Tälle sivulle on koottu Nefisa-ponin päiväkirja. Seassa on leirejä, valmennuksia, vaelluksia.. Uusin merkintä on ylhäältä päin ensimmäisenä!
Takaisin ponin sivuille tästä
Alunperin tarinakisoihin (maaliskuu 2010) tarkoitettu Nefisalle omistettu runonpätkä, joka tosin jäi loppupeleissä julkaisemattomaksi:
Voi mun kimo läskipää
Kuin voisin sua miellyttää?
Sanot vaan et ihhahhaa,
Mut enhän mä osaa hirnahtaa!
Ota siis vastaan mun lahja pieni,
Tiiän et porkkanaa tekee sun mieli!
Kun oot haukannut palasen,
Alkaa meidän suhde - ikuinen!
Nefisan kanssa osallistuttiin ratsastuskoulu Heleän järjestämälle yleisleirille 07.-13.03.2010. Valitettavasti allekirjoittanut joutui jälleen pettymään leirin jäädessä keskeneräiseksi, mutta onneksi tarinat saatiin meikäläisen kohdalta kirjoitettua ja palautettakin saatiin!
Maanantain ensimmäinen ratsastustunti, kirjoittaja Dani:
Yyy, Nefisa oli koko tunnin ajan mielettömän hermostunut - johtui varmaan sekä uudesta paikasta, että aivan uudesta seurasta. Olin juuri ja juuri kerinnyt pakata tamman ulos sen kuljetuskopin lämpimästä suojasta ja kääriä sen esille valtavasta, vaaleanpunaisesta villaloimestaan, kun se jo työnnettiin uralle nokka edellä menevän ponin takapuoleen liikkumaan mukamas nätisti. Tunnin tehtävät olivat sille hirveän helppoja ja vaivattomia, mutta vieras meno ja aivan uusi asetelma liikutuksen suhteen pitivät sen varpaillaan - Nefisaa ei piru vie ole ikinä ratsastettu kunnolla porukassa, muuta kuin se tehokkaasti käytettävä 20-minuuttinen kisapaikoilla ja rento maastoköpöttely metsän siimeksessä.
Ensimmäisen tunnin kommentti, kirjoittajana Eilowy:
"Tammasi tosiaan vaikutti olevan aika kireänä. Mistä voidaan varmaan pitkälti syyttää myös sitä, että se sai niin vähän sopeutumisaikaa. Sääli, että ehditte paikalle niin myöhään. Sait kuitenkin neidin säpsyilyn pidettyä pääosin kurissa. Kevennyksesi näytti oikein hyvältä ja pidit istuntasikin pääosin oikeaoppisena ja tunnuit tuntevan ratsusi hyvin. Tehtävät itsessään olivat teille helppoja, mutta yhteistyö vaati näin alkuun uudessa paikassa ja heti kuljetuksen jälkeen, sekä uudessa porukassa, jonkin verran uusintaa. Kokonaisuus pysyi kuitenkin kohtalaisen hyvin aisoissa. Tammallasi on erityisen kaunis ravi ja muutenkin hyvännäköinen ja kantava askel. Odotan innolla näkeväni teidät kunnon työssä."
Maanantain toinen ratsastustunti, kirjoittaja Dani:
Nefisa oli seissyt koko iltapäivän, ratsastustuntien välisen ajan tallissa, eikä ollut oikein päässyt tutustumaan muihin hevosiin. Leirin toisella koulutunnilla se pyöritteli silmiään yhtä suurina lautasina kuin ensimmäiselläkin, mutta kieltämättä se oli niin kovasti paahdettuaan saanut purettua ylimääräistä energiaansa jo jonkin verran ja se oli kieltämättä herkemmän oloinen. Ponin kannalta tunti oli kuitenkin helppo, sen ei tarvinnut kuin siirtyä halutusta askellajista toiseen ja vähän kääntyä kuskin halutessa, mutta minkäänlaista muotoa siltä ei vaadittu.
Poloinen Nefisa myös koulutti hyvin allekirjoittanutta, kun suurempi horjahdus, joka sattui ensimmäisessä laukannostossa, kun toisella ponilla ratsastanut ja melkein pudonnut tyttö kiljaisi saaden oman ratsunsa hypähtämään ja samalla myös Nefisan tekemään varmuuden vuoksi yhden sivuloikan kulmasta pois - kun allekirjoittanut ei seurannutkaan painopisteineen perässä, päätti tamma heittäytyä aivan makarooniksi marttyyrimaista kiukutteluaan. Ja takaisin avuille ratsastaminen ei käynytkään niin helposti! Tunnin lopussa hiotut maailmanympärysmatkat kismittivät tammaa aivan hirmuisesti, allekirjoittaneen tasapainossa ei moisessa pikkunulikkana päivät pitkät hiotussa tempussa ollut mitään vikaa, mutta poni oli aivan hämillään eikä tahtonut pysyä aloillaan - no opettajahan tuli siitä sitten kiinni pitämään!
Toisen tunnin kommentti, kirjoittajana Eilowy:
"Ponisi oli edelleen todella hermostuneen oloinen ja sain useampaan otteeseen rypistellä kulmiani sille, miten huonosti se tuntui sopeutuvan ryhmässä työskentelyyn. Se ei ehkä ollut aivan yhtä levoton kuin ensimmäisellä tunnilla, mutta ei siitä kovin paljon, ainakaan kentä keskeltä katsottuna, tuntunut puuttuvankaan. On toki ymmärrettävää säikähtää kiljaisua (ja hölmöä toiselta ratsastajalta ryhtyä kiljumaan), mutta muuten ponisi käytös vaikutti lähinnä kiukuttelulta. Tehtävät olivat helppoja ja olisin ymmärtänyt tietyn tympääntymisen esiintyneisyyden, mutta sinun olisi silti pitänyt saada poni toimimaan oikein. Sinun taisi olla paikoitellen vaikea keskittyä sinulle annettuihin tehtäviin ja minun näkökulmastani alisuoriuduit aina välillä selkeästi. Perusasiat ovat sinulla selvästi hyvin hallussa, mutta niiden kertaamisessa silloin tällöin ei ole mitään pahaa: kun hommaan asennoituu oikein, voi huomata ja kyetä korjaamaan omia virheitään."
