihan hyvänä ideana kaiken koulupuurtamisen keskellä. Rata ei ollut kummoisen korkuinen, ja Vinski ylittikin esteet naurettavan helposti, kunnes aloin lisäämään tempoa ja kehitellä mutkikkaampia reittejä tuolla parhaillaan kahdeksanesteisellä radalla - Poni joutuikin kunnolla töihin, kun matka ei sujunutkaan enää ympyrässä tai ovaalissa suoraan ensimmäiseltä esteeltä toiselle ja kolmannelle, vaan tiukkojen käännösten kautta yhden esteen jälkeen kaarteen ajaksi lisättyyn tempoon ja sitten taas hitaammin puikkelehdittiin parin tolpan välistä yhdelle suuremmalle. Allekirjoittanut olisi ehkä tarvinnut opettajan valvovan silmän istuntansa tueksi, mutta ainakin Vinskille tuntuivat riittävän Danin kotikonstit sen hyvän hyppypuolen kuorimiseksi.

Tunnin jälkeen ratsukon molemmat osapuolet olivat enemmän tai vähemmän hikisiä, ja vaikka ulkona pärjäsikin jo ilman miljoonia alusvaatekerrastoja, ei ollut mukavaa jäädyttää itseään Vinskin jälkeen nuorella ponilla metsässä aivan liian vähissä vaatteissa. Ja se turkasen poni sai kuivua rauhassa huovan alla ja syödä mutustaa heiniä. Että mä oon joskus kateellinen mun omille kaakeille!

20.02.09

Naaf, tuperruttavan tylsänä jatkunut kevät ei ole aiheuttanut mullistuksia itse kenenkään elämään, mutta tämänpäiväistä shokkikokemusta Vinskin kanssa on vaikea unohtaa.

Päivä alkoi normaalisti, heräsin miesystäväni luota ja huristelin vielä kylmässä aamussa vihdoin korjatulla Harrikallani tallille hevosia hoitamaan. Nälästä kiljuvien hevosten meuhka on jo rutiinia, eikä allekirjoittanut ole jaksanut kiinnittää myöskään huomiota siihen, että yksi jos toinenkin nuorista pahviaivoista on melko rumakäytöksisiä - Potkivat ovia, purevat ja irvistelevät. Perkele, koulin ne salonkikelpoisiksi joskus toiste.
Vinski oli aamupäivän valppain kopukka, tietäen pääsevänsä virkistävälle maastolle paistattelemaan aamupäivän kalpeaa aurinkoa. Pikaisen harjauksen jälkeen jo varustettuna miekkonen kuopi karsinansa ovella tahtoen ulos raikkaan viileään verrattuna tunkkaisesta tallista.

Pihalla nousin otuksen selkään, kiristin vyön ja niin suunnistimme metsän siimekseen, jo parempikuntoisille teille, sillä olin alkanut ojittaa niitä maailmanennätystä nuolevassa ajassa. Kiersimme pellonreunaa, kiipesimme metsäpolkuja ylöspäin, ja lopulta Vinski kiipesi taitavasti ja vahvan tuntuisesti jyrkkää ja kivistä polkua (Joo, olemme stunttimiehiä ja vaara on toinen nimemme. Älkää kokeilko tätä kotona) erään kallion laelle. Siellä meitä odotti aivan helvetinmoinen järkytys.

Se pyöritteli silmiään, puhisi, tanssi, kuopi ja repi puiden oksia mukanaan. Kiimainen hirviuros? Oikein arvattu! Eikä mokoma arvostanut minun sekä ponini ilmaantumista paikalle lainkaan, kas kun olimme vahingossa ajautuneet liian lähelle hiljaista hirvinaista.. Saatanan elukka oli varmasti kiivennyt kalliolle sen metsäpuolta, jossa ei ollut teitä eikä mitään sivistyksen merkkejä. Aivoissani oli tosin sillä hetkellä tähdellisempiäkin huolenaiheita, kuten esimerkiksi, miten saatanan nimeen pääsisimme tuota katujyrää muistuttavaa otusta karkuun. Vinski oli sanomattakin lievässä paniikissa ja meinasi peruuttaa meidät molemmat takaisin sille jyrkälle kivipolulle ja nurinkurin niskojemme ympäri. Täyskäännös ponilla ja täyttä laukkaa karkuun. Takanamme kuului sarvipään helvetinmoinen puhina ja oksien napsahtelu sen sarvien raiskatessa ne totaalisesti.

En tiennyt enää seurasiko se otus meitä, mutta Vinskiä oli mahdotonta pysäyttää sen viipottaessa jumalattoman jyrkkää, sammaleen ja varpujen peittämää rinnettä alas - Jos noista sammaltupsuista yksikin sinkoaisi mäkeen ja paljastaisi liukkaan kallion, meistä voisi tehdä koiranruokaa sen putoamisen jälkeen. Herralle kiitos selvisimme elossa, mutta Vinski jatkoi matkaansa kalpeiden kuusien läpi hermohiestä märkänä tallia kohti.

