Digyffelyb VH-66278


Virallinen nimi	Digyffelyb	Säkäkorkeus	134 cm
Lempinimi	Tiia	Syntynyt	02.08.2009, VHKR
Rotu	Welsh Cob -tyypin poni (C)	Sukupuoli	Tamma
Väri	Rautias	Kasvattaja	Susan Boston
Omistaja	dani	Painotus	Yleispainotus

Koulutustaso: heB, 90 cm
Käyttö: Kisaponi

Saavutukset: ---

Taustaa

Tiia on yksi persoonallisimmista poneista ikinä - ja lisäksi itse allekirjoittaneen kouluttama boheemi rokulivarsa, joka ei koskaan tule kasvamaan aikuiseksi tai kangistumaan kaavoihin, niitä kun ei tämän tamman vilistäessä ehdi edes muodostua. Tammaa voisi joku kutsua nimellä typerä tai osaamaton; jälkimmäinen tamma totta vie onkin niissä lajeissa, joihin allekirjoittanut sitä suunnitteli, mutta niinhän sitä sanotaan, että iloinen mieli korvaa puuttuvan älyn. Otus on varmasti aina antanut kaikkensa, joko työskentelyn tai työstä luistamisen eteen - kasvattaja tahtoo joka kuukausi saada kuulla kasvattinsa kuulumisia ja videoita epätoivoisista laitumelta talliin haku -yrityksistä seurataan vedet silmissä tirskahdellen. Laatuostos tämä poni on, koskaan ei ole kaduttanut!

Tiia on ollut aina pitkäikäinen ystävä. Se saapui tallillemme netti-ilmoituksen kautta yksivuotiaana ruipelona, muttei se koskaan joutunut tarhakavereidensa ruttaamaksi. Sähikäisen tapaan se väisteli riitapukareita, ja kasvattaja jaksoi usein tamman ollessa nuorempi matkustaa tänne meille sen koulutusta seuraamaan. Vinkkejä annettiin, vinkkejä huudettiin naama punaisena korviimme, mutta emme välittäneet. Se oli tyhmää se, mutta niistä toilailuista on useita hauskoja muistoja. Niiden aiheuttamisessa tämä tamma on haka, ja todellakin toivon saman linjan säilyvän myös otuksen jälkeläisissä; se tietää harmaita hiuksia minulle kasvattajana, ponikersojen paimentajana, mutta suurta iloa uusille omistajille - mikä lienee jokaisen kasvattajan hiljainen unelma?

Luonnekuvaus

Tiia on peruskiltti otus vanhempiensa tapaan. Pientä luontaista kovapäisyyttä se on jostakin perinyt, mutta kuten kasvattajansa povasi, hienoluonteinen neitonen Tiiakin on pohjimmiltaan.
Ai siis tä, missä se hienoluonteisuus piilee, näen vain itsepäisesti riekkuvan möhkäleen? Nyt saa osoittaa syyttävää sormea neitosen omistajan, Danin, suuntaan. "Ei, en se ollut minä! En ole tehnyt mitään pahaa!" hän sopertaa, mutta tiedämme sen olevan puppua. Tammastaan hän kun piti niin kovin, ettei raaskinut sitä torua: siksipä Tiiasta kehkeytyi itsestään niin paljon liikoja luuleva, kiukutteleva ikiteini. Sen verran tamma kuitenkin ymmärtää, että osaa olla kiitollinen omistajilleen siitä, ettei hän tamman kiukuttelusta huolimatta ruoski sitä piiskalla; jokapäiväiset, runsaat hellyydenosoituksen myös tammalta omistajalleen piristävät kaksikon elämää.