Tiistain ensimmäinen ratsastustunti, kirjoittaja Dani:
”Jee, kavaletteja!” tuntui Nefisa kirkuvan, kun sain tiistaina kömmittyä sen kanssa kentälle, missä opettaja jo viskeli puomeja maahan ratsastajien noustessa selkään. Tamma oli pirteä pihatossa vietetyn yön ja aamupäivän jälkeen, ja oli se ilmeisesti saanut vähän tuntumaa muiden ihmisten ratsuihin - se ei enää kulkenut niiden ohi korvat niskassa ja turpa rypistettynä, mutta erästä puoliveritammaa se oli päättänyt alkaa vihata. Tiedä sitten, että miksi.
Tunti sujui mainiosti vireällä Nefisalla, se tykkäsi ylittää pitkästä, pitkästä aikaa puomeja ja oikein esitteli jälleen opettajalle varmasti viikon aikana hyvin tutuksi tulevaa raviaan.. Se käytti oivallisesti selkäänsä, mistä se saikin kiitosta, vaikkei sitä edes tehtävässä olisi vaadittu. Puomit saivat siitä hyvin elastisen ja notkean, ja se tuntui liitävän ja tanssivan koko lopputunnin hieman korkeammalla askeleella kuin yleensä - ja millaisella askeleella, sillä ei ollut pienintäkään ongelmaa sovittaa liikkeitään kavalettien väleihin tai kuunnella meikäläisen apuja.
Meikäläisen omassa esteistunnassa taas oli enemmän puutteita kun superkuuliaisessa Nefisassa ikinä, poni alkaa käydä jo valmiiksi hieman liian pieneksi ja sitten vielä pari reikää lyhyemmät jalustimet.. Olo oli hirmu hutera, kun sitä tunsi hoippuvansa aivan eri maailmassa kuin piskuinen ponski! Opettaja tuntuikin tarkkailevan minua hieman tarkemmin kuin eilen, uh, isku vyön alle!
Tiistain ensimmäisen tunnin kommentti, kirjoittajana Kristian Laine:
"Ponisi suoriutui tehtävistään tunnilla erinomaisesti. Se kantoi itseään kauniisti ja sen raviaskel on upea, minkä se taitaa tietää itsekin. Sinusta sen sijaan näki, että tunsit olosi paikoin epävarmaksi esteistunnassa. Kyse on pitkälti harjoittelusta. Jalkojen lihasten vahvistuessa ja tasapainon parantuessa myös itseluottamus kohenee. Pärjäsit kuitenkin ihan hyvin. Apusi olivat toimivia ja ponisi vastasi sinulle auliisti. Se vaikutti myös hyvin paljon rennommalta kuin eilen. Hyvä. 3 pistettä tästä kertomuksesta"
Tiistain toisen tunnin kommentti, kirjoittajana Kristian Laine:
"Maastossa ponisi vaikutti rennommalta ja näytti nauttivan olostaan. Se esitteli meille jälleen kaunista raviaan ja lennokasta askeltaan laukassa. Pidit ratsusi hyvin hallussa, mutta pystyit itsekin vähän rentoutumaan Istuntasi pysyi hyvin kasassa ja ohjasotteesi näytti erinomaiselta. Poni vastasi sinulle herkästi ja pysyitte hyvin muiden mukana, vaikka Nefisa onkin selvästi pienempi kuin joukon hevoset."
Keskiviikon ensimmäinen ratsastustunti, kirjoittajana Dani:
Kavaleteista on Nefisa-palleron kanssa päästy jo vähän haasteellisemmalle tasolle, nimittäin itse esteisiin! Tunneilla hypättiin vain yksittäisiä esteitä, joten allekirjoittanut sai heti ensi alkuun huokaista helpotuksesta, ettei vastassa ollutkaan olympiatason supervaativaa rataa - kyllähän sitä on muilla poneilla ja ties millä tykinkuulilla tullut hypeltyä paljonkin, mutta tämän tamman viimeisimmistä varsinaisista hypyistä taitaa olla.. Vuosia? Alkutunnista se pysyi nätisti lapasessa, vaikkakin kulki hieman tavallista reippaammin ja keikaillen - no, parempi se kai on purkaa energiaa ennen itse puomien ylitystä.. Kun oma vuoromme tehtävän suorittamiseen lähestyi, muuttui Nefisa kuin taikaiskusta sähköisemmäksi. Pystyin kuvittelemaan sen huolella hoidetun harjan sojottamaan pystyssä joka suuntaan, naurahdin ja se oli menoa sitten. Nefisa lähti ennenaikaisesti estelinjalle.
Olin ollut jokseenkin aivan omissa maailmoissani, ja vaikka tajusin aivan selvästi, että kyllä opettaja oli maininnut meikäläisen nimen olevan seuraavana vuorossa esteen ylitykseen, mutta olin kaikkea muuta kuin valmistautunut - yksi voltti vielä, yksi ympyrä, laukannosto.. Mutta ei! Nefisa meni kai väärässä laukassa vielä, hirveän kovaa, korvat pystyssä ja silmät suurina oman paniikinpoikaseni yltyessä isommaksi. Esteellä oli korkeutta ehkä 40 senttiä, mutta tamma loikkasi ainakin 140 senttistä estettä jossain mielikuvissaan ja allekirjoittanut taisi olla persaus penkissä koko ajan… Ups! Toruja syyti joka tasolta ja pääsimme opettajan tehotarkkailuun, pirulainen!
Ja niin menoa sitten hiottiin, hiottiin ja hiottiin. Opettaja meinasi menettää hermonsa kanssani, eikä Nefisakaan ollut kaikista edustavimmillaan - ravissa se meni aivan liian kovaa, laukassa taas hyvin hitaasti ja jäi tuijottamaan estettä. Pari onnistunutta hyppyä saatiin aikaiseksi, mutta fiilikset tunnin jälkeen olivat hyvin turhautuneita ja noloja. Ja esteitä piisaisi vielä oikein olan takaa, eihän koulutamma ja puupäinen ratsastaja sovi tällaiseen menoon, yhyy!