Samaan aikaan ikuisuudelta ja muutamalta sekunnilta tuntuneen matkan jälkeen olimme tallipihassa. Vinskin silmät pyörivät miltei ulos kuopistaan ja se oli kokonaan hiessä, samalla kun oma naamani vuoti verta niin nenästä kuin poskistakin, jotka olivat saaneet erittäin mukavia ja nautinnollisia sivalluksia niistä oksista, joita minun ryntäävän ponini eteen oli sattunut. Huovan alla Vinski heittäytyi heti makuulle karsinaansa, kun sain siltä varusteet pois. Heiniin se ei koskenut, ja mietin, kuinka pahan stressimahahaavan otus mahtoi nyt saada tästä kokemuksesta. Omaan naamaani meni parikymmentä senttiä laastaria, mikäli otetaan ne virheellisesti leikatut palat kääreestä mukaan. Palatessani Vinskin karsinalle se oli onneksi jo noussut ja tahtoi ulos. Tarhassa se syöksyi syömään, mutta boksissa ruoka ei ollut kelvannut. Ota nyt tuosta selvää.

30.01.09

Kevättalven aurinko paistaa jo kirkkaammin tai sitten kuvittelen taas kaiken. Lieväkin vainoharhaisuus ja itsensä epäily on ikävää, kaikki tästä kärsivät tietävät.
Vinski sai muutama päivä takaperin itselleen astuttavaksi tamman, jo tutuksi tulleen Enkelin, ja tästä yhdistelmästä syntyvälle varsallehan meillä on jo tallissa kaksoissisar Melangell ;) Suunnitelmat ovat muuttuneet sitten viime päiväkirjamerkinnän, Vinski tuskin tulee astumaan sittenkään kevätkaudella muita tammoja, vasta vanhemmalla iällä sitten - Aion keskittyä enemmän Vinskin ensimmäiseen polveen, ja saada ne ensin lisääntymään muutaman varsan verran. Sillä ajalla Vinskikin ehtii toivottavasti saamaan vähän lisää showkokemusta laatuarvosteluista, että on sitten jotain millä myydä otusta, vaikka pitäisihän kaikkien kuolata tällaista söpöä pikku uljasta mustaa..

Vinski on päässyt viimeaikoina hieman laiskistumaan treenin löysennettyä, mutta se on vielä ihan kilpaponin kunnossa. Kuntoa on pidetty yllä maastolenkeillä niin satulasta kuin kärryiltäkin, mutta kunnon treeni on jäänyt noiden nuorikoiden alla vähemmälle. Ensi kerralla voitaisiin vaikka hypätä miekkosen kanssa, sitä ei turhan usein tule harrastettua mikäli kisoja (jotka ovat jo jääneet tällä taaksepäin) ei lasketa.

Tämänpäiväinen liikutus sujui sekin maastolenkin asettamissa rauhallisissa puitteissa. Olematon lumi on sulanut jo aikapäiviä sitten pois, ja maastopolut ovat ikävää mutavelliä. Pelloilla ei oikein uskalla ratsastaa, joten on parasta vain pysytellä niillä jotenkuten kunnossa olevilla hiekkateillä, vaikka välillä ollaankin jouduttu suorittamaan surmansyöksyjä vastaavia loikkia hyisien talvilätäköiden yli, jotka tulvivat aivan liian matalista ojista ratsastusteille, perkele! Kertaalleen meinasin jo maanomistajan kirota helvettiin, kunnes itse muistin omistavani kaiken Paraatiponien maan.. Hupsis!

03.01.09

Vuosi on vaihtunut rauhallisissa merkeissä, eikä allekirjoittanut ole toistaiseksi grillannut yhtäkään villiä peuraa talonsa neljän seinän suojassa. Vinski on pyöristynyt mukavasti, ei liikaa, ei liian vähää, juuri sopivasti; Se on juuri sen näköinen, mitä allekirjoittanut onkin aina toivonut: Vaikkakin karvainen, pyöreä ja sen takia tavallista lempeämmän näköinen - Läskit ovat leppoisia, katsos vaan. Kun tuo talvikarva vaan vielä tippuisi, sen lihaksetkin erottuisivat vielä sen verran, että päät saataisiin kääntymään, sikälimikäli nyt satutaan kehenkään törmäämään näillä tallin autioilla mailla.

Vinskin liikuttaminen on jäänyt nyt loman aikana vähemmälle, eikä jatkosta ole mitään tietoa. Jos totta puhutaan, Dani on aivan pihalla tallinsa jatkosta. Uusia hevosia on tullut noin miljardi lisää ("Joululahjoja koko tallille!") ja niistä on nuoria leijonanosa. Se tarkoittaa paljon koulutettavaa, sitä enemmän pitkäjänteistä treeniä, joka tulee olemaan jo pitkälle viedyiltä poneilta pois. Vinski kuuluu valitettavasti näihin.

