otsikko
Etusivu      Talli ja tilat      Oriit      Tammat      Toiminta      Muuta

 

    Cedion Caedus VH06-025-6260

kuva

kuva   kuva

  Virallinen nimi   Cedion Caedus   Säkäkorkeus   135 cm
  Lempinimi   Klasu   Syntynyt   06.07.2009, VHKR
  Rotu   Welsh cob -tyypin poni (C)   Sukupuoli   Ori
  Väri   Ruunikonkimo   Kasvattaja   elen
  Omistaja   dani VRL-03561   Painotus   Estepainotus

Koulutustaso: heB, 100 cm
Käyttö: Siitosponi

Saavutukset: VWY-II, 4,5 + 6 + 6,5 + 20 + 5 = 42p 25.06.2010
                    ERL-III, 78,93%, 01.01.2013
                    YLA2, 31 (17+14) - 22 (16+6) - 17 - 16 - 7 = 93p. 31.10.2016

3-vuotias 06.10.2009

    Taustaa

Sattuuko teille koskaan niitä päiviä, kun tuttu kasvattaja huomaamatta tunkee omistukseenne lisää poneja? Allekirjoittanut alkaa jo tottua noihin päiviin, ilmeisesti nelijalkaisten vallankumousta tallin katon alla ei voi pysäyttää tai rajoittaa mitenkään. Prkl.
Alun perin olin ihailemassa Tessan topikissa yhtä aivan toista varsaa, joka kieltämättä olisi ollut Klasua ainakin sukunsa puolesta upeampi. Yhtäkkiä ponejansa kaupitteleva Tessa alkoi puhua uuden varsan nimestä ja sen vanhemmista - joihin allekirjoittanut tietenkin vastasi jotain omaa mieltä miellyttävää. Pian sen jälkeen welshponiguru lykkäsi paperit allekirjoitettavaksi; ai, oho, mulle on siis tulossa uusi varsa heti kun se on vieroitusikäinen?

Klasusta kasvoi rakastettava sekopää, jonka selkään Dani ei aluksi uskaltautunut ollenkaan peläten iskeytymistä maneesin seinään. Oriilla kärryteltiin nuorempana melko paljon, jotta saataisiin jonkinlaista osviittaa sen liikkeistä; ne osoittautuivat upeiksi, mutta kouluratsua ei tästä yksinkertaisesta pahviaivosta saisi tekemälläkään, se kun tuskin erotti oikeaa vasemmasta tai pohkeenväistöä laukannostoavuista. Vanhempien tapaan suunnattiin siis esteradoille vaalentuvakarvaisella sekametelisopalla, eikä siltä tieltä ole käännytty. Klasun tulevaisuus on suuri kysymysmerkki noin yleisesti ottaen kaiken osalta, hyppäämme, kunnes kyllästymme, ja sitten lykkäämme otuksen jalostusoriiden tarhaan ja jonain päivänä olemme laatuarvostelupalkittuja. Yksinkertaista?

    Luonnekuvaus

Ottaen huomioon Caeduksen suvun, joka on täydellinen cocktailmiksaus welshponien eri sektioista tuottaen miltei sattumankaupalla C-kaartin edustajan, ei liene mikään ihme että otus on myös korviensa välistä joskus sekaisin kuin tantereeseen tärähtänyt kokispullo. Missä ikinä olemmekaan tämän oriin kanssa höseltäneet, on meidät vuosienkin jälkeen vielä muistettu; kappas, tuohan on se kimokarvainen mörökölli, jonka huiskuhännän karvatupsut sotkeutuivat buffetin tarjontaan! Hei katsos vaan, tuo on se poni, joka pomppasi vesihautaan eikä tahtonut enää kiivetä ylös! Kukaan ei vain koskaan ole muistanut ponini nimeä, joka kaikessa yksinkertaisuudessaan on vielä otettu tunnetusta Star Wars -elokuvasta, jonka oletan jokaisen (tietysti) tietävän. Silti selitetään, että tuohan nyt on se, kae, kao,.. öö, Kakadu! Siksi tästä lähtien Caeduksen lempinimi olkoon nimisekoilusta turhautuneen allekirjoittaneen ensimmäisen vuokrahevosen, ex-ravurin, joka asui hänen takapihallaan, mukaan Klasu.

Klasun pään sisällä tuntuu olevan aina käynnissä kunnon hullunmylly, ainakin mikäli alituiseen huiskivaan häntään, päässä pyöriviin silmiin tai ahkerasti lattiaa takoviin jalkoihin on uskominen - herran hoito ei ole mikään yksinkertainen urakka, ja vaikka joku kokemattomampi ihmissielu kuinka maanittelisi pääsyä otuksen hoitajan paikalle, on vastaus aina jyrkkä ei. Ponin positiivisesta elämänasenteestaan huolimatta varomattomampi on äkkiä poljettu kimon jyrän jalkoihin.