Keskiviikon ensimmäisen tunnin kommentti, kirjoittajana Kristian Laine:
"Alkutunnista sinulla oli vielä homma lapsessa ja karvamopo käsissä. Nefisa kulki nätisti, vaikka vaikuttikin hyvin energiseltä. Puntit kuitenkin heilahtivat täydelliseen epätasapainoon heti kun aloititte itse hyppäämisen. Ensimmäinen ylityksenne oli katastrofi. Puristit ohjia rystyset valkoisina, et noussut esteistuntaan ja annoit ponisi mennä aivan miten sattuu. Et edes yrittänyt koordinoida sen hyppyä. Jos kärsit estekammosta, olisit voinut kertoa sen ennen tuntia ja olisin reagoinut asiaan. Paranist suoritusta kyllä hyppy hypyltä ja aivan lopputunnista teitte myös muutaman aivan onnistuneen, joskaan ei nyt täysin tyylipuhtaan, ylityksen. Nefisa kyllä hoito hommansa, kunhan osasit ajaa sen esteelle oikeassa askellajissa ja tahdissa, sekä ajoittaa apusi."
Keskiviikon toinen ratsastustunti, kirjoittajana Dani:
Todellakin päin arsetta sujuneen estetunnin jälkeen en todellakaan olisi voinut toivoa mitään muuta, kuin rentoa maastotuntia - ja kuin taivaan lahjana, sellainen meikäläiselle siunaantuikin! Paketoin Nefisan huolellisesti sen suureen, pörröiseen ja vaaleanpunaiseen villaloimeen, jossa se sai tuntea olonsa prinsessaksi - ja niillä elkein se lähtikin liikkeelle. Nokka pystyssä ja kulmiensa alta kurkistellen se oikein diivaili itsensä tallipihan halki muiden luokse, ja meikäläinen häpesi silmiään päästään. Nolotti aivan vietävästi sen estetunnin jälkeen, ja nyt poni käyttäytyi vielä kuin maapallon omistaja. Muut olivat kuitenkin ymmärtäväisiä, eivätkä tuntuneet katsovan meikäläistä kieroon, mutta silti! Egosta oli viety palanen, joka ei ihan heti tulisi takaisin.
Tunti sujui rauhallisesti, ensiksi käppäiltiin melko pitkät pätkät, jonka jälkeen otettiin taas ravipätkiä. Pienen kokonsa takia Nefisa oli aivan jonon loppupäässä ja kun puoliveriset edessä ravasivat, sai se vaapottaa aivan täysiä sitä supershowraviaan - no, ainakin vaaleanpunainen villaloimi liehui nätisti vauhdin mukana. Käsky kuului edestäpäin, että mikäli haluttiin laukata, piti siirtyä rivakkaan tahtiin pellon toiselle puolelle. Opettaja puhui jotain mukamas ovelana siitä, ettei kukaan huomaisi, että olimme ratsastaneet väärällä puolella peltoa tähän asti, mutta laukat oli turvallisinta suorittaa oikealla puolella. Olinkohan ainoa, jota vitsi ei naurattanut? Tällaisesta karavaanistahan ei toki jää jälkiä lumeen! Paha tuuleni johtui totta kai mönkään menneestä estetunnista, mutta kun muut jo nostivat laukkaa, kun Nefisa vielä tarpoi metrin korkuisilla askeleilla puolenmetrin lumihangessa täydessä hiittiravissa, aloin tosissaan miettiä, että mihin olin työntänyt lusikkani. Heti päästyään polulle tamma siirtyi automaattisesti laukkaan, ja se räjähti käsiin. Se laukkasi, laukkasi ja laukkasi, kaula pitkänä, korvat niskassa, venytettynä kuin viulunkieli ja energisenä kuin raketti. Nefisa on paras. Nefisa, pieni welshmountainponi, saavutti isommat hevoset hetkessä.
Tamma on paras. Vauhtia hiljennettiin ja tehtiin vielä trippi jonkun lumisen linnunvalvontatornin ohi. Tai jotain sellaista. Nefisa oli paras ja muulla ei ollut väliä. Voiko talvea vihaavan ihmisen paras leirikokemus muka olla talvimaaston talvilaukka?
Toisen tunnin kommentti, kirjoittajana Eilowy:
"Alkuun näytti hieman siltä, ettette osanneet Nefisan kanssa nauttia olostanne. Vähitellen vaikutti kuitenkin siltä, että te molemmat saitte juonenpäästä kiinni. Nefisa sai tehdä välillä tosissaan töitä pysyäkseen isompiensa matkassa, mutta pärjäsi oikein hyvin. Sinulla on hyvä istunta ja vakaa käsi. Menoanne oli hauska katsella, kun vaaleanpunainen loimi liehui viittana ympärillänne. Viimeisellä laukkapätkällä Nefisalla taisi vähän hirttää kiinni viimeisenä olemiseen ja kyllähän se näyttikin, että ponineidistäkin löytyy ytyä. Onneksi tilanne pysyi sinulla kuitenkin sen verran hallinnassa, ettei mitään vaaratilannetta syntynyt. Spurtti sai sinutkin hieman hymyilemään, mikä oli oikein mukava nähdä. Pisteitä tämän päivän tarinoista yhteensä 6."
Torstain ensimmäinen ratsastustunti, kirjoittajana Dani:
Esteitä. Taas. Ei ikinä!!
Pessimistinen fiilikseni esteiden hyppäämiseen varmaan loisti Naantalin aurinkoa kirkkaammin, kun kiskoin ylitsevuotavan ystävällisellä ja iloisella tuulella olevaa Nefisaa perässäni. Opettajan pirteään huomenien toivotteluun taisin vastata murahtamalla. Se taisi olla viimeinen niitti sille, että saisin taas olla erityisen valvonnan alaisena.