Tänäänkin oriin liikunta rajoittui lähinnä uusien nuorikkojen paimentamiseen, allekirjoittaneen istuskellessa muovituolissa tarhan reunalla katselemassa tuota hupaisaa näytöstä; Vinski kesti juuri sopivan verran jouhiensa puremista, päälle hyppimistä ja leikkimielistä näykkimistä, mutta jos joku meni hitusenkin rajan yli, veti otus totaaliset pultit ja ajoi viikareita ympäri laidunta korvat luimussa, niin etteivät ne uskaltaneet tulla enää katoksesta ulos pitkään aikaan - Siis ennen seuraavan viiripään uutta yritystä. Olihan Vinski antaa yhdelle aika pahastikin ympäri korvia, vauhdista se kurottautui puremaan tätä hännästä, jota nuorempi poni säikähti niin paljon että meni kääntyessään mukkelismakkelis. Aloin jo valmiiksi miettiä muistotekstiä tuon nuoren villikon lyhyen elämän päätökseksi hautakiveen, mutta viisas Vinski ymmärsi tilanteen vakavuuden ja lopetti koulutuksen sen otuksen osalta.
Lastentarhanopettajasetä-Vinski! \o/

24.12.08

Joulu on taas, joulu on taas, ruokalaarit täynnä kaurakakkuja! Ja hevosten hirn-hirn säestää tätä varmasti korvia riipivää riemusoittoa. Joulu on parasta, saa paljon lahjoja poikaystävältä ja sitten syödään! Tallikin on aivan tyhjä noin sataa nälkäistä ponia lukuun ottamatta, mutta nuo kirotut tallityöntekijät sekä hoitajat ovat poistuneet suosiolla viettämään tätä ylimääräisen krääsän pyhää juhlaa parempaan seuraan, kun allekirjoittanut manasi jokaiselle henkilökohtaisesti, että se tietäisi kuulaa perseeseen, mikäli uskaltaa tallin maille astua joululoman aikana.

Poikaystäväni oli saapunut tallille aamulla auttamaan minua ponien kanssa, jotta voisimme sitten omistaa illan jollekin muulle puuhalle ;) Koska joukossa tyhmyys tiivistyy, päätimme lähteä ajamaan noita hyvin vähälumisia polkuja nelivaljakolla, kun ukko onnistui jotenkin kaivamaan sellaiset heinänjaon lomassa heinäkasan takaa vintiltä. Vinski lykättiin Wolfcultin vierelle etunenään, ja näiden taakse tuli hieman nurinkurinen pari Tytti ja tätä parikymmentä senttiä korkeampi Daisy - Me olemmekin melkoinen riemukulkue epäsopusuhtaisella reellämme, mutta ainakin oli hauskaa!

Palattuamme retkeltä Vinski oli muiden ponien tapaan varsin hyvällä tuulella ollessaan yksi niistä harvoista poneista, jotka saivat allekirjoittaneelta joululahjan; Kasan porkkanoita. Huurreturpa kiitteli suurella hörinällä ja upotti päänsä sankoon ja hampaansa noihin oranssihtaviin juureksiin kuin vuoden nälässä pidetty sika. Kun poni vielä syötyäänkin hörisi kuin joulupukkia odotteleva viisivuotias pikkupoika, ei voinut kuin nauraa. Voi miten shöpö ponshki she onkhaan <3 Joulu on tälläkin treenikuninkaalle, upeisiin sijoituksiin yltäneelle sporttipojalle rentoutumisen ja täydellisen akkujen lataamisen hetki, sillä kevätkaudella 2009 se siirtyisi täyspäiväiseen siitoskäyttöön - Pelottavaa, mamin pikkupoika on kasvanut jo isoksi mieheksi :o

Mutta näihin tunnelmiin kuitataan tällä kertaa, Vinski-poni toivottaa Dani-kurpan kera kaikille päiväkirjaa lukemaan eksyneille mitä parhainta joulua sekä uutta vuotta; Tunkekaa poneille tulppaa korviin, niin säästytte läpipusketuilta aitalankuilta ja stressaantuneita ponipalleroilta!

20.12.08

Hohoho, eipä Vinski-parka arvaa, että joulun alla on allekirjoittanut keksinyt sen pään menoksi vaikka mitä villiä! Tänään oli täydellinen päivä otuksen irtohypyttämiselle, ympäröivä maailma oli yhtä musta kuin kuun pimeä puoli etsiessäni turhaan illalla orittani tarhasta - Oli oiva sää Vinskin kaltaisille mustille hevosille maastoutua jäätyneiden mutakokkareiden lomaan; Lumesta nyt ei ollut tietoakaan, mutta ei liene mikään ihme ottaen huomioon kuinka kovalla meidänkin maneesissa lämmitys hyrrää tappaen ympäristön. Mitä väliä, kunhan minun poneillani on kaikki parhain päin!

