|
Cedion Ionawr VH-64157
TaustaaIlona on yksi niistä hevosista, joihin allekirjoittanut on erityisen tyytyväinen - se ei vain ole aloittanut kilpauraansa todella lupaavasti, vaan on pärjännyt myös suurella menestyksellä näyttelyissä oivan rakenteensa ansiosta. Onpahan tamma myös kivasukuinen, vaikka sen emänpuolen sukua meiltä löytyykin jo ja tulee jalostuksessa vaikuttamaan - mutta eipä muutama samasta suvusta polveutuva poninpallero meitä haittaa :)Kilpauransa loputtua toivon Ilonasta myös hyvää siitosponia, ja ainakin mikäli tämänhetkinen menestys jatkuu, ihmiset tulevat rukoilemaan tammasta itselleen jälkeläisiä.. Toivottavasti.
LuonnekuvausIlona on kummallinen poni, josta allekirjoittanutkaan ei aina ota selvää. Välillä pidän tammasta, joskus taas en. Välillä tahdon sen takkani eteen matoksi, mutten aina; Toistaiseksi se saa vielä kirmailla laitumilla. Tämä tamma on hyvin oikukas, joskus lupsakkaan ruunamainen, kun taas toisinaan se on kipakka diiva ja komentelemassa kaikkia. Ilona oli erilainen nuori. En ole aina siitä kovinkaan ylpeä, joskus häpeän silmät päästäni kun meidät muistetaan kisapaikoilla vuosilta yksi ja kaksi aiheuttamassa kaaosta. Kerrankin tamman kasvattaja Tessa (ja myös useiden muiden hevosteni kasvattaja tai myyjä) tuli tervehtimään minua ja ponejani. Laitumelle mennessämme muut ponit joko hirnuivat iloisen tervehdyksensä, tai eivät kiinnittäneet meihin mitään huomiota syömisen ollessa kiinnostavampaa. Mutta Ilona juoksi korvat luimussa meitä päin, ja kun juuri ja juuri ehdimme pelastautua aidan toiselle puolelle, se alkoi imppaamaan aitaa vasten. Onneksi näin vanhemmalla iällä se on jo hieman tasaisempi. Toistaiseksi.Hoitaessa sidon itse Ilonan aina kiinni. Tamman hyvinä päivinä se ei ehkä olisi tarpeellista, mutten ole koskaan oppinut luottamaan ponin käytökseen karsinaolosuhteissa; Liian usein olen poistunut sieltä saatuani maistaa takajalan kaviota tai likaisia hampaita. Poni taitaa itsekin olla narunvarressa rauhallisempi, ja mahdolliset uhittelut jäävät luimimiseen sekä hännän ja silmien pyörittelyyn. Ronski harjaus saa Ilonan rentoutumaan hieman. Se ei ole koskaan ymmärtänyt ylivarovaisen harjalla kutittelun päälle, vaan tahtoo tuntea hoitajansa raa'an voiman karvapeitteensä läpi. Kumisukaa saa ja pitääkin antaa juuriharjalla höystettynä myös kainaloihin ja vatsan alle. Ryntäät ovat tamman ainoa heikko kohta, ja niitä ei sovi sorkkia liian kovasti tai tamman leuka voi iskeytyä kyykistyneen hoitajan takaraivoon. Päänharjaus ei ole Ilonalle ongelma, vaikka se kyllä näyttääkin mielellään ja selkeästi, että halveksii toimenpidettä – Ilme on ainakin sen mukainen! Kaviot poni nostaa maineeseensa nähden varsin mallikkaasti putsattavaksi, mutta stoppi tulee, mikäli nostaja on kengittäjä. Mikäli tamma on saatu huijattua nostamaan jalka, koettaa se riuhtoa virheensä huomattuaan koipeaan irti paholais-kengittäjän otteesta; Kenkä-Erkkiä onkin aina syytä varoittaa tuittupäisestä tammanryökäleestä, joka onneksi taipuu toimenpiteeseen saadessaan kottikärryllisen heinää turpansa eteen. Pesulle meno on Ilonasta hieman epäilyttävää; Jos kerta harjat on keksitty ponin putsaamista varten, miksi pitää erikseen mennä vielä suihkuun? Se on varmastikin ihmisten salakavala jippo poniparkojen pään menoksi! Tamma on aina laitettava kunnolla kiinni, ettei se vain pääse riuhtomaan itseään vapaaksi ja lähde suuntaamaan kuivemmille alueille. Veden tulee ehdottomasti olla sopivan lämpöistä, ja siltikin poni muistaa nyrpistää nokkaansa oikein upeasti kun pisarat saavat kosketuskontaktin sen ihoon. Myös loimet, huovat yms turha krääsä ovat kiellettyjä tamman selästä; Se ei vain anna pukea niitä päälleen, ja jos tamma joutuu sidottuna taipumaan ihmisten tahtoon, piehtaroi ja hankaa se varmasti vaatteensa pilalle tarhaan päästessään. Varustamiseen Ilona suhtautuu – yllätys, yllätys – hitusen happamasti. Suu kyllä avataan kuolaimille kiltisti, kunhan ensin työnnetään käsi miltei kyynärpäätä myöten tamman hammaslomaan ja kutitellaan. Samalla pitäisi tietenkin huolehtia siitä, ettei poni syö suitsien paikallaan pysymisen varmistavia remmejä. Hankalaa. Satula on ah-niin-ihana vihan kohde ja raivonpurkuväline. Ilonan silmissä välähtää salama, kun tuo kirottu kapine ilmestyy sen näköpiiriin. Sidottuna se ei kuitenkaan muuta tee kuin nostelee ahkerasti takajalkojaan ja