Verryttelyssä kaikki sujui kuitenkin yllättävän hyvin, vaikka aluksi ponini superiloinen asenne olikin ärsyttänyt meikäläistä aivan suunnattomasti. Se kulki nätisti ja vetreänä, notkeana ja elastisena kaikkia apujani kuunnellen. Turha sitä on silti kieltää, että ratsastin jo alkutunnista hieman tiukemmalla kädellä kuin yleensä, mutta jos joku oli varmaa, niin se, ettei Nefisan kaltainen kultasydäminen tamma enää ikinä lähtisi käpälästä, vaikkei eilinen tilanne mitenkään vaarallinen ollutkaan ollut.
Verryttelyjä suoritettiin puomeilla ja kavaleteilla, sillä taas pitäisi säädellä hevosen askelta ja arvioida etäisyyksiä. Tamma kulki todella nätisti ja samanlaisella fiiliksellä kuin aikaisemmalla kavalettitunnilla ja oma fiilikseni varmeni koko ajan. Muutama ensimmäinen verkkahyppy tultiin melko kovalla vauhdilla ja korkealta, mutta tällä kertaa päätin pitää pääni - kaikki tuijottaisivat tästä lähin tätä ratsukkoa vain ihaillen!
Ratsukot pääsivät yksitellen suorittamaan muutamasta sarjaesteestä muodostuvan tehtävän, jossa tuli pitää ennen kaikkea huoli hevosen sopivista liikkeistä välejä ajatellen. Opettaja nyökkäsi, että voisin aloittaa tehtävän. Hophop Nefisa, nyt sitä sitten mentäisiin taas! Esteet olivat pieniä, ja tamma meni hirveän kovaa - mutta se kuunteli. Vein kädet satulan etukaarelle tiukkoina ja tamma hidasti vauhtiaan hieman niskuroiden - kolmen metrin välissä pysäytin sen. Opettaja katseli ihmeissään, että mitä oikein säädin. Sisälläni lauloin kansallissävelmää, voitin juuri omat olympialaiseni. Pyynnöstä aloitin tehtävän alusta ja koska Nefisalla on valtava ravi, annoin sen liikkua ainoastaan ravissa. Askel ennen ja jälkeen estettä on hyvä ottaa yksi laukka-askel ponnistukseen ja laskeutumiseen, mutta muutoin tamma liikkui vain ravissa. Kaikki sujui täydellisesti, vaikka oma istuntani oli varmaan.. Todella kaunista. Maikka kehui ponia ja kärsivällisyyttäni, vaikka istunnasta sain kuulla miinusta. Tunnilta jäi kirkkaimpana päähän ohje ”Esteiden välissä kannattaa olla kontrollifriikki”. Itse asiassa kirjoitin sen kännykkääni muistiin harjatessani Nefisaa tunnin jälkeen ja laittaessani sitä pihattokuntoon ;)
Torstain ensimmäisen tunnin kommentti, kirjoittajana Kristian Laine:
"Vaikutit melkoiselta myrskyn merkiltä marssiessasi sisään maneesiin, eikä asenteesi alkuun parantunut satulassakaan. Pidit ilmeisesti Nefisaa tavallista tiukemmalla kädellä, vaikka se vaikutti olevan varsin mukavalla ja pirteällä tuulella, myödäten tahtoasi varsin kerkeästi. Kavaleteilla ja puomeilla Nefisa esiintyi edukseen, vaikka sinä olit selvästi edelleen kireä ja varautunut. Tammakin tuntui vähitellen alkavan olla hieman ymmällään ja kun esteille päästiin, sen vauhti kiihtyi nollasta sataan sekunnissa. Tällä kertaa kuitenkin hallitsit tilannetta ja näytit tammalle, kuka oli pomo. Hienoa päättäväisyyttä. Saitkin tilanteen haltuusi ja vaikka ravi ei askellajina ehkä ole estielle se totutuin, niin tässä tilanteessa pärjäsitte kuitenkin oikein hyvin ja Nefisa ylitti lopulta radan kaikki esteet oikein kauniisti ja tasaisella varmuudella. Istuntasi oli hieman tasapainoton, mikä varmasti johtuu harjoituksen puutteesta. Pisteitä tämän päivän tekstistä 6 kappaletta.
Toisen tunnin kommentti, kirjoittajana Kristian Laine:
"Ilmeisesti onnistunut estetunti piristi ainakin sinua ja osasit olla maastossakin rennompi ja nauttia maisemista ja menosta. Nefisa pisteli taas parastaan ja laittoi isoja hevosia 6-0 kun tultiin laukkapätkille. Pidit kuitenkin tilanteen hyvin hallussasi ja sait ponin esittelemään parhaita puoliaan, vaikka kyse olikin vain tällaisestä puskaratsastelusta. Istuntasi näytti hyvältä ja ohjasotteesi oli vakaa. Nefisa kuunteli sinua ja vastasi apuihisi auliisti. Olit tilanteen herra ja ponisikin tuntui nauttivan menosta. Oli mukava nähdä teidät tyytyväisinä."
Perjantain ensimmäinen ratsastustunti, kirjoittajana Dani:
Jes, JES, kouluratsastusta ja oikein kunnon hiomista ja treeniä - jalat maassa pitäen! Alkutunnista Nefisa oli hieman tavallista laiskemmalla tuulella, mitä ilmeisimmin leirin se tietty jännityksen jälkeinen hehku alkaa haihtua - no, muutama päivähän tässä onkin enää jäljellä! Sain herätellä sitä aavistuksen kovemmalla kädellä ja se vetriytyi oikeastaan kunnolla vasta kun itse harjoitukset alkoivat. Tunti alkoi pohkeenväistöllä, joka oli parempi kuin hyvä tapa palauttaa Nefisa takaisin maanpinnalle - se pysyi nätisti suorana ja olisi asettunutkin aavistuksen, mutta opettaja kielsi meitä asettamasta hevosia, pöh!
Tamma sai myös kehuja oikein vahvasta sivupoljennastaan varsinkin ravissa, käynti ei ole koskaan ollut sen vahvin askellaji ja siinä meno olikin ehkä aavistuksen ponnettomampaa, muttei nyt aivan kehnoa. Pysähdykset ja peruutukset sujuivat myös hyvin ja ne virittivät ponin aivan uudelle tasolle - lopputunnista vastaan tulisi vielä sellaisia koitoksia kuin etu- ja takaosakäännöksiä, joten oli enemmän kuin hyvä, että Nefisa siirtyi siihen tiettyyn moodiin. Itse olin kuulemma hieman liian kiireinen varsinkin peruutuksissa pohkeen kanssa pysähdystä seuranneen eteen ajon aikana ja siihen täytyy kyllä yhtyä - eihän tuo opettaja aivan mikään umpikieroutunut natsi olekaan!
Etu- ja takaosakäännökset sujuivat Nefisalta todella hyvin, vaikka varsinkin etuosakäännös on ollut sille aina vaikeampi - tämä tosin taitaa olla yleisesti pienten ponien ongelma, kun on pienet jalat, niin on vähän liikkumavaraakin. Noottia tuli siitä, että tamma tuppasi vetämään päätään melkoiseen suppuun kaulaansa etuosakäännöksessä, mutta muutamalla hiotulla toistolla saatiin ongelma parannettua. Mukava tietää, että leireistähän voi olla jotain hyötyä ihan kilpaponinkin uraa ajatellen ;)
Perjantain ensimmäisen tunnin kommentti, kirjoittajana Eilowy:
"Mukavaa nähdä teidät elementissänne. Alkutunnista sait hieman työskennellä saadaksesi Nefisan hereille, se kun tuntui kääntäneen maleksimisvaihteelle. Tamma kuitenkin heräsi toimintaan viimeistään pohkeenväistössä, joka sujui teiltä oikein mallikkaasti. Nefisa kulki kauniisti ja suoraa linjaa. Käynnissä meno oli paikoin ehkä hieman voimatonta, mutta ravissa tamma esitteli ehdottomasti parhaita puoliaan ja sait siitä irti paljon. Olette hyvä pari koulukentällä. Pysähdykset olivat tasapainoisia ja sait Nefisan asettumaan suoraan. Myös peruutukset menivät hyvällä tempolla ja suoralla linjalla. Voit olla ylpeä suorituksestanne sillä saralla, lukuunottamatta sitä, että olit hieman kiireinen eteenajon kanssa. Alkuun Nefisa meinasi etuosan käännöksessä vetää itsensä melko suppuun, mutta toiston avulla ja kärsivällisyydellä sait sen lopulta aukeamaan. Käännökset sujuivat muutenkin teiltä oikein hyvin ja teitte molemmat tosissanne töitä, mikä oli mukava nähdä. Pisteitä tästä kertomuksesta viisi"
Toisen tunnin kommentti, kirjoittajana Eilowy:
"Odotin mielenkiinnolla pääseväni näkemään teidät tositoimiassa, enkä pettynyt. Nefisa tuli radalle täydellisen hallitussa harjoitusravissa ja sait sen pysähtymään kauniisti tasajaloin. Tamma myös pidensi askeltaan kauniisti ja istuntasi oli hyvä ja tasapainoinen, samoin kevennys. Ohjelmassa oli paljon ravia, jossa Nefisa on selvästi parhaimmillaan. Poni kantoi itsensä hyvin ja esitteli komeaa askeltaan edustavasti Kiemuraura olisi voinut olla hieman jyrkempi, ensimmäinen kaari veti hieman pitkäksi. Peruutus sujui hienosti, mutta hätiköit jälleen hieman eteenajossa. Oikealaukka oli tasapainoinen, vasen hieman haparoivampi. Voltti oli pyöreä, mutta hieman turhan pieni. Kaiken kaikkiaan hallitsit tilannetta koko ajan hyvin ja Nefisa kuunteli sinua ja vastasi auliisti apuihisi. Olitte hieno pari ja suoriuduitte oikein hyvin. Kokonaisuudessaan antaisin itse teille radasta 63.814% prosenttia."
Perjantain yömaasto, kirjoittajana Dani:
Nefisa oli kieltämättä hieman närkästynyt, kun tulin yömyöhällä hakemaan sitä pihatosta sisälle yöllistä yllätysratsastuskeikkaa varten! Tamma oli ehdottomasti sitä mieltä, että kaksi kunnon koulutuntia riittää kyllä siitostamman virkaa toimittavalle tammalle, mutta se myöntyi kuitenkin tulemaan mukaan - toisinkuin muutaman muut hevoset, osa muiden leiriläisten hevosista oli jo olkipatjalla yöpuulla ja niiden raahaaminen talliin oli varmasti huomattavasti haasteellisempaa kuin Nefisan nykäiseminen otsatukasta sen jo sitten seuratessa perässä..
Oli hirvittävän kylmä ja hyisevä yö, joten pakkasin tamman kahdella villaloimella, vaaleanpunaisella ja keltaisella, ja jätin suosiolla satulan pois kokonaan. Muu porukka taisi vähän naureskella ratkaisulleni, sillä Nefisalla on vielä melkoisen muhkea talviturkki tämän kaiken lisäksi - mutkun mutkun!! Opettaja varsinkin pyöritteli silmiään esityksellemme loimien kera, mutta poni näytti sen verran tyytyväiseltä tuplapaketissaan, että hän katsoi tapauksen nauraen läpi sormiensa. Ja sitten lähdettiin matkaan, lumiseen, pelottavan pimeään maastoon kävelylle kuunvaloon. Olin taas jonon viimeisiä, mutta tällä kertaa se ei haitannut yhtään - enpä todellakaan olisi tahtonut olla porukan vetäjä, ties minne köpöttelisin pimeän arkana ja paikkoja tuntemattomana..
Maastossa ainoa sallittu askellaji oli käynti, vaikka Nefisa saikin ravata aika tiuhaan välimatkoja umpeen. Kaiken kaikkiaan trippi oli kuitenkin kokemisen arvoinen, vaikka aluksi poni vaikuttikin tympeältä ajatusta kohtaan - lisäliikunta tällaiselle pullamahalle ei olisi koskaan pahitteeksi!
Yömaasto, kommentoijana Eilowy:
"Nefisa oli kyllä melkoinen näky loimineen, mutta eipä tainnut sinullekaan tulla kylmä moisia toppauksia vasten istuessa. Pärjäsitte hienosti ja Nefisakaan ei viitsinyt pitkää olla kärttyinen öisestä reissusta. Oli mukava nähdä teidät molemmat rauhallisina ja mukana hengessä. Ilman satulaakin istuntasi oli hyvä ja säilytit tasapainosi hienosti myös mäissä ja polun hankalammissa kohdissa. Pisteitä tästä tarinasta kolme."