Loppujen lopuksi löysin etsimäni Vinski-palleron, suhteellisen kuivana pysyneen otuksen vaikka sen kavioiden pohja muistuttikin syksyisiä soita jääkauden jälkeen. Tallissa, halpojen lamppujen keltaisessa valossa pystyi taas erottamaan maailmaa nenäänsä pitemmälle, ja silmäni kiinnittyivät varmastikin lattialle jätettyihin pinteleihin, harjoihin ja paskakasaan aivan ensimmäisenä; Se hoitaja, joka jää kiinni näin törkeästä tallin runtelemisesta, saa mamin kultapojulta kavion kuvan takalistoonsa ja matkalipun hornaan. Olin laiska ämmä ja jätin sotkut siivoamatta - Palkkaamani uudet tallityöntekijät saivat siivota ne lepakkovuorossa.

Pelkät suitset päässään Vinski korskui marssien perässäni reippaasti maneesille, jonne olin jo ennen sen etsimistä pystyttänyt esteitä ja kujan harjoitusta varten. Poni pyöritteli kummastuneena silmiään esteet nähdessään, sillä se oli mitä ilmeisimmin elänyt uskossa, että nyt vaan rallatellaan ilman satulaa - Ja mitä vielä! Kunnon treeniä että jouluna sopii sitten lihoa takaisin normaaleihin mittoihin. Huomatessaan juoksutuspiiskan heilahtavan takanaan, lähti ori täyttä laukkaa kujaan ja ylitti pienet esteet rennosti välittämättä allekirjoittaneen hurraa- ja wannabe-kannustushuudoista.

Vinski hyppäsi. Ja uudelleen. Puomit nostettiin nuolemaan taivaita, mutta musta hörökorva hyppäsi vauhdin hiipumatta. Mami on nyt kyllä todella ylpeä mutakaviostaan, tuitui <3 Loppuverryttely suoritettiin ympyrällä liinan päässä juosten, ja otus pääsi esittelemään ihan kunnolla helvetin upeita liikkeitään - En koskaan kyllästy niihin, vaikka näen ne joka päivä. Liikutuksen jälkeen paketoin ponin huopiin karsinaansa ja heitin sille jotakin syömistä sadan muun ponin kirkuessa samaa kohtelua vieressä. Turvat tukkoon ääliöt, ette ole kuninkaita toisinkuin Vinski!

16.12.08

Nyt ilmenevät tiukat paikat Vinski-makkaralle, kun kotitallissa järjestetään kaikille avoimet kilpailut! Herra itse ei valitettavasti pääse osallistumaan, mutta uusia ponituttavuuksia se tulee tapaamaan useita - Kas kun kilpailijoille vuokrattavat tilat tulevat ponipojan naapurikarsinoihin! (Älkää kysykö, mistä tämä neronleimaus sai alkunsa) Kun oriin liikuntavuoro oli aamupäivällä, se ei olisi tallissa ensimmäisten vieraiden pakkautuessa talliin. Ensihälyn juuri hälvetessä Vinski tulisi takaisin talliin, söisi, ja pääsisi sitten parin tunnin päästä pihalle. Kaikki oli suunniteltu, kaikki rullaisi täydellisesti! Vai?

Ori oli lievästi sanottuna järkyttynyt, kun rauhallisen maaston jälkeen tallipihalla oli trailereita pienen valtion tarpeiksi, tallipiha vilisi uusia tuttavuuksia ja tallissa sen karsina oli saarrettu vierailla hevosilla - Tulihan poni usein hyvin toimeen muiden kanssa, mutta harmillisesti sen vieressä oli pahansuinen, ruunikko mikäliesekarotuinen ori, joka kolisteli jaloillaan jatkuvasti seiniä ja boksinsa ovea; Hyvä, rikkoisipa vaan jalkansa oikein kunnolla niihin. Allekirjoittanutkin alkoi epäillä mainettaan toisten ihmisten silmissä, kun muut kiillottivat viimeisen päälle kilpaponejaan hienoissa kisatakeissaan, ja hän, järjestäjä, vaappui pitkin ohjin myskihärkää muistuttavan poninsa kanssa maastosta vanhassa villapaidassa ja keräyslaatikosta napatussa takissa.

Matka karsinalle oli suuri seikkailu väistellen lattialle kyhättyjä romuvuoria sekä toisia ihmisiä ja poneja. Vinski tervehti kumealla hörinällä ja oikein nätisti höristetyillä korvilla sekä jalkojen roimalla nostelulla matkan varrella olleita nättejä tammoja, joiden omistajat näyttivät oikein nyrpeiltä, kun sellainen karvakasa kosiskeli heidän iki-ihania-kultaruusunnuppuja. Perkele soikoon, eivätkö ne tiedä kuka tuo karvakasa mahtoi olla, se, jota allekirjoittanut laittaa kaikkien nyrpistelijöiden rukoilemaan poniensa sukuihin - Sitten katsotaan, että saatana kuka nyrpistelee!?