Hoitaessa Tiia seisoo yleensä kuitenkin hiljaa paikallaan; vaikka se saikin nuorempana tehdä mitä huvitti, se ei aina enää jaksa riehua. Ja onhan harjaus ihan kivaakin, loppujen lopuksi. Kuitenkin muistaa se omistaja-hoitajaansa välillä muistuttaa siitä, kuka on Karsinan Kuningatar ja kuka vain pahainen vierailija, mikäli omistaja-hoitaja tamman mielestä alkaa käyttää liikaa päätösvaltaansa esimerkiksi harjojen käyttöjärjestyksessä. Ensin käytetään aina kumisukaa, sitten sitä punaista pölyharjaa, missä on pitkät harjakset, ja vasta sen jälkeen otetaan käyttöön se sininen.. Tamma vaatii, että sen karvaa raastetaan aina kumisualla, vaikkei se olisi tarpeenkaan; se nimittäin pitää siitä kovasti, ja alkaa usein hamuilla hoitajansakin olkapäätä kiitokseksi.

Kaviot tamma nostaa hyvin, vaikkakaan sitä ei voisi vähempää kiinnostaa jalkansa ylhäällä pitäminen omin voimin. Se antaa kaikessa jylhässä rauhallisuudessaan hoitajansa kannatella sen koko jalan painoa, ja näin rennosti se toimii kengittäjänkin vastaanotolla.
Eläinlääkäriltä on vuosien mittaan saatu kuultu ties millaista saarnaa tamman kurinpalauttamiseksi - joka ikinen niistä on mennyt kuuroille korville, joten ei ole mikään ihme, ettei miekkonen enää hihku innosta saadessaan asioida Tiian kanssa. Poni sen sijaan on sitäkin innokkaampi, steppailee puolelta toiselle ja suuntaa pinkeänponkeat korvansa eteenpäin - rodeo alkaa vasta, kun piikki astuu mukaan kuvioihin.

Pesulle Tiia seuraa mielellään ketä tahansa, vedessä loiskiminenhan on todella hauskaa ja kaikki jotka eivät siitä pidä, ovat mielikuvituksettomia toheloita. Kuten omistaja-hoitaja, joka koettaa kovasti komentaa tammaansa, kun tämä huitoo jalkojaan turpansa tasolle vettä läikytellen. Ilman napakkaa kiinnisitomista operaatiosta ei varmasti tule mitään, ja kesäisin homma pyritään aina hoitamaan ulkona tallipihalla, jolloin pesijällä on enemmän tilaa väistellä.
Varustamista vastaan Tiialla ei ole mitään, se ei vaan ole ottanut ymmärtääkseen, miksei niitä ihanan kiliseviä blingbling -solkia voi napata suuhun, kun ne kerta on niin houkutteleviksi tehty. Hoitaja saa hoitaa hommansa nopeasti, tai suurin osa soljista on kadonnut parempiin suihin. Satula on melko jännä härpäke, mutta se ei vaadi silmien pyörittelyä vakavampaa toimenpidettä tamman taholta.

Ratsastaessa tamman luontainen rauhallisuus on järkähtämätöntä, eikä sen tapoihin kuulu sähellys tahi kiiruhtaminen.. tai sitten juuri päinvastoin. Jostain kumman syystä ratsukoulutus on tuiskahtanut pyllylleen, ja Tiiatä voisi luonnehtia sanalla sanoen "lintsari".
Tiian ratsastajalta vaaditaan paljon: vaikka tamma sopiikin talutusratsastukseen ja käyntimaastopolleksi pikkulapsille, jos siitä aikoo saada irti muuta kuin hikeä, on ratsastajan oikeasti tiedettävä mitä on tekemässä ja mitä hevoseltaan pyytää. Tamman selkään on helppo kivuta, ja se kulkeekin nätisti käynnissä, mutta eihän ryökäle nyt mitään kulmia ole huomaavinaankaan, ja paahtaa uraa pitkin kiihtyneenä lapa edellä ennemmin kuin kääntyisi ympyrälle asetettuna ja taivutettuna. Raippa on hyvä apuväline, mutta ratsastajan täytyy ratsastaa myös sataprosenttisesti istunnalla.