Porukalla valmentautumassa Ponimäessä 28.02.10
Menoa riitti: "Nefisa kulki mukavasti heti valmennuksen alusta asti. Tamman kanssa sinulla ei ollut mitään ongelmia missään vaiheessa ja siitä huomasi että se on hyvin osaava kouluratsastuksessa. Teidän pohkeenväistönne joilla aloitimme sujuivat oikein mallikkaasti ja ilman ongelmia. Nefisa liikkui oikein kauniisti sekä sillä oli hyvin kantavat askellajit. Laukannostot olivat myös ihan kivoja, mutta hieman äkäisesti Nefisa lähti liikkeelle, nostonne olivat muutamat ihan hyviä ja rauhallisia mutta suurin osa oli hieman liian vauhdikkaita. Laukka on tammalla rauhallista ja tasapainoista. Lopuksi harjoitelemamme ympyrät eivät sujuneet teiltä aluksi, mutta kun sait Nefisaa hieman heräteltyä niin nekin sujuivat hyvin mallikaasti vaikka ympyrät olisivat voineet olla pyöreämpiä.
Harjoittele enemmän laukannostoja rauhallisesti."
Nefisan kanssa osallistuttiin 14.02.2010 Esclandren talviselle maastoretkelle, jota allekirjoittaneen harmiksi ei tosin koskaan järjestetty loppuun...
Tarina ehdittiin kuitenkin jo kirjoittaa:
”TULE! Nnnghhh…!”
Ympärilleni kerääntyi muutama ihminen katselemaan kummastuneena, kun koetin turhaan kiskoa pientä, valkeaa ja itsepäistä Nefisaani ulos trailerista. Se oli selvästi päättänyt jäädä mieluummin pimeän ja ahtaan trailerin vähäiseen lämpöön, kuin lähteä tarpomaan allekirjoittanut selässään lumihankeen. Mokoma nyökytteli vihaisesti päätään samaan tahtiin kuin kiskoin sitä riimunnarusta, eikä takapuolestakaan työntäminen auttanut mitään. Raivostutti. Ihmiset ympärilläni supisivat toisilleen ja katselivat vieläkin kummastuneemmin, kun löin lapaset tiskiin ja istuin arseelleni lumihankeen. Itketti. En edes huomannut, kuinka eteeni käveli hölmistyneen näköinen naikkonen ja kysyi, mikä ihme poniani vaivasi.
”Se on idiootti ja retardi. Vihaan sitä.”
Nainen oli Faconde, joka ystävällisesti lupautui auttamaan minua saamaan ponini ulos trailerista. Kuin takataskustaan, oli hän taikonut paikalle ämpärillisen kauraa ja oli jo houkuttelemassa Nefisaa ulos trailerista. Meikäläistä harmitti, en saanut edes kilteintä ponia ulos kopista, kun se vähänkin heittäytyi kovapäiseksi. Ja lisäksi se ei saa lihoa tai saan sanoa hyvästit kantakirjalle ja tuossa se syö sangollista kauraa. En sanonut facondelle mitään, räpyttelin silmät kuiviksi ja koetin vaikuttaa ihan normaalilta ihmiseltä.
”Joo, olen Dani. Toi on Nefisa, keinumäkiläinen, tiiätsä ne pirun upeet suomalaiset…”
Faconde hymyili, mutta arvasin, että hän tarkoitti, että voisin pitää turpani kiinni ja valmistautua retkelle. Puin Nefisalle vaaleanpunaisen nallevillaloimen ylle, jota se ei kyllä yhtään ansainnut.
Eivät welshponit voi olla kylmänarkoja?!
Raahasin ponini perässäni pois parkkipaikalta ja tallipihalle, missä muut nähtävästi jo olivat odotelleet jonkin aikaa. Katselin häpeillen muiden suuria ja uljaita hevosia, mutta olihan Nefisa niiden rinnalla vielä kaksi kertaa suloisempi. Ja karvainen. Sen satulakaan ei sopinut sille talvikarvan takia, joten en ollut vaivautunut ottamaan sitä edes mukaan. Toivoin, ettei kukaan niistä ihmisistä, jotka olivat toljotelleet trailerikonfliktia, olisi ollut mukana retkellä - enkä kyllä yhtään heistä nähnytkään, tosin kaikki eivät ilmeisesti olleet vielä paikalla. Kiipesin Nefisan selkään ja asetuin Faconden määräämälle paikalle jonoon. Olin pienen 120-senttisen ponini kanssa hevosten keskellä. Täältä ei kyllä kukaan näkisi minua.
Retki alkoi verkkaisesti, olin Nefisan kanssa jonossa viimeisenä, koska se oli kaikista pienin.. Alun käynnin annoin sen kulkea vapaalla ohjalla ja uppouduin oman pääni sisään. Ei mennyt aikaakaan, kun huomasin muun letkan viilettävän jossain todella kaukana - c’mon, siellä oli mukana yksi suomenhevonenkin eivätkä ne noin nopeasti kävele! Tamma siirtyi automaattisesti raviin, kuten kunnon ratsastuskouluponi ainakin tekisi jäädessään jälkeen, mutta heti saatuamme jonoa kiinni muutkin siirtyivät raviin - olisin tahtonut laukata muut kiinni, mutta Nefisa-pulla kompuroi muiden hevosten paakuttamassa lumessa melko uhkaavasti. Eihän se rimppakintuillaan voinut astua puoliveristen jalanjälkiin. Tamma viipotti nätissä kiitoravissa pää taivasta kohden allekirjoittaneen liukuessa liukkaalla villaloimella edes takas. Onneksi retkestä ei tehtäisi kuvakollaasia, joten hankien takana tuskin väijyi paparazzeja - ainakin niin minä toivoin ja ajattelin itseäni kuvissa, tyylikkäästi 15-reikäisissä maihareissa ja Niken verkkareissa... Muodikas yhdistelmä!