Kun olin saanut poniherran hoidettua ja suunnilleen heitettyä sille oikeat mössöt kauralaariin tuhottaviksi, pitikin jo kiiruhtaa valmistelemaan omia kilpailutettaviani ja siistimään asusteita. Vinski hirnahti kimakasti perääni, kuin toivottaakseen onnea, mutta toisaalta olin kuulevinani äänensävyssä lievää halveksuntaa tai ilkikuria - Eikö poni pitänyt siitä, etten kilpaillutkaan sillä? Loppupäivä sujui Vinskin kannalta varsin leppoisasti sen viettäessä aikaansa tarhassa ja koettaen iskeä siitä ohi kulkevia tammoja. Höpsöponi <3 Ja omia kilpailusuorituksiani en tahdo edes tässä julkisesti kommentoida..

02.12.08

On pimeää ja kylmää kuin helvetissä sen hylkäämisen jälkeen. En näe lähes mitään alentuessani pyöräilemään tallille - Lamppua ei kotoa löytynyt, ja Harrikka on vieläkin korjattavana. Onneksi Vinskillä on sentään kengät, ja vakiokengittäjämme oli lyönyt rautaa jalkoihin samalla myös muille sitä tarvitseville hevosille.
"I'll be your.. ROCKET, YEAH! Satellite Of Love!" kuului korvanapeistani, kun peura singahti aivan edestäni tien yli aiheuttaen tietenkin minulle tieltä suistumisen - Vanhan romufillarini ketjut valittivat äänekkäästi ja runko rusahti ikävästi jäiseen pusikkoon, vaikka kuinka koetin kääntää tilannetta hyväkseni jollain kummalla poppakonstilla. Perkele, tämä peli sai loppua. Heti keväällä hankin metsästysluvan ja ammun jokaisen nelijalkaisen minun metsästäni. Sinä päivänä ponien on turvallisinta pysyä tallissa karkaamatta, tai nekin päätyvät leipäni väliin. Että talvella kaikki osaa olla rasittavaa.

Suosiolla kävelin loppumatkan tallille. Aamuisessa pimeydessä olisi ollut turhaa koettaa pelastaa rautaratsuani sieltä ojasta, toivottavasti se nousisi ja ajaisi itsensä itsestään tallipihalle sillä aikaa kun puuhailisin hevosien kanssa..
Tiesin sen turhaksi toivoksi, vaikken ehtinytkään suoda enää oranssille pyörälleni sen tähdellisimpiä ajatuksia, kun satapäinen ponikuoro huusi ruokaa avatessani tallinoven. Olinko muka taas myöhässä? Rehulaareja kärräten heitin kaikille sapuskat, paitsi aamun ensimmäisille liikutettaville; Vinski näistä tietenkin ykkösenä.

Vinski oli harvinaisen hyvällä tuulella, eikä se enää lenkuttanut jalkaansa uusien kenkien takana, vaikka sillä olikin usein tapana tehdä niin. Harjatessani sitä se heilutteli tyytyväisenä korviaan ja hirnui suureen ääneen muiden hevosten ruokailulle. Mielessäni kirosin sen kimeää ääntä jorpakkoon, mutta kyllähän minä loppujen lopuksi omaa karvakorvaani rakastin. Pysyin siis hiljaa myös silloin, kun ori pullisteli satulavyötä vastaan.

Maneesissa hyväntuulisesta oriista paljastui pahemman luokan laiskamato - Enhän minä nyt voinut liikuttaa sitä kunnolla kun se lenkutti jalkaansa uuden rautakengän takia.. Mutta nyt siihen oli tultava muutos! Herättelin oriin ehkä vähän liiankin roimasti, sillä tuntiessaan tulen lailla palavat pohkeeni (hehe, olenhan minä aika rautaisessa kunnossa.. kun vietin syksyni mäkissä, hups) kyljillään se sinkosi kunnolla eteenpäin, eikä sitä tarvinnut enää hoputella; Päinvastoin se kulki todella mukavasti, pelonsekaisen kunnioituksen aikaansaamalla nopealla tempolla ollen kevyt kädelle. Kyllä minä tästä pojasta tykkään tosi paljon <3

Loppukäyntien ajaksi sai otus selkäänsä viltin ja sitten suunnattiin maneesin seinien ulkopuolelle ja metsään suunnistamaan. Rennosti kuljimme pyöräparkani ohi, eikä poni olisi kiinnittänyt rotiskoon mitään huomiota, ellen olisi heilunut selässä siihen malliin kurkottaakseni katsomaan, oliko se jotakuinkin ehjänä. Poni asetteli itsensä ojanpengermälle seisomaan, ja olin aivan varma, että se romahtaisi sen suuren möhömahan alla. Peruutin varovaisesti otuksen pois ojalta, mutta siitäpä poni ei enää pitänytkään; Pää taivaisiin nostettuna se liimasi korvansa niskaansa ja haistatti minulle vitut kiukuttelemalla melkein koko loppukäyntien ajan.

Tallissa se oli taas mitä parhaimmalla tuulella. Kummallistako? Sen jäähdyttyä heitin otukselle mössöt ja päästin sen ulos riehumaan muutaman nuoremman herran kanssa, joiden tunsin tarvitsevan iäkkäämmän kaltaisensa koulutusta. Hahhah, siinä Vinski on hyvä, kersojen kaitsemissa nääs!