Kun Tiian saa kerran kulkemaan hyvin, se yleensä jatkaa samalla moodilla koko lopputunnin; ellei sitten ratsastajansa huomion herpaantumisen takia hyppää yhtäkkiä täysin avuilta, eikä usein tämän jälkeen aio ottaa niitä enää kuuleviin korviinsa eikä tunteviin kylkiinsä. Tiia ei anna mitään ilmaiseksi, eikä useimmiten työn jälkeenkään. Tamma kulkee sen sekunnin täydellisessä peräänannossa kun kukaan ei katso, ja vaihtaa sitten hirvenkaula-vaihteelle. Sille pitää myös osoittaa, ettei aio antaa periksi - ja tammahan kokeilee sitä mielellään useampaankin otteeseen.

Tamma on tarvittaessa oikein reipas, ja kulkee korkealla, näyttävällä raviaskeleella, jota puoliverisetkin voisivat kadehtia: Ja ratsastaja luultavimmin seisoo mieluiten loppupäivän sen hytkytyksen jälkeen. Tamma puri ennen myös mielellään kuolaimeen kiinni, eikä välittänyt pidätteistä: Kuolaimeen pureutuminen poistettu kuolamettomien hackamorien ansiosta!

Esteillä Tiia on.. No.. Elävä tykinkuula viilettäen iloisesti korvat pystyssä ja silmät loistaen esteeltä esteelle välittämättä siitä, että jokainen mukaylitetty puomirakennelma on räksähtänyt rikki sen lyötyään kavionsa niihin. Oho, no vahinkojahan sattuu. Hypätessä tämä tyttö vaatii selkäänsä huumorintajuisen ja osaavan esteratsastajan; ei ole ainuttakaan kertaa, jolloin Tiia ei yrittäisi jossakin vaiheessa lyödä leikiksi. Estekorkeuden pysyessä sopivan matalana on poni varsin mainio ratsu, vaikkei sen tekniikka mitenkään kadehdittavaa ole.

Tiiaa ei voi kutsua mitenkään erityisen osaavaksi hevoseksi, mutta harrasteratsuna se kyllä toimii, ja kilpailuissa helpohkolla tasolla. Kisoissa tamma yleensä toimii; se liikkuu oikein pyöreänä ja pehmeänä ratsastajan alla: olettaen, että ratsastajalla on rautaa ja tulta pohkeissa ja istunnassa, ja pihisevä hornankattila korvien välissä.

Suku

isä Helar Lider wC, evm	ii. Gler Stompiwr wC, evm	iii. Gofig Storm wC, evm
		iie. Bays Wornt wC, evm
	ie. Glöyn Nnu wC, evm	iei. Buddcy wC, evm
		iee. Victoria wC, evm
emä Newydd Hapus wC, evm	ei. Hefreiddi Crowl wC, evm	eii. Lusgo Y wC, evm
		eie. Chwyrnued wC, evm
	ee. Axe Sweet Lilith wC, evm	eei. Mangeni Malcolm wC, evm
		eee. Axe Ladybug wC, evm

Tiian suku on omalla tavallaan maailman hienoimpia ja arvokkaimpia; arvonimien sijasta lähes jokaisella sen sukulaisella on kerrottavanaan värikkäitä tarinoita elämänsä varrelta ainakin sen tuhannen ja yhden kipaleen verran. Siinä missä on yksi saattanut kesässä 20 pientä ihmistä hevosmaailman ihanuuteen, on toinen vetänyt rekeä joulukirkkoon koko kylän täyden huomion saadessaan aisakellojen kilistessä. Yksi on ollut komea rakenteeltaan, toisella on ollut maailman kauneimmat silmät; tämän värikkäämpää sukukirjoa saa kunnolla etsiä, ja Tiia on perheensä täydellinen jäsen - täynnä elämää.

Jälkeläiset

Tiia on tarjolla welshponijalostukseen!

00/00/0000 o/t. --- Dawn (i. Isäori), omistaja: Omistaja

Valmennukset ja päiväkirjan poikanen

Ei Tiia ole vielä missään käynyt..

Kilpailut

Tiialla kilpaillaan pääpainoisesti VRLn jaosten alaisissa kilpailuissa. Huomaathan, että kalenteriin merkitään vain sijoitukset ja voitot?

Sijoituksia: 0 kpl

Kisa
Kisa
Kisa