takoo niillä äänekkäästi lattiaa, mutta hoitaja voi melkein tuntea tamman inhon satulavyönkiristystä kohtaan.. Ratsastaessa Ilona on hieman vaihteleva. Useimmiten se on tuskallisen työläs, joka ei oikein osaa ottaa oikeaa askelta mihinkään suuntaan. Toisaalta onnistuminen tuntuu tällöin kahta palkitsevammalta, joten en oikein osaa luokitella tätä hyväksi enkä huonoksikaan puoleksi. Oikein hyvinä päivinä Ilona osaa olla miellyttävä ratsu, jolloin se lämpenee nopeammin ja liikkuu reippaammin – Valitettavasti nämä päivät vain ovat harvassa. Selkään istuessa tamma tuntuu lähinnä suurelta siirtolohkareelta; Iso (okei, okei, pieni), kulmikas, kömpelö, hidas. Ratsastajan onkin syytä varustautua kannuksilla ja raipalla, mikäli aikoo liikuttaa tätä turpa maassa laahaavaa, raskaspäistä kalliota metriäkään. Voin luvata, ettei pohkeella kylkien taputtelu auta yhtään, vaan on iskettävä suoraan luihin ja ytimiin ja herätettävä Ilona kunnolla. Kun ratsu-Ilonan pää on saatu nostettua maasta sille tasolla, millä sen kuuluukin olla, ja roima herättely on jättänyt leimansa tamman mieleen, paljastuu siitä aivan uusi puoli. Kankea se on tosin vieläkin, mutta se vetää veturimaisen tasaisesti uraa pitkin hidastelematta, ja kääntyy taivuteltavaksi loiville kaarille ja suurille ympyröille. Poni hakee kyllä itsekin loppujenlopuksi melko helposti parempaan työskentelymuotoon, missä sitä on helppo ratsastaa vielä paremmin. Laiskan lintsarin vikaa omaavaa Ilonaa pitää usein patistaa vielä sen käynnistymisenkin jälkeen, jotta näyttävimmät liikkeet saataisiin siitä irti – Ei kannata kokeilla, mikäli takalistoa ei ole treenattu isommilla hevosilla! Kouluradallakin Ilona pinnistää näyttävät lisäykset, tai ainakin suoran kolme ensimmäistä metriä, jatkosta saakin ratsastaja huolehtia.. Liialla tarkkuudella ei ole tätä tammaa tosiaankaan pilattu, mutta siinä missä sen saa topakka ratsastaja nätisti taipumaan syvälle kulmiin ja tarkkoihin siirtymisiin, saa tämän ponin kyllä puskettua esteidenkin yli pudottamatta jokaista puomia. Ilona oikeastaan pitää hyppäämisestä, ja se innostuukin siitä yleensä – Ja yllättää tällä ratsastajansa täydellisesti, singahtamalla hitaasta laukasta yllättäen esteelle. Tykinkuulamaisuudestaan tämä otus taidetaan tunteakin kylällä, jalat levällään tamma pinnistää vauhdin kanssa suurimmankin esteen yli; Ratsastajan tulee vain huolehtia tekniikasta, ja siksi Ilona vaatiikin selkäänsä aina itseään roimasti kokeneemman hyppääjän. Maastossa Ilona on laiska itsensä, täydellinen tätiratsu löntystellen hitaasti metsäpolkua eteenpäin napsien aina tilaisuuden tullen lehtiä puiden oksista ja pusikoista. Oravaa suuremmat eläimet tosin hieman pelottavat sitä, tien poikki vilahtava kettu johtaa automaattisesti täyskäännökseen ja kauhulaukkaan takaisin tallia kohti; Tai ainakin lähimpään ojaan puskien taakse piiloon.
Suku
Tasan kaksipolvinen, todella mukava uudempia linjoja edustava suku! Huomaa sukulaisuussuhteet Blodeuyn Viennaan (ee.) ja Tywyllwch Delwiin (ee, ei.) \o/
Jälkeläiset
ValmennuksetKouluvalmennus ryhmässä Prillanin tiloissa 01.12.09Tunnille lähdettiin kuvailemissani tunnelmissa "vanha täti on käynyt kilpauransa loputtua aivan liian kovasuiseksi ja -päiseksi. Se on hirveän raskas kädelle eikä kunnioita ratsastajaansa samalla tavalla kuin ennen - ei tälläisen kanssa ole kiva maastoilla! Toivoisin saavani vinkkejä ponin herkemmäksi tekemiseen ja kunnioituksen voittamiseen." Avuksi saatiin ammattiauttajan neuvoja: "Ilona näytti tosiaan hyvin työläältä tapaukselta. Heti alkuverryttelyissä tamma nakkeli päätään ja laahasi jalkojaan. Kuitenkin heti, kun oikeat työt aloitettiin, Ilona näytti saaneen jostakin kasakaupalla ylimääräistä energiaa. Ilonalle yksinkertaiset siirtymäharjoitukset tekivät selvästi hyvää, sillä poukkoiltuaan puolet ajasta ympäri kenttää tamma alkoi viimein myödätä ja kuunnella apujasi. Muista, ettei kovasuiseen hevoseen auta ohjissa roikkuminen. Suosittelen ponin herkistämiseksi helppoja perusharjoituksia, joissa tamman on tehtävä kanssasi yhteistyötä."
KilpailutIlonalla kilpaillaan vain KRJn ja ERJn alaisissa kilpailuissa. Huomaathan, että kalenteriin merkitään vain sijoitukset ja voitot?Sijoituksia: 60 kpl (26 erj, 34 krj)
Cedion Ionawr on virtuaalihevonenKaiken sivuilla esiintyvän materiaalin © dani 2009 (PAITSI kuvat Brynseion Stud), kopiointi kielletty! |