25.11.08

Minulla on uusi talvitakki. Vinskillä ei. Minulla on lapaset, kaulaliina, pipo, jota tosin en kuolleen ruumiinikaan yli aio survoa hiuspehkoni tuhoajaksi, pitkät housut ja villasukat. Vinskillä ei mitään. Mietiskelin sen koko aamun eläinten oikeuksia ja niitten hyvin vointia tarpoessani tallille - Kas kun vanha uskollinen Harrikkani oli sylkenyt pari mutteria ulos syysflunssansa kourissa, ja poikaystäväni pystyi virittelemään uskollisen hyrysysyni parempaan kuntoon vasta parin päivän päästä.

Hätkähdin ajatuksistani, kun huomasin ensimmäisten tarhojen tullessa vastaan siellä kovasti minua päin norkoilevat hevoset, sekä ne lautaparat joihin nuo karvakasat nojailivat - Tätä talvea ne eivät enää kestäisi ilman avustusta! Poneilla oli ilmeisesti kylmä, kun ne tuolla tavalla riehuivat, mietin, ja keräsin tarhan nuorukaiset mukanani talliin; Saatanan tallimukatyöntekijät jättivät otusten riimut ja narut ulos yöksi!

Vinski oli se, joka hirnui jälleen kerran suurimpaan ääneen tallin oven avautuessa, mutta sen kiljahdus vaihtui kummastuneeseen hörinään, kun allekirjoittaneen sijasta talliin tunki sen pulleita ja pörröisiä lajitovereita - Dani muhentui jossain niiden takana ovenkarmin ja suuren vatsan väliin, mutta eivätpä puupäät siitä välittäneet. Samalla muistin myös, miksen ollut koskaan aikaisemmin säälinyt takittomia hevosiani; Niillähän oli karvaa enemmän kuin lammaskoiralla ja minä kärvistelin pelkissä lapasissa! PRKL!

Kun nuorikot olivat kadonneet karsinoihinsa rouskuttamaan maukasta heinää, pääsin tarkistamaan silmäteräni kunnon. Musta ori heilutti päätään astuessani sen karsinaan, ja se vaikutti selkeästi olevan kyrpiintynyt johonkin - Olinko muka myöhässä vai mistä tuo perkele jaksoi taas nostaa älämölön? Harjailin sen jääkarhunkarvaa oriin vieläkin meuhkatessa jostakin, ja minua alkoi totta vie jo vituttaa moinen häslinki. Huono päivä meillä molemmilla?

Retuutin miekkosen perässäni maneesiin, jossa oli pirun kylmää ja pimeää - Huomenna minulla ei olisi enää tallityöntekijöitä, kun tilaa ei osata hoitaa vaikka palkkaa saadaan niinkin yksinkertaisista hommista! Napsautin lämmityksen sekä valot päälle Vinskin seistessä rauhallisesti vapaana keskellä maneesin kenttää - Sillä ei ollut tapana hytkyä liiaksi, ei oriillakaan ole paljoa tekemistä yksin kylmässä ja pimeässä. Kapusin otuksen selkään ja aloin suunnittelemaan päivän liikutusta niin tämänkin otuksen kuin muidenkin kaakkien osalta samalla kun se laahusti kulmikkaan kamelimaisesti päätään viskellen uraa pitkin.

Anteeksi mitä? Mihin katosi pirteä vakkariponini? Vinski laahusti rumasti eteenpäin, ollen selkeästi huonolla tuulella liikkumisesta, ikään kuin ontuen. Viimeistään peiliin vilkaistessani huomasin ponin liikkuvan todella huonosti, raahaten toista takajalkaansa muiden jalkojen perässä. Voi ei, onko mamin kultainen hanipöö loukannut jalkansa!!!??!?!
Syöksyin satulasta suoraan tuon ongelmajalan kimppuun huomaten seikan, joka sai minut kiroamaan kurjia työntekijöitäni vielä enemmän: Poni oli polkaissut kenkänsä irti. Ja se on viettänyt yönsä boksissa, joten sen piti tapahtua illalla, kun minä en ollut paikalla organisoimassa ponien sisälle ottoa.

Vein otukseni talliin ja painelin soittamaan kengittäjälle. Tämä päivä oli kirottu, pilattu, syvältä ja menossa helvettiin. Tallini mukanaan.

1.11.08

Brr, kirpeät pakkasaamut alkavat marraskuusta, tuosta pirullisesta kuukaudesta, joka tappaa kasvit ja jäädyttää maan. Hevosille aletaan lyödä liukastumisen varalta hokkeja kenkiin, ja niin pitäisi meilläkin varmasti tehdä - Ei kuitenkaan tänään, ei vielä tänään, ollaan vielä villejä viimeiseen asti ja kartetaan moisia ylellisyyksiä.