Hoitotoimenpiteet eivät aina suju yhtä hienosti arkirutiinilla kuin muilla hevosilla, sillä jo sen karsinan oven varovasti rymistessä auki on Klasu jo loikkaamassa hoitajansa syliin samalla villisti hirnuen. Tämä otus on kiistatta tallin kovaäänisin elukka, ainakin heti allekirjoittaneen jälkeen! Hoitajan on parasta olla yhtä äänekäs sekä yhtä kovakalloinen, tai ori jyrää varmasti päältä innosta pinkeänä välittämättä pätkääkään alleen jäävästä kaksijalkaisesta. Naama punaisena rääkymällä saa oriin aloilleen ja ihmettelemään, että mikä nyt taas muka meni väärin. Riimu on sujautettava nopeasti Klasun laatikonmuotoiseen päähän, varovaisen arka näpertely saa oriin turhautumaan, irvistämään pari kertaa vihaisesti ja karauttamaan sitten karkuun.

Itse harjaus molemmin puolin käytävää ketjuin sidottuna ei ole oikeastaan sen helpompaa - eihän poni saa onneksi seiniä vedettyä mukanaan, mutta aloillaan se ei tohtisi pysyä. Iänikuinen huutelu jatkuu aina yhtä pirteänä, vaikka hoitaja naputtelisi vasaralla pois oriin kylkiin muodostunutta kuivunutta mutapanssaria! Mieluisin harjausmoodi on ehdottomasti raju, hoitajan kädet maitohapottava kumisukapyörittely, ja osoitukseksi suuresta nautinnostaan voi Klasu alkaa hörisemään oikein rentoutuneen mahtipontisesti - ja kovalla volyymilla. Kainaloiden ja pään harjaus sujuu siinä missä kaiken muunkin, eri asia vaan on, pääseekö noille osa-aluille koskaan harjan kanssa käsiksi oriin alituisesta liikkumisesta johtuen.

Kavioiden putsaus on hyvin jännittävä operaatio siinä mielessä, että Klasulla tuntuu olevan aina vain korkeintaan kaksi jalkaa maassa samaan aikaan. Hoitaja saa venkslata mielin määrin tuloksetta siellä kavionjuuritasolla, tällä pojalla ei ole mitään ihmisen läheisyyttä vastaan; kannattaa vaan varoa niitä joka suuntaan huitovia jalkoja.. Kun sitten jostain jalasta saa tanssin tiimellyksessä kiinni, ei siitä kannata luovuttaa hurjasta nykimisestä huolimatta otettaan. Nopeasti toimiessa kaikki kavionpohjat saadaan yleensä putsattua ilman Klasun silmitöntä turhautumista koko operaatioon. Kengittäjällä tämä miekkonen käyttäytyy huomattavasti paremmin, liekö se oppinut saamaan aina tuolta joka kerta samana pysyvältä kengittäjä-sedältä turpaansa, jos liikaa höseltää; kieltämättä entisen Hells Angelsin avokämmen lätkäistynä lapaa vasten asettaa paremmin ruotuun kuin kiukkuisen hoitajan hysteerinen pomppiminen ympärillä. Eläinlääkärin luona operointi on aina yhtä hurlumheitä, ja yleensä kimo ori saa vetää turpaansa pari rauhoittavaa.

Vesi on Klasun mielestä verraton elementti, ja ilmeisesti siksi se käyttäytyy pesulla niin paljon paremmin kuin harjattavana. Se seisoo kiltisti suihkun alla välillä tosin läikytellen muodostuvia lätäköitä pisaraviidakoiksi kavioillaan. Jos se vaan pystyisi, se rakentaisi varmasti itselleen oman uima-altaan, jossa se räpiköisi ankanpoikasen tapaan vuorokauden ympäri aina yhtä innostuneena. Uitto onkin hieman hurjaa puuhaa oriin niin kovasti innostuessa, ja ratkaisuksi on löydetty veneestä uittaminen.

Varustaminen on melko jännä juttu, kaikki kiiltävä on tunnetusti kultaa, ja arvometalliksi sen määrittää ainakin se sulosointuinen solkien kilinä remmejä heilutellessa. Klasu tahtoo aina syödä niin-upeita-ja-kultaisia-varusteitaan, maistella remmejä ja purra ohjia - siksi hoitaja saa pitää erityistä huolta varusteista, ei olisi kesken kilpailuiden mukava huomata, että oho, nyt on sitten ohjat jyrsitty kappaleiksi. Kuolaimille poni avaa suunsa suht vaivattomasti, mutta varokin jättämästä solkia tämän kirotun kaviokkaan suuhun tai ostat meille uudet ja paremmat suitset tilalle! Satulaan Klasu suhtautuu rennommin, mutta kyllähän siinäkin on se kiva maharemmi jota voisi koettaa potkia etujaloilla. Kumma kyllä, Klasulla ei ole koskaan ollut tapana pullistella satulavyötä vastaan - sen mahalla on tosin jo sen verran kokoa, että kiristys käy ilman vastaanhangoitteluakin työstä.