Muut kävelivät taas jonkin matkaa, mikä oli hyvää aikaa kuroa muu jono kiinni. Nefisa vaikutti tympääntyneeltä tällaiseen päättömään menoon, olihan se sentään olevinaan kurinalainen kouluratsu. Mutta kyllähän sen täytyi olla iloinen, koska se oli saanut koko ajan kulkea haluamallaan tavalla kuin kameli ja pitkät ohjat valtoimenaan heiluen puolelta toiselle. Joku aloitti jonon päässä koko jonon läpi kulkevan viestin, että nyt laukattaisiin. Viimeinen edelläni kääntyi vilkaisemaan taakseen, huusi ”Laukka!” ja jätti suunsa auki. En valitettavasti kuullut hänen huutavan yhtään mitään, mutta näin lautasen kokoiset silmät ja rintakehälle pudonneen leuan. Olikohan hänen mielestään 50 metrin turvaväli liikaa? Samainen nainen koetti viittilöidä jonon etupäähän, että yksi taisi olla vähän jäljessä. Arvostan sitä todella, mutta valitettavasti muut olivat jo siirtyneet laukkaan.
Nefisa meinasi räjähtää, kun se näki letkan edellään siirtyvän laukkaan. Se ampaisi kuin tykinsuusta täyteen menoon allekirjoittaneen pitäessä kauhusta kankeana kiinni sen harjasta - eihän mamin kultamussukkaa sovi suusta vetää!! Tamma juoksi ja juoksi, aivan mielettömillä liikkeillä ja olin pudota kyydistä - mutta ensikertaa tämän päivän aikana olin todella ylpeä siitä - se oli hirmuisen nopea, ja tiesin sen näyttävän upealta, kuin hurjistuneelta villioriilta, vaikka se piskuinen mammatamma todellisuudessa olikin. Elin aivan eri maailmassa kuin muut jossain kaukana menevässä jonossa, mutta tämä oli jotain paljon mahtavampaa kuin väkinäinen hidastelu ahtaassa jonossa, peläten, että potkaiseeko edellinen hevonen vai ei. Rakastan Nefisaa.
Muut siirtyivät käyntiin, mutta me ehdimme laukata vielä tovin. Tallipihalle tullessamme Nefisa oli kaikista hikisin, se höyrysi ja läähätti kieli pitkällä - mutta tyytyväisenä. Faconde kiirehti oman hevosensa hoidettuaan luokseni huolestuneena, sillä hän oli kuullut jälkeen jäämisestäni. Ehkä hän luuli, että olin pudonnut.
Mutta minä nauroin ja halasin Nefisaa, joka kiirehti tuli hännän alla lämpöiseen traileriinsa, vaikka sillä olikin kuuma eikä kylmä. ”Nefisa on paras”, sanoin. Faconde pyöritti silmiään ja hymyili.
Enkä välittänyt, mitä hän ajatteli, koska retki oli mahtava.
Yksityinen koulutuokio Kopsun tarkkaavaisen silmän alla 08.02.10
Pikkutarkkaa palautetta saatiin tuutin täydeltä: "Nefisa oli jo kentälle astuessaan hieno näky. Minulla oli tamman suhteen kovat odotukset ja kävinkin jo innolla työhön. Alkukäyntien ja ravien kohdalla pysyin hiljaa ja tarkkailin tammaa. Suuri eteenpäin pyrkimys näytti käynnissä ja ravissa hienolta, mutta pakostakin alkoi miettiä; ryöstääkö poni laukassa?
Laajaliikkeinen Nefisa alkoi jo alkuravien aikana hakea takapäätä alle, mutta onneksi anoit sen lämmitellä rauhassa. Huomasin heti, että Nefisa totteli mainiosti ja tarkasti istunta apuja. Se, että olisiko se ongelma, selviäisi varmana pian.
Aloitimme työskentelyn käynnissä. Pyysin asettamaan Nefisaa ensin ulos ja sitten sisään. Näistä Nefisa suoriutui hienosti ja oli kokoajan kuulolla. Päätimme katsoa tässä välissä istuntaasi. Leukasi tuppasi aina välillä laskemaan niskaan ja tähän voisi auttaa ratsastaminen ison joukon kanssa. Tällöin katse pysyy ylhäällä kun täytyy seurata muiden tekemisiä. Istuntasi vähän heitteli välillä oikealta vasemmalle, mikä häiritsi Nefisaa suunnattomasti. Varo kallistumasta ulospäin kun haluat asettaa sisälle. Muuten istuntasi oli hyvä, vaikka välillä se myös koveni asettuen liikettä vastaan. Tällöin Nefisa hidasti ja alkoi kulkea jännittyneenä.
Aloitimme ravin ja teimme vähän asetuksia ja taivutuksia. Harjoittelimme pienillä avuilla toimimista. Tässä kohtaa ilmeni vähän ongelmia. Kun jarrutat hevosta ohjilla, sinun täytyy istua myös liikettä vastaan. Varo myös, etteivät kätesi liiku paljon pidättäessäsi. Aloimme mennä kolmikaarista kiemurauraa. Ensimmäinen kaarre ravissa, toinen käynnissä ja kolmas ravissa. Nefisa kuunteli hyvin eteen vieviä apuja, mutta pidättävät avut eivät heti menneet läpi; tamma olisi halunnut jatkaa ravissa. Varo silti kiskomasta, koska Nefisa vastaa koviin apuihin päätä viskomalla. Taivutukset menivät kiemurauralla taitavasti. Tamma vaihtoi taivutusta ja asetusta pehmeästi ja sulavasti. Nämä ovat selvästi Nefisan vahvuus! Sitten aloitimme laukan ympyrällä.
Annoin sinun laukata Nefisalla ensin lämpimiksi. Tammalla tuntui olevan virtaa ja laukka oli eteenpäin pyrkivää ja sulavaa. Tamma asettui jälleen kauniisti, mutta välillä se unohti apujen kuuntelun, joten tarkkaavaisuutta! Pidä kuolain koko ajan elävänä hevosen suussa, jotta se ehtii vastata apuihisi riittävän nopeasti. Pyysin sinua lyhentämään laukkaa. Istuit alas ja istuit istunnallasi vastaan Nefisan liikettä. Nefisa vaihtoi ensin raviin. Muista pitää pohje kiinni hevosessa kun lyhennät laukkaa. Silloin hevonen tajuaa hidastaa, mutta pysyä silti laukassa. Pienen säädön jälkeen laukka alkoi kulkea ja lyhensitte laukkaa taidokkaasti. Tästä taidosta on varmasti hyötyä esteillä.
Loppujen lopuksi oli Nefisa sen tyyppinen tamma joka yrittää kaikkensa miellyttääkseen ratsastajaa. Välillä tamma yritti liikaa ja hermostui. Keskity laukan kontrolloimiseen ja omaan istuntaasi ja pidä huoli, että kuolain on aktiivinen Nefisan suussa."
Porukalla koulua vääntämässä Sitruunan tiluksilla 07.02.10
Tunti sujui hyvin myös valmentajana toimineen Emilyn mielestä: "Nefisa osoitti jo alkutunnista että se osasi homman. Se asettui hyvin, ja meni peräänannossa ja polki hyvin takajaloilla. Nefisa myös pyrki itse eteenpäin, eikä sitä tarvinnut hoputtaa lainkaan. Pohkeenväistöt se meni hienosti jalkojaan nostellen, sekä käynnissä että ravissa. Danin istunta oli hyvä, mutta volteissa hän joskus vahingossa jäi nojaamaan sisään päin. Vastalaukoissa Nefissa oli tosiaankin hyvä! Se tajusi valmennuksen ainoana ponina heti mitä siltä pyydettiin. Sen laukka oli myös sopivan pyörivää, ja eteenpäin pyrkivää. Nefisa näytti taitonsa myös peruutuksissa, se pysähtyi hienosti suoraan ravista, ja peruutti suoraan. Keskiravikin sujui hienosti, ja poni oli koko ajan asetettuna hyvin, sekä peräänannossa. Nefisalta sujui valmennus kaikinpuolin hienosti, enkä löydä mitään vikaa että sitä koulutettaisiin korkeammallekkin tasolle (:"
Syksyinen maastoretki Nefisan kanssa lähimetsissä 15.10.09
”Hoppista keikkaa, taas mentiin, pullamuru!”
Lepertelin äitelästi Nefisalleni kammettuani itseni sen satulattomaan selkään. Onneksi tammapoloinen piti kaikenlaisista kehuista, ja niiden piilottaminen päättömän sanahelinän sekaan teki sen onnelliseksi. Tämänkertainen lenkki tulisi olemaan rauhallinen, vaikka jotain pitäisikin tammaparan päänmenoksi keksiä - pikkurundi syksyn ruskaa tarkkaillen tekisi hyvää itse kullekin ja Nefisa tuskin harmistuisi pikkuisesta laukkairrottelusta.
Päätin suunnata matkamme eräälle kukkulalle, jolta katsottuna lähiseutujen maisemat näyttivät suorastaan mykistävän upeilta. Tie sinne kulki läpi kynnettyjen peltojen ja ikivanhojen kivisiltojen, joten se olisi mitä idyllisin vaihtoehto mielen rentouttamiseen. Pitkälle suoralle sängen päälle päästyämme koetin hoputella Nefisaa raviin, mutta mokoma niskuroi eikä ottanut liikkuakseen. Pitäisikö huolestua, kun tamma on käynyt tällä lailla laiskaksi kilpauransa päätyttyä?
Liikunta kuitenkin selvästi piristi sitä, sillä kukkulalle saavuttuamme se kiipesi yhdellä reippaalla hilpaisulla jyrkän kivipolun ylös, vaikka allekirjoittanut nosti painoa varmasti huomattavasti…
Kukkulan laella annoin katseeni levätä eteemme levittäytyvässä erilaisten värien, keltaisen, oranssin ja punaisen, värittämässä harmonisessa lehtipuumetsän näyssä. Nefisa nykäisi itselleen pidemmät ohjat ja katseli lähes yhtä ihastuneena maisemaa kuin minäkin - aivan kuin se olisi ollut juuri kasvanut Simba ihastelemassa tulevaisuudessa hallitsemiansa Jylhäkallion mantuja. Vaan harmittavasti juuri kun ainekset henkiseen orgasmiin oli kerätty, kylmä viima ravisteli itsensä puiden läpi ja ilman halki, ja mokoma pureutui suoraan allekirjoittaneen kasvoihin. Oli aika lähteä paluumatkalle.
”Hop, hop, Nefisa!”
Mutta tamma ei olisi tahtonut lähteä - se taisi oikeasti tykästyä ajatukseen leijonakuninkuudesta; miten voin palvella, teidän majesteettinne prinsessa-Nefisa? Aikani selässä hytkyttyäni huokaisi poni syvään ja kääntyi verkkaisaan tahtiin paluusuuntaan. Rauhaisa kävely olisi ollut varmasti enemmänkin kuin sen mieleen, mutta valitettavasti oma mieleni teki jotain muuta - nyt laukataan, ja kovaa sittenkin! Hiekkainen maastotie muuttui Churchill Downsin laukkaradaksi ja pieni, valkea ja sopivan pyöreävatsainen welshmountaintammani Kentucky Derbyn voittoa havittelevaksi kilpahevoseksi - ainakin melkein. Se linkutti alkuun kuin neliöpyöräinen puukärry protestiksi, mutta innostuttuaan se äityi päästelemään todella kovaa. Allekirjoittanut piti pipostaan kiinni ja nauroi.
Vauhti hidastui vasta kotitallin siintäessä horisontissa - tai no, eihän sitä puiden lehdiltä oikeasti nähnyt, mutta silti. Päästyäni selästä paketoin tyytyväisen Nefisan keltaiseen villaloimeen, joka on muuten ihan uusi - ja lisäksi KÄSINTEHTY! Se köpötteli tyytyväisenä lämpimään pihattoonsa rouskuttamaan kesken jääneet heinänsä loppuun - silminnähden helpottuneena siitä, ettei kukaan ollut vielä keksinyt syödä niitä sitä ennen!