Kello oli kai kahdeksan maissa, kun raotin ensimmäisenä tallinovea aamusella ja astuin sisään. Ulkona lämpömittari oli nollan kurjemmalla puolella, ainakin minun kantistani katsottuna, kun en uutta talvitakkia ole vielä kerinnyt hankkimaan - Ensiksi tulee tietenkin hankkia poniparoille kunnon takit: Kevyessä liikutuksessa olevat hevoset kyllä pärjäävät päivä päivältä paksuntuvissa jääkarhuntaljoissaan, mutta kilpailevat hevoset on pakko klipata ja loimittaa. Kuten Vinski. Tänä aamuna ori mutusteli tyytyväisenä heiniä mustana varjona karsinassaan, mutta toki se herrasmiehenä muisti tervehtiä minua muutamalla nuuhkaisulla ja korvien höristyksellä - Suloinen poni <3 Mies oli hyvin puhdas ja varustin sen äkkiä: Tänä aamuna halusin ehdottomasti aamuiseen usvaan samoilemaan luotto-oriini kanssa!

Vinski kurkisti silmiään siristellen ulos tallinovesta ja henkäisi syvään. Ehkä siitäkin oli mukava päästä ulos yön sisällä viettämisen jälkeen? Oriin sieraimista puhalsi tasaiseen tahtiin höyryä noustessani sen selkään ja ohjatessani sen hiekkatielle suuntanamme ehkä hieman roudasta jäässä ja kovapohjainen pelto. Metsätiellä Vinski kulki hyvin innokkaana eteen, se selkeästi piti rauhallisesta ja huurteisesta luonnosta kuten minäkin - Saatanallisen goottiulkokuoreni alla piilee salainen hippi, joka haikailee ponien kera luonnonhelmaan!

Pelto levittäytyi laajana minun ja mustan ponini edessä. Se oli suuri pelto. Sen reunoja ei näkynyt sumun verhosta, ja aika tuntui pysähtyvän. Kunnes siniharmaasta vaaleasta usvasta kipitti esiin pieni peura peuraystävineen, mikä palautti meidätkin maanpinnalle - Verryttelemäänhän tänne oltiin tultu! Vinski esitteli oikein pirteänä laadukkaita askellajejaan ja tuntui oikein hyvältä: Mies kulkikin koko hoidon ajan rehellisessä peräänannossa vastaan sanomatta - Kyllä tällä oriilla kelpaa! Tyhmyyksissäni olin kuitenkin unohtanut Vinskin huovan kotiin, joten treenikertamme jäi hieman lyhyeksi oman tyhmyyteni takia ennemmin kuin kovan pohjan - En viitsinyt ponia hirveään hikeen liikuttaa, ilma oli kuitenkin viileä ja tallillekin matkaa.

Kotiin tultuamme harjasin Vinskin, sekoittelin sille pöperöt ja heitin takin niskaan - Nyt se pääsisi ulos telmimään tarhaansa, jonka pohja saattaisikin olla varsin mielenkiintoisen näköinen sen edellisviikon suoran sateen jälkeen - Ja niinhän se olikin, tasainen tarha oli luovuttanut sateelle ja mudalle viimeisetkin kasvinkortensa ja pakkanen oli muovannut mudan mitä monimutkaisimmille kiemuroille ja urille. Vinski ei kuitenkaan pitänyt yksin ulkoilemisesta, ja muutaman tutkiskelevan kierroksen jälkeen se alkoi jo huudella kavereiden perään. Kittasin sille heiniä päiväruoan odottelemiseksi ja hain tallista sen viereiseen tarhaan rautiaan machomiehen Wolfcultin - Pojjaat tulevat kyllä hyvin toimeen viereisissä tarhoissa, vaikka Vinski taitaakin olla hieman kateellinen taitavan kouluoriin ulkonäölle!

30.10.08

Jes, sade hellitti eilen kokonaan ja tänään on ollut pelkkää tihkua! Taivas on vaaleampi ja hevoset tyytyväisempiä - Vinskikin on oma pirteä itsensä ja haluaa tulla halittavaksi! <3 Itse asiassa tämän päivän tallityöt olivat täysin työntekijöiden vastuulla, mutten tietenkään malttanut olla käymättä tervehtimässä rakkaita ponejani, vaikka kiireitä piisaa.

Päätin irrottautua rutiineista täysin huomisen Halloweenin kunniaksi, ja lähdin maneesille Vinskin kanssa - Ilman satulaa! Huih, vähän sitä hirvitti kiivetä satulattoman ponin selkään, mutta Vinskin selkä oli leveä ja hyvä istua - Hmm, nyt kun näyttelyura alkaa olla takanapäin, on poika kieltämättä hieman pyöristynyt.. Vähän aikaa ori jaksoi ihmetellä allekirjoittaneen hysteeristä naurua, tiukkojen paikkojen hengityksen pidättämistä, hölskymistä ja holtitonta heilumista, mutta kun täti sitten asettui aloilleen, muuttui menopelikin rauhallisemmaksi. Vinski kyllä pääsi lintsaamaan melko paljon, mutta Danin kaikki työ meni kyllä valehtelematta selässä pysymiseen ponin paahtaessa sinne minne turpa näytti!
Eihän ratsastuskerrasta varmastikaan mitään hyötyä ponille ollut, mutta ainakin ratsastajan tasapaino kehittyi ja hauskaa oli!