Ratsastaessa Klasu on melkein samanlainen hyrysysy kuin tallissa; alusta lähtien ori porhaltaa iloisesti turpa taivasta kohden mielettömän korkeilla askelillaan antaen ratsastajansa takalistolle kyytiä, mikäli tämä ei kykene vuoristoponin polskaa istunnallaan myötäilemään. Tallin jälkeinen laudankankeus ei haittaa ponin menoa lainkaan, päinvastoin siitä on mukava porhaltaa ratsastajan turhista taivuttamisyrityksistä huolimatta kaikkia apuja vasten ja oikoa kulmissa - tämä lieneekin pääsyy siihen, miksei Klasusta koskaan tullut kouluratsua! Herra vaatii lähes äärettömän pitkän alkuverryttelyn sisältäen perusrentouden löydyttyä paljon takapäätä vaativaa treeniä ja tiiviimmän paketin hakemista, mikä ei aina ole ihan helppo tehtävä oriin ollessa välistä hyvinkin kovasuinen, joten kevyen kuolaintuntumankin tähden saa nähdä paljon vaivaa. Kaiken onnistuessa tulee siitä ihan kelpo kouluratsu, mutta kärsivällisyys ei sillä riitä pienen ympyrän kiertämiseen - tarvitaan jotain vauhdikkaampaa..

Esteitä, esteitä ja vielä kerran esteitä. Klasu suorastaan rakastaa vanhempiensa tapaan hyppäämistä, ja ratsastajan mielistely alkaa heti kun tolpat puomeineen sattuvat ponin näköpiiriin; vaikka otus kuinka tuntuu herkältä, se on varmasti kaikkea muuta, joten ratsastajan hiemankin epäröidessä kannattaa palata vielä hetkeksi koulutuppaamisen saloihin. Liian monta kertaa ovat ratsukon mielipiteet esteen jälkeisestä kulkusuunnasta eronneet, eikä allekirjoittanut tahdo enää koskaan löytää itseään hypyn jälkeen maneesin seinästä oriin jatkaessa tyytyväisenä omavalintaista uraansa.

Ponnistuskapasiteettia ei Klasulta puutu, ei toki, mutta sen tekniikassa olisi kyllä parantamisen varaa. Poni luulee loikkaavansa kuin 160-senttisen radan MM-voittaja, mutta tosiasiassa otus rynnistää esteille nopealla tempolla tehden suuria, lähes järkälemäisiä loikkia jalat vähän joka suuntaan harottaen - minusta on kummallista, ettei meitä ole vielä koskaan hylätty omintakeisen hyppytyylimme takia. Kaaret ovat onnistuessaan tasapainoisia, mutta usein askeleet osuvat huonosti ja kaari muistuttaa lentävän leppäkeihään lentorataa. Sarjaväleihin tullaan joskus vähän liian suurella vauhdilla, mutta kunhan tolpat eivät kaadu päälle, kaiken pitäisi sujua hyvin. Muutama puomi joskus putoaa kilpailuissa liian jännittämisen ja radalla sen purkautuessa liian innostuksen takia, mutta toisaalta myös sinivalkeita rusetteja on saatu kasaan - eikö pääasia ole, että poni tykkää työstään? ;)

    Suku

 isä Shimrock
    VWY-II, km, 117 cm, wm
 ii. Sean Vienna
    km, 122 cm, wm
 iii. Sebastian From Mars
    YLA2, km, 117 cm, wm
 iie. VIR MVA Ch Adarn Delyth
    KRJ-II, YLA2, KTK-II, VWY-III, rnkm, 122 cm, wm
 ie. Missway's Imarisha
    YLA3, km, 119 cm, wm
 iei. VIR MVA Ch Genims Micklee
    KTK-II, VWY-III, YLA3, vkk, 119 cm, wm
 iee. VIR MVA Ch Tyford Birdie
    KTK-II, VWY-II, YLA2, km, 120 cm, wm
 emä MW Aplicate
     VWY-II, rt, 136 cm, wC
 ei. Laavilan Showman
      135 cm, wC
 eii. Jonathan
    155 cm, wD
 eie. Laavilan Misty
    112 cm, wm
 ee. Star Lagoon's Fleeting Love
    wb
 eei. Goodwill Narbone
    km, 135 cm, wb
 eee. Langara's True Jenny
    hrkko, 135 cm, wb

Klasu polveutuu aivan mielettömästä suvusta - se on ehdottoman uniikki tapaus hienojen B-sektion ponien sekä laavilaisten cobien kanssa isänpuolen welshmountainrintamaa unohtamatta. Oriin suku on erittäin mielenkiintoinen ja sitäkin monipuolisempi - tällaisia sukuja oikeasti rakastan ja Klasua tulen vaalimaan tarkasti myöhemmässä siitoskäytössä..

    Jälkeläiset

Klasu on tarjolla welshponijalostukseen!

10.10.2010 o. Caius Dawn (e. Aethelburn Dawn) omistaja: Paraatiponit
02.06.2012 t. Seren Cordé Dawn (salasana: arabians) (e. Seren Aeriadne), omistaja: Ponisiittola Smaho
10.11.2016 o. B.S. Cactus Bite (e. Old Saying in Shadows) omistaja: Julle VRL-12892

    Valmennukset ja päiväkirjan poikanen

15.05.2010, päiväkirjamerkintä
Laitumille lasku!
Ponien pyhä juhlapäivä siis, kuten arvata saattaa ;) Myös jo aikamieheksi varttunut Klasu oli varsin energisenä ja pinkeänä, onhan tuota ruohoa jo syöty narun varressa iät ajat, ja oikeastaan eilen oli ensimmäinen harjoitusmuotoinen laitumille lasku, kun päästin oriit ja tammat kerrallaan naapurin lampaiden vähän tallomalle ja jo kaluamalle laidunkaistalle noin puoleksi päiväksi - parempi olla näiden asioiden kanssa ylivarovainen kuin uskalias, minä en tahdo yhtäkään ähkyilevää tai kaviokuumeista hevosta tähän talliin!

Valitettavasti oriina Klasu joutui odottelemaan melko pitkään omaa laitumelle kirmaustaan. Poloinen kiersi kehää, ravaili aidanviertä, pukitteli hermostuneesti ja viskoi niskaansa useita tunteja ennen omaa vuoroaan, kun päästin tammoja ensiksi noin 20 ponin ryhmissä ja sitten nuorikoita. Olen kuitenkin sitä mieltä, että Klasun, Broderickin ja muutaman sen jakavan nuorikon laidunkaistale on tämän kesän parhain - siinä on vähän metsää, tammea, ylämäkeä ja kaikista vehrein ja parhaiten kasvanut ruoho, joten sitä sopiikin odotella! Tosin keskikesästä niiden laidun saa jatkua pidemmälle metsän reunassa, kun varsatammat kakaroineen tarvitsevat ne rehevimmät laidunmaat..

Klasu meinasi räjähtää päälleni, kun hain sitä vihdoin sen hiekkatarhasta. Ei liene turvallisinta taluttaa kahta ylienergistä oria samaan aikaan, mutta meikäläisen oli nyt pakko toimia niin - ja kyllähän Broderick ja Klasu keskenään osaavat käyttäytyä! Ja voi sitä niiden riemua, kun ne lopulta pääsivät kirmaamaan mäkeä täysiä alas lämpimässä auringon paisteessa laitumen vihreään syleilyyn. Vauhti oli aivan hirmuinen ja niistä pukeista olisi kuka tahansa pudonnut - poitsut ottivat myös leikkisästi yhteen, mutta rauhoittuvat aikansa riehuttuaan pyörimään nurmikolla ja syömään - voi, possut <3

20.04.2010, päiväkirjamerkintä
Ah, kevät on täällä taas synkeän talven jälkeen ja ponit vaihtavat ahkerasti karvaansa.. Talven aikana lähes jääkarhun näköiseksi ja oloiseksi muuttuneen Klasun harjailu on viime aikoina ollut melko hauskaa - siitä kun tippuu karvaa kuin viimeistä päivää ja allekirjoittaneen musta villapaitakin oli lähes kokonaan pitkien ja paksujen valkeiden karvojen peitossa jo pelkän kumisualla pyörittelyn jälkeen! Lintujakin tallissa lentelee sisällä enemmän kuin laki sallii, mutta toisaalta varsinkin Klasun karvoista saa helposti rakennettua vaikka minkälaisen bunkkerin tahansa.. Olen myös erittäin tyytyväinen siihen, että ukkeli vaalentuu tehokkaasti tässä karvanvaihdon yhteydessä. Ei enää tummia silmänympäryksiä, korvia, koipia ja polvia ja itse asiassa häntä on vaalentunut monella asteella! Kyllähän ukko vielä varsinkin jaloista toistaiseksi harmaa on, muttei musta, kuten esimerkiksi vaikka Acheflour-tamma. Klasun seksikkäät polvisukat erottuvat vielä selkeästi, niiden katoamista odotellessa..

Kahden muun kanssa koulua vääntämässä 05.04.2010 Avuttoman valmennusviikoilla
Ja tästä keikasta oli hyötyäkin, valmentaja sai tosin kiristellä hampaitaan, mutta myös kehua: "Alkutunnin verryttelytehtäväksi käynnissä annoin teille voltteja pitkille sivuille ja pääty-ympyröitä lyhyille sivuilla. Tarkoituksena oli taivutella ja asettaa hevosta niin ulos kuin sisäänkin ja näin saada se vertymään ja notkistumaan. Klasu kulki muutaman ensimmäisen kierroksen innostuneena ja iloisen pirtsakkana pää pystyssä, korvat hörössä ja vähät välittämättä taivuttavista avuistasi. Sait sen piakkoin kuitenkin rauhoittumaan ja hieman kuulolle. Ori kulki pyöreämmässä muodossa, mutta verryteltävää oli vielä. Se malttoi kulkea kivasti oikeinpäin muutamia metrejä, ajoittani jopa kokonaisen ympyrän, muta keskittyminen herpaantui jälleen. Volteilla taipuminen olikin haastava tehtävä. Kuunnellessaan Klasu taipui hyvin ja vaikuttikin ihan potentiaaliselta kaverilta, kunnes ori ei jaksanut enää keskittyä ja jatkoi matkaansa innokkaana pää pystyssä. Raviin siirryttyämme tehtävä jatkui samana. Jälleen muutaman ensimmäisen kierroksen aikana Klasu ei millään olisi innostunut työskentelemään pyöreänä ja taipumaan volteilla. Ori malttoi aina ajoittain kuunnellakin, mutta suurimmaksi osaksi sen mielenkiinto oli jossain ihan muualla. Tehtävä jatkui useiden kierrosten ajan, ja Klasu alkoikin pikkuhiljaa tajuta, ettei mitään muuta ollut tähän hätään tarjolla. Se siis myöntyi kulkemaan apujesi mukaisesti, ainakin suurimmaksi osaksi.

Laukkatyöskentely oli vapaamuotoista, tarkoituksena oli vielä hieman eriytellä hevosia. Saitte tehdä vapaasti ympyröitä ja voltteja. Klasu innostui laukkaamisesta ja oriista irtosikin varsin näyttävät askeleet. Valmennus jatkui käynnissä ja annoin teille tehtäväksi kulmien ratsastusta mahdollisimman tarkasti. Annoin vielä ohjeeksi tehdä voltteja sekä pysähdyksiä vapaamuotoisesti, jotta kulmista todellakin tulisi syvälle ratsastettuja. Muutaman ensimmäisen kulman läpi Klasu käveli jälleen pää pystyssä, edelleen innoissaan laukasta. Saitkin tehdä aika paljon töitä, jotta sait sen kulkemaan jälleen pyöreänä ja taipumaan kulmissa riittävästi. Monenmoisen kulmanharjoittelun jälkeen saavutitte tavoitteenne. Klasu kulki kauniissa, pyöreässä muodossa kuunnellen apujasi tarkasti. Se taipui kulmassa hyvin sisäpohkeen ympärille ilman vikisemistä ja vastaan panemista. Tehtävä jatkui ravissa. Ori rentoutui ja kulki edelleen hienosti. Seuraavaksi tehtäväksi annoin kymmenen metrin volttien ratsastuksen jokaisen kirjaimen kohdalle. Voltit tulisi ratsastaa ravissa, muuten mentäisiin käyntiä. Klasu jatkoi hienoa työskentelyänsä ja pystyitkin ratsastamaan sitä varsin pienillä avuilla. Voltit onnistuivat hyvin ja sait oriin taipumaan kivasti. Siirtymisistä suoriuduitte loistavasti! Sait tehtyä siirtymisen ravista käyntiin lähes pelkällä istunnalla ja Klasu kuuntelikin hienosti. Se ei tarvinnut kovakouraisia apuja, ihan pienet ja pehmeät avut menivät hyvin lävitse. Lopputunnin käyntipätkälle ohjeistin vielä ratsastamaan hieman pidemmällä ohjalla ja palkitsemaan Klasua monella taputuksella ja tunnin jälkeenkin vaikka porkkanalla, olihan se kuitenkin loppuosin kulkenut todella hyvin!"

Koulutuuppausta kolmen hengen ryhmässä 07.02.2010 Bailadorissa Jennan kuritettavana
Klasu enimmäkseen säntäili innostuneena, mutta saipa poloinen valmentaja jotain raportoituakin: "Myös teillä tuntui olevan hieman johtajuusongelmia selästä käsin. "Klasu, oles nyt aloillasi." tai "Kirottu poni, totteles nyt" kuului useampaan kertaan valmennuksen aikan. Klasu oikoi kaikki mahdolliset kulmat ja kaarteet mitä sille tuli eteen. Puomilabyrintti mentiin miten sattuu, jotenkin sinnepäin. Voltit oli kyllä kauniita, mutta ori kun ei kertakaikkiaan jaksanut keskittyä. Ravissa suoritetut voltit ja kolmikaariset piti orin mielenkiinnon hetken pidempään, mutta loppujen lopuksi palattiin alkupisteeseen; Poni meni lähes miten lystäsi.

Sait Klasun asettumaan hyvin, kunhan poni oli mukana juonessa. Mutta silloin kun se ei ollut, meni asetuksesta poni lähinnä S-mutkalle. Taivutkset kulmissa oli hyvät, kun sait touhottajan kulmaan asti. Reilummat avut olivat muutamaan kertaan tarpeen, jotta Klasu meni sinne minne piti. Ravissa saitte kokeilla pohkeenväistöjä ja ne sujuivat yllättävän hyvin. Odotin jotain huomattavasti kamalampaa. Klasu astui kauniisti ristiin ja pysyi peräti avuilla koko suorituksen ajan. Väistöt molempiin suuntiin rauhoitti Klasua sen verran, että pystyit ratsastamaan huolelliset kulmat ja taivuttamaan oria hyvin. Yhteisymmärryksessä menitte kauniisti ja hallitusti. Laukan saitte suorittaa Suvin kanssa kasikolla, laukanvaihto käynnin kautta. Ympyrällä sait ponin asettumaan riittävästi ja kulkemaan riittävästi eteen. Kaiken kaikkiaan olette ihan kehityskelpoinen pari, kunhan Klasukin on juonessa mukana."

16.12.2009, päiväkirjamerkintä
Meikäläinen on hyvin kiitollinen Kenkä-Erkille, että hän pystyi näinkin pikaisesti saapumaan naulaamaan pitävästi parit hokit Klasu-paran kavioihin. Mutta kuten arvata saattaa, operaatio ei sujunut aivan ongelmattomasti - ongelmia paikoillaan seisomisen kanssa oli riesaksi asti, eikä alun perin poitsu meinannut tulla talliin ollenkaan, vaan se jäätyi tallipihalle silmät pyörien ja sieraimet lautasina haistaessaan savun ja kuullessaan vasaran kalinan sitä ennen operoitavana olleen hevosen kengityssessiosta. Voi mikä hölmö-Klasu, kyllä minä tiedän, ettei se oikeasti mitään pelkää! Viime kerrallakin se oli lähinnä utelias Kenkä-Erkin varusteita kohtaan.
Mutta tällä kertaa Klasu ilmeisesti halusi väkipakolla heittäytyä paranormaaliksi. Yhden oriin jalkojen kuntoon hoitamiseen kului kokonainen heinäpaali, meikäläisen kaikki käsivoimat ja Kenkä-Erkin möreä ääni - jonka kyllä ainakin allekirjoittanut oletti olevan hyvin kestävä ja harjoitusta saanut! No, eipä ainakaan poni liukastele, eikä kengityksestäkään ehkä vähään aikaan saa alennusta..

14.12.2009, päiväkirjamerkintä
Joo, tässä taitaa käydä niin, etten enää ikinä ilmoita ponejani mihinkään muihin kuin VRL:n virallistamiin tapahtumiin, koska niissä on sentään useiden satojen ihmisten todistus ja läsnäolo luomassa paineita tapahtuman loppuun viemisestä. Jouluriehan kutsu on poistettu netistä, ja itse asiassa kukaan ei edes vastaa tilalta puhelimeen. Oli mukavaa lähteä turhaan viideltä aamulla kahden rasavillin ponioriin kanssa ja huomata puolessa välissä matkaa, että kyseistä tapahtumaa ei ilmeisesti ole enää olemassa! Että ottaa aivoon, kun laitoin Klasunkin niin edustuskuntoon paras puku -kilpailua varten!

Itse asiassa koko mestasta on jäänyt jotenkin paha maku suuhun, vaikken ole siellä ikinä virallisesti livenä paikan päällä vieraillutkaan. Mutta se nyt on selvä, etten tuhlaa omaa tai veikeänpinkeän Klasun aikaa moiseen. Ylivilkas ja tapahtumanjanoinen poni nyt on viimeinen, joka tahtoo seisoskella puoli päivää trailerissa vain joutuakseen heti trailerista ulos päästyään menemään sinne takaisin ja seisoskelemaan toiset puolipäivää. Peijakas!
Tulipa tässä raivotessa mieleen, että Klasulle pitäisi varmaan varata aika kengittäjälle.. Eihän tuolla viiripäällä pysy mitkään hokit jalassa, mutten haluisi sen kuitenkaan vetävät lipoja liukkailla teillä!

10.12.2009, päiväkirjamerkintä
Klasun kanssa sujuu tätä nykyä varsin hyvin - se on kasvanut vielä vähän lisää, komeaksi korstoksi, uljaaksi ukkeliksi ja ties miksi. Ratsun jobi sujuu paljon paremmin kuin syksymmällä, mutta kyllä ori on lähes kaikki omalaatuiset tapansa ja asenteensa säilyttänyt!
Luottamus (...) minun ja ponin välillä on kasvanut sen verran, että päätin ilmoittaa oriin, vaikkakin hyvin riskialttiisti, Kuuramaan jouluriehaan tämän kuun 14. päivä. Mukaan lähtee myös Klasun henkiseksi pikkuveljeksi muodostunut Broderick - kahden oriin mukaan ottaminen ei liene mikään terveellisin vaihtoehto, mutta poitsut tulevat niin hyvin toimeen keskenään, että käyttäytyvätpä toistensa seurassa trailerissa edes nätisti, jos meno paikan päällä lähtee lapasesta.. Ei tässä muuta kuin ensiviikkoa ja joulutapahtumaa odotellessa, lupaan raportoida heti kun mahdollista ;)

20.10.2009, päiväkirjamerkintä
Miten yhden hevosen kouluttaminen ratsuksi voi olla näin vaikeaa? Klasu on viime aikoina nähnyt monen montaa erilaista valmentajaa, ratsuttajaa, opettajaa ja liikuttajaa, mutta yhteinen sävel ihmisen kanssa on jäänyt löytymättä. Ori liikkuu, piru vie, mielellään ja hienosti kuin mikä, mutta ravi on samanlaista kuin jollain huippuravurilla ja laukka kuin holtittomalla autolla ajaisi mukulakatua! Kovaa ja korkealta tuntuu olevan Klasun uusi motto, selässä saa istua kyydissä, mutta mitään päätösvaltaa suunnasta ja askellajista ei saa olla. Huoh. Ei tästä ikinä mitään kouluratsua tule!

Irtohypytettynä Klasu on loikkinut kuin pieni meteoriitti, kyllä ne esteet tämän poitsun juttu ovat! Pitäisi vaan saada mokoma hiffaamaan, että se ihminen siellä selässä tahtoo myös hypätä eikä juosta päin seiniä..
Mutta jotain positiivistakin, ukkeli on siirtynyt hyvin mielellään laitumelta talliin, vaikka viettääkin suurimman osan päivästään totta kai ulkona pihatossa. Käytävällä seisomisen kanssa on vielä ongelmia, harmaa ja kolkko talli on oriin mielestä tylsä kuin mikä ja sen on koko ajan pakko häärätä jotain aivan omiaan! Karsinassa se leikkii ahkerasti piirileikkejä ja tunkee oven hiemankin raottuessa ulos suuren päänsä kanssa - vaikka koko sisällä olo tietää sille pelkkää tylsistymistä, tulee se aina yhtä mielellään ja positiivisena talliin. Ehkä hupsu luulee meikäläisen vaihtaneen sisustusta minä päivänä tahansa ;)

08.08.2009, päiväkirjamerkintä
Klasu on kasvanut jo hieman hevosen näköiseksi - kesä on kirmailtu mäkiä ylös alas laitumella muiden rehvaiden nuortenmiesten seurassa, on hypitty kantojen, ojien, pensaiden ja männynkäpyjen muiden yli, rapsutettu takalistoa kuusen kaarnaan ja pyöritty se ihanan valkea karva aivan vihreiden läikkien peittoon tuoreessa ruohossa. Rytäkässä miekkonen on kasvattanut lihaksia ja vaihtanut karvaa, ja jos nyt saan totta vie sanoa, niin herra on aivan pirun komea tätä nykyä. Tosin kovapäinen, kesyttämätön villihevonen, tavoittamaton sielu toistaiseksi, mutta eiköhän mies saada piakkoin koulittua ainakin ammattiavulla.. Edistystä on kuitenkin tapahtunut, se antaa jo itsensä kiinni puolentunnin ajojahdin jälkeen tai saman tien kauraämpäriä tarjotessa. Harjaus sujuu hyvin kummaltakin puolelta kiinnisidottuna pihaton katoksessa, kunhan ori saa vapaasti katsella kaukaisuuteen ja seurailla laumanjäseniensä tekemisiä.

Se on hyvin tottunut ihmisten läsnäoloon, muttei tahdo peijakas vielä alistua johtajan seuraajaksi. Toisaalta miekkonen saa elää näin, kunnes säät kylmenevät ja sitä on pakko alkaa ottaa sisälle ainakin hoitotoimenpiteiden ajaksi. Allekirjoittanut on valmis joustamaan kaikesta muusta tämän suvun ja värin takia!

07.07.2009, päiväkirjamerkintä
Meillä on tallissa jälleen uusi poni - yllätyshankinta, salakavalasti sekaan ujutettu pieni pallero nimeltä Caedus. Cedion Caedus.
Oriin saapuminen Paraatiponeihin oli kyllä lähestulkoon sattumaa, mutta ostostani en ole toistaiseksi vielä kertaakaan katunut - ori on aivan kamala rellastaja, kovapäinen luupää, mahdoton käsitellä ja pahimmassa uhmaiässään, mutta sen suku on ainutlaatuinen, erilainen ja freesi; siis täydellinen meikäläisen ponijalostussuunnitelmiin! Lisäksi Klasu-poika on AIVAN JUMALAISEN värinen, eipä ole allekirjoittaneelle tätä ennen sattunut kimoa cobia elävänä silmien eteen! Itse asiassa en ollut koskaan edes ajatellut asiaa sen tarkemmin, että kimojakin cobeja on - mutta kyllä, isältään kauniin kimovärityksen perinyt Klasu on malliesimerkki harvinaisemman värin omaavasta supersukuisesta ponista. Eikä se luonnekaan nyt niin paha tainnut olla…

    Kilpailut

Klasulla kilpaillaan pääpainoisesti ERJn alaisissa kilpailuissa. Huomaathan, että kalenteriin merkitään vain sijoitukset ja voitot?

Sijoituksia: 67 kpl

22.07.09, ERJ, 80 cm : 01/100
28.07.09, ERJ, 100 cm : 07/50
28.07.09, ERJ, 100 cm : 04/50
30.07.09, ERJ, 100 cm : 06/50
02.08.09, ERJ, 90 cm : 05/50
21.07.09, ERJ, 90 cm : 05/40
21.07.09, ERJ, 100 cm : 03/40
21.07.09, ERJ, 100 cm : 05/40
21.07.09, ERJ, 100 cm : 04/40
22.07.09, ERJ, 90 cm : 05/40
22.07.09, ERJ, 90 cm : 05/40
22.07.09, ERJ, 100 cm : 03/40
23.07.09, ERJ, 90 cm : 05/40
23.07.09, ERJ, 100 cm : 03/40
07.08.09, ERJ, 80 cm : 06/100
21.08.09, ERJ, 100 cm : 06/80
24.08.09, ERJ, 100 cm : 03/80
25.08.09, ERJ, 100 cm : 05/80
27.08.09, ERJ, 100 cm : 05/80
27.08.09, ERJ, 100 cm : 05/80
21.08.09, ERJ, 100 cm : 07/50
22.08.09, ERJ, 100 cm : 03/50
23.08.09, ERJ, 90 cm : 01/50
15.08.09, ERJ, 90 cm : 01/100
15.08.09, ERJ, 110 cm : 10/100
16.08.09, ERJ, 110 cm : 10/100
17.08.09, ERJ, 100 cm : 01/100
18.08.09, ERJ, 110 cm : 08/100
20.08.09, ERJ, 110 cm : 06/100

26.06.10, villit estekilpailut, 110 cm : 01/19
27.06.10, villit estekilpailut, 100 cm : 01/18
27.06.10, villit estekilpailut, 110 cm : 03/19
28.06.10, villit estekilpailut, 100 cm : 03/18
28.06.10, villit estekilpailut, 110 cm : 04/19
20.08.09, ERJ, 100 cm : 01/50
03.09.09, ERJ, 100 cm : 02/50
04.09.09, ERJ, 90 cm : 03/50
08.09.09, ERJ, 90 cm : 05/30
10.10.09, ERJ, 80 cm : 06/40
15.10.09, ERJ, 80 cm : 03/40
16.10.09, ERJ, 80 cm : 02/40
16.10.09, ERJ, 110 cm : 04/40
06.11.09, ERJ, 80 cm : 05/80
12.11.09, ERJ, 100 cm : 07/50
15.11.09, ERJ, 100 cm : 06/50
22.11.09, ERJ, 100 cm : 05/100
18.11.09, ERJ, 90 cm : 07/60
18.11.09, ERJ, 100 cm : 04/60
17.11.09, ERJ, 90 cm : 05/30
26.11.09, ERJ, 100 cm : 03/40
27.11.09, ERJ, 110 cm : 04/30
28.11.09, ERJ, 100 cm : 03/60
28.11.09, ERJ, 110 cm : 05/60
15.12.09, ERJ CUP, 100 cm : 10/282

12.05.10, villit estekilpailut, 100 cm : 01/12
15.05.10, villit estekilpailut, 90 cm : 03/15
15.05.10, villit estekilpailut, 100 cm : 03/12
20.05.10, villit estekilpailut, 100 cm : 05/30
22.05.10, villit estekilpailut, 90 cm : 03/26
22.05.10, villit estekilpailut, 100 cm : 04/20
23.05.10, villit estekilpailut, 90 cm : 04/26
30.05.10, villit estekilpailut, 100 cm : 03/17
29.06.10, villit estekilpailut, 100 cm : 03/18
30.06.10, villit estekilpailut, 100 cm : 01/18
30.06.10, villit estekilpailut, 110 cm : 02/19
01.07.10, villit estekilpailut, 100 cm : 04/18
03.07.10, villit estekilpailut, 100 cm : 02/18

 

Cedion Caedus on virtuaalihevonen.
Kuvat © Anthony Booth
Kaiken muun materiaalin © dani 2017, ellei toisin ole mainittu. Kopiointi kielletty!