|
Wan's Minalina VH-42695
TaustaaLiinakin on aika lailla heräteostos - Kesällä minun teki niin hirmuisesti mieli esteponeja, ja kun olin estepainotteisen Lieron jo talliin saanut, piti sille tietenkin hankkia kaveri - Ja aah, silmiini osui sattumalta juuri täydellinen yksilö, arabiverta hyvin lähellä suvussaan (emä) omaava tamma. Viivuska kaupitteli alkujaan Kirveltäjästä lähtöisin olevaa Liinaa, ja minun oli suorastaan pakko tarjota siitä tuon upean arabiemän takia! Tuskallisen ja kovin pitkän odottelun jälkeen myyjä sai sitten aikaiseksi päättää ponille uuden kodin, joka onnekseni siunaantui (.....) sitten meiltä!Liina on osoittautunut suorastaan mainioksi kisaponiksi. Sillä on suorituskykyä vaikka taivaisiin, ja se sijoittuikin niin hyvin, että pääsi äkkiä kisaeläkkeelle. Seuraavan missio tamman kanssa on orien etsintä, jotta päästäisiin jatkamaan sen hienoa sukua.
LuonnekuvausLiina on käytökseltään yleishyvä; Okei, myönnettäköön, että se voi olla karsinaolosuhteissa hiukan arvaamaton, eikä sille oikeastaan tulisi mieleenkään totella ketä tahansa kaksijalkaista räkänokkaa, mutta selästä käsin paljastuu tamman kultainen puoli hienona kilpa-, mutta myös harrasteponina.Hoidettaessa Liina on useimmiten varsin omapäinen; Vaikka se onkin söpöysasteeltaan erinomaista luokkaa, (virallinen söpöystuomari Heidi the Tropicanomistaja arvioi Liinan!) moni perääntyy kiireen vilkkaa sen karsinalta, kun tamma ryntää hampaat ilkeästi irvessä ja korvat niskaan painettuina häätämään tulijan ovelta, jota ei tarvitse tosiaan raottaa muutamaa senttiä enempää saadakseen tämän ei-niin-hyväsydämisen-tervetulotoivotuksen. Edellinen omistaja Viivuska, jolta Liinan ostin, oli aivan ymmällään tamman sekopäisestä käytöksestä, tamman vanhemmat ovat nimittäin molemmat todella hyväsydämisiä tapauksia. No, olen oppinut että Liina ei jaksa uhitella kauaakaan itseään rumemmalle (krhm, allekirjoittanut on siis todella viehättävä irvistellessään) ilmestykselle. Sen kun pusket tamman päälle karsinaan äristen, mahdollisimman isona ja käsiä huitoen; Ei kuullosta ehkä kaikista eläinystävällisimmältä tavalta, mutta näillä mennään. Liina yleensä yllättyy silmittömästi, mikäli ihminen vastaa sen sotakutsuun, sen silmät leviävät lautasiksi ja se voi peruuttaa parikin askelta, saman aikaan kun sen korvat pingottuvat höristelemään ilosta ja pelonsekaisesta kunnioituksesta hoitajaansa kohtaan. Yleensä, kun tamman kimppuun on kerran "hyökännyt", se jättää hoitajansa rauhaan ja tutkii sitä ihmeissään mutta uteliaana, analysoiden ihmisen jokaista liikettä ja miettien millaisