|
Full-Coloured Dusk VH05-011-0245
TaustaaKorsto on allekirjoittaneen oma kasvatti silloisesta tallin häpeäpilkkutammasta Apocalypsesta; tamma oli suorastaan mahdoton, rakenteeltaan hento kuin ruohonkorsi ja korviensa välistä varsin kyseenalainen peläten lähes jatkuvasti kaikkea. Sen esikoinen on ollut on-off -tyyliin menestynyt, kiertohevosen maineen saanut ori, joten päätöksen vaikeus oli suuri, kun Korston kohtaloa mietittiin. Upean ulkonäön jo varsana omaavan halusi pitää kotona, mutta toisaalta emä ei ollut kummoinen eikä edellinen varsa ollut saavuttanut juuri mitään.Loppujen lopuksi hienon isän takia päätin pitää tämän tumman otuksen itselläni - ja se todellakin kannatti! Nyt ori on menestynyt upeasti kilparadoilla isänsä tapaan, ja siitä on tulevaisuudessa tuleva mainio siitoshevonen. Laatuarvostelut houkuttelisivat myös, mutta saapa nähdä; ponit valtaavat yhä enemmän alaa ja kärkkyvät palkintojaan suuremmalla älämölöllä kuin koskaan.
LuonnekuvausMikäli nyt keskitytään Korston luonteeseen, huomataan, kuinka vahvan luonteen ja persoonan se sisältää. Korstosta on kehittynyt vuosien varrella yksi allekirjoittaneen suosikkihevosista, vaikka se on aina mieltänyt itsensä tallin hallitsijaksi ja muut orjikseen, ja vähän väliä sen käytös vastaakin tätä mieltymää; kun ori alkaa irvistellä ja yrittää nousta arvojärjestyksessä ihmisen yläpuolelle, se pitää palauttaa kunnolla maanpinnalle. En voi kiistää, ettenkö oli aikaisemmin hyvinkin useasti kironnut ja huutanut oriille perkelettä samalla huitoessani sen päätä kohti kaikella tallin irtaimistolla (pintelit, riimut, talikot), kun oriin on pitänyt seistä kiltisti käytävällä ketjuilla molemmilta puolilta sidottuna, mutta joka on yrittänyt riuhtoa tallin seinät mukanaan karkuretkelle tammoille flirttailemaan. Mutta näin myöhemmin ori on oppinut antamaan hitusen arvoa ihmisellekin. Vieläkin ori tosin vaati itselleen aina parasta; se jaksaa kiukutella vaikka koko päivän, jos sille jaetaan jonain päivänä ruuat toiseksi eikä ensimmäiseksi. Tai jos sitä ei tullakaan palvomaan, vaikka se kuinka potkii ovea ja tahtoo peruuttaa sieltä ulos. Mutta loppujen lopuksi oriin kovapäisyydestä ei voi olla löytämättä sitä jotain sympaattista puolta; Vai kuuluuko se vain allekirjoittaneen tapaan ajatella, että rakkaudesta se hevonenkin potkii?Hoitotilanteet ja yleinen maastakäsittely sujuvat tätä nykyä Korston kanssa melko rutiinilla. Suurimmilta sekoiluilta vältytään hyvin tätä nykyä, kunhan hoitaja pysyy itsevarmana, pitää äänensä tasaisen määrätietoisena oriille puhuessaan ja vetää selkänsä suoraksi ennen oriin karsinaan astumista. Ori huomio paljolti hoitajansa ulkoisen olemuksen, ja tekee johtopäätöksiä esimerkiksi juuri selän suoruuden mukaan. Kuka hullu nyt jonkun notkoselkäisen reppanan tahtoon taipuisi, varsinkaan, jos itse sattuu olemaan 600-kiloinen ja 165-senttinen, mahtava puoliveriori isolla egolla? Kunhan hoitaja toimii reippaasti ja määrätietoisesti, Korsto seisoo yleensä kiltisti paikoillaan tai imuroi heinänkorsia alusien seasta. Aivan koko aikaa ei kuitenkaan voi vain seistä kiltisti, vaikka kuinka olisi luonne pehmennyt vuosien varrella. Oikeastaan ori on vain tullut kierommaksi. Suoran hampailla kiinni iskemisen sijaan se yleensä suloisesti hamuilee hoitajan hihaa tai kengännauhoja, kunnes yhtäkkiä tarttuu vaatteeseen ja repii siihen itsensä kokoisen reiän. Tai se aivan pokkana vain pyörähtää karsinassaan ympäri, sillä näki muka sen toisella puolella mehukkaan heinänkorren, ja hups vain, miten sitä nyt aivan vahingossa hoitajakin tönäistiin seinään ja liiskattiin oriin takapuolen ja seinän väliin. Korstoa täytyy vain kieltää lujasti. Välillä ori saattaa jopa törkeästi irvistää hoitajalleen takaisin, mutta kunnon huudon ja uhkailun jälkeen ori kyllä lopettaa. Ja voihan sen toki sitoa ketjuilla seinäänkin. Raavaana miehenä ori kestää hyvin brutaalin juuriharjan ja kumisuan karvaansa vasten. Kunnon raapiminen on oriin mielestä rentouttavaa, eikä päänkään harjaaminen tuota ongelmia. Vaikka useimmat hevoset näkevätkin tästä painajaisia, Korsto rakastaa sitä, kun sen otsaa raavitaan kumisualla. Ori menee aivan löysäksi ja voi haluta raastaa naskalin terävillä hampaillaan hoitajan selkää kiitokseksi. (Vinkki vain, ei kannata antaa oriin kiittää sinua rapsutuksella! Nimimerkillä Kokemusta On) Kaviot herra nostaa hyvin. Varustaminenkaan ei tuota ongelmia, toisin kuin ehkä aluksi luulisi. Ratsuna ori on täydellinen; se on osaava, ja siinä on potentiaalia, upeita askellajeja ja charmikkuutta jaettavaksi vaikka koko kylälle, mutta mitään se ei tee, eikä anna ilmaiseksi, ja ratsastajankin on tehtävä kaikki oikein, tai ori vain puskee lapa edellä uraa pitkin. Ties kuinka monta kertaa on tehnyt mieli lyödä oria vaikka haravalla takajaloille, jotta se ottaisi ne alleen ja liikkuisi hyvin ruman löntystelyn sijasta, vika löytyy aina ratsastajasta; ellei sitten ole kyse Korston kiukuttelusta. Sitä tapahtuu kuitenkin melko harvoin; oriilla on välistä suorastaan sairaalloisen tuntuinen kilpailuvietti, ja sen on aina pakko päästä näyttämään ja mahtailemaan taidoillaan; oli sitten maneesissa toinen ori, jota piti nöyryyttää, kaunis tamma, joka pitää iskeä, tai ratsastajan 78-vuotias isoäiti, jolle pitää näyttää että kyllä tyttärentyttärellä on mainio ratsu. Oriin tekee mieli pelleillä ratsastajan kustannuksella lähinnä vain silloin, kun ympärillä monta kaunista, linjakasta ja mielellään kiimaista tammaa, paljon valokuvaajia oriin upeutta ylistämässä ja ilmassa juhlallisuuden tuntua. Vaikka tämä kaikki viittaa hyvin ratsastuskilpailuihin, niissä ori osaa käyttäytyä. Eri asia ovat sitten erilaiset näytökset ja muu vastaava. Vaikka kuinka tekisi mieli avoimien ovien päivänä ratsastaa suloisella tummalla ja ehdottoman komealla hevosella, kannattaa ottaa ratsuksi se heB-tason, hieman liiaksi pyöristynyt kiltti ruuna. Jos Korston ratsastaja osaa ratsastaa hyvin istunnalla, hänellä on tiivis istunta, pehmeät mutta määrätietoiset johtavat kädet, ja osaa käyttää hyvin pohkeitaan ja raippaa, tulee hänestä ja oriista varmasti lyömätön pari. Ori hakee itse yleensä hyvin alkutunnista oikeaoppiseen muotoon, eikä sen tapoihin ole koskaan kuulunut kuolaimen vastustaminen tai pureminen. Korsto on helppo pitää tässä muodossa, sillä se omaa liikkeet, joissa ratsastajan on hyvä ja helppo istua syvälle satulaan ja päästä ratsastamaan koko kropalla. Vaativimmatkaan kouluratsastuksen liikkeet eivät tuota Korstolle ongelmia, sillä säilyy hyvä tahti laukanvahdoissa, ja sillä se osaa käyttää hyvin takapäätään ja sillä on voimaa takajaloissa, se kykenee kokoamaan itsensä puhtaaseen passageen ja jopa piaffeen. Pohkeenväistössä orilla on vahva ja varma sivullepoljenta.
Suku
upea kaksipolvinen suku varsinkin isänpuolelta! Emä allekirjoittaneen omistama vaatimattomampi tamma ^__________^ lisää juttua tulee sitten kun tulee
Jälkeläiset
ValmennuksetKorsto ei ole käynyt valmennuksissa
KilpailutKorstolla kilpaillaan vain KRJn alaisissa kouluratsastuskilpailuissa. Huomaathan, että kalenteriin merkitään vain sijoitukset ja voitot?Sijoituksia: 65 kpl
Full-Coloured Dusk on virtuaalihevonenKaiken sivuilla esiintyvän materiaalin © dani 2012 (PAITSI KUVAT Applewood Farm), kopiointi kielletty! |