Kun sitten vein Vinskiä takaisin karsinaansa, olivat työntekijät jo sekoittelemassa mössöjä ja ruokkimassa tammoja ja pihattohevosia. Itse annoin mustan unelmani kaivaa taskustani ihan herraa itseään varten sinne piilotetun porkkanan (voi voi opetan ponin pahoille tavoille) ja jäin vielä rapsuttelemaan sitä ennen kuin tallivuorolaiset kerkesivät oriiden kohdalle ruokinnan kanssa. Talliin oli vielä pakko jäädä hillumaan, kunnes huomasin että aika oli taas kulunut kuin siivillä - Voi miksen ole tenttaamassa tärkeitä kaavoja ja kiekuroita, vaan tallilla taputtelemassa pörröistä ponia?! Jokainen poninomistaja tietää vastauksen..

24.10.08

Miksi koko ajan sataa? Sataa, sataa ja sataa. Koko viikon on jo satanut täälläpäin maailmaa, eikä koko taivaan peittävässä sadepilvien synkässä massassa näy edes pientä valon häivähdystä - Sataakohan täällä ikuisesti? Onko tämä jonkun mielestä hauskaa, lopettakaa! Hevoset joutuvat olemaan sisällä tarhojen muututtua pettäviksi soiksi täynnä juoksevaa mutaa, eikä kenttääkään voi käyttää. Maneesissa sentään voi liikuttaa hevosia keleiltä suojassa, valossa ja lämmössä sateen nopeassa rummutustahdissa kattoa vasten, mutta sinnekin on tallista aivan liian pitkä matka - Eivätkä ponit suostu tulemaan kanssani liikutettavaan telttaan matkan ajaksi.

Vinskikin on ollut minusta huonolla tuulella viime aikoina. Ehkei se saa yöllä lepoa ainaiselta ropinalta? Käsiteltäessä se lerputtaa korviaan ja katselee yhä harvemmin ja harvemmin otsatukkansa alta ihmisen puuhia. Pitäisikö tässä jo hermostua ja huolestua jostain suuremmasta sairaudesta? Tänäänkin ori tervehti minua laimeasti, kun pelastauduin hukkumasta ulkoilmasta tallin kuivaan suojaan. Osa hevosista tuntui pelkäävän kahisevaa sadepukuani, mutta Vinskiin se ei aiheuttanut minkäänlaista reaktiota. Oriin lannistuneisuudesta lannistuneena harjasin ja puin sille ajovarusteet päälle - Pian olisi taas valjakkokilpailut käytävinä, joten pieni harjoittelu olisi paikallaan, vaikka kärryjä en missään tapauksessa aikonutkaan viedä tuonne sateeseen kastumaan: Maasta käsinkin homma sujuisi varmasti hyvin.

Niinhän minä luulin. Vinski tuntui nukkuvan koko ajan ja sain herätellä sitä melko roimasti, enemmän kuin olisin halunnut. Sain pyytää sitä todella paljon eteen (ja tuli sitä itsekin juostua muutama kilo pois oriin perässä naruja pidellen) ennen kuin puomien avulla sain sen sitten myötäämään niskasta. Harjoittelimme paljon puomien ja kavalettien kanssa sinä päivänä, ja Vinskikin alkoi lopulta rentoutua ja se esitteli oikein mahtipontisesti upeaa raviaan, ja allekirjoittaneellakin oli ilo antaa oriin esiintyä, kun ei tarvinnut pelätä takalistonsa puolesta. Kun muuan tallityöntekijä sattui sitten paikalle ratsastamaan Vinskin morsianta, sydämen valittua ja ehdotonta suloisinta naista Tlws Bonesigia, ei ollut oriin esiintymisellä rajaa - Oli ilo nähdä nuutuneen oriin olemuksen muuttuvan silmissä, kun se pääsi esiintymään suosikkinaiselleen. Uskalsimme päästää ponit vähän nuuskimaankin toisiaan, ja sen jälkeen ne vasta sitten alkoivatkin huudella toistensa perään! Ei siinä kuitenkaan mitään, molemmat pysyivät ruodussa ja vaadittaessa keskittyivät hyvin.

Liikutuksen jälkeen juoksimme kiireen vilkkaan Vinskin kanssa talliin (Älä koskaan juokse varsinkaan oriin kanssa talliin, hevonen voi seota..) ja heitin sille loimen niskaan. Sitä seurasi ruokien sekoittelua ja niiden tarjoilua nälkäiselle poniarmeijalle - Työtä näiden kanssa riittää, mutta Herran enkeleitä ne ovat!

 

Fhinstha on virtuaalihevonen.
Kaiken materiaalin © dani 2011, ellei toisin ole mainittu. Kopiointi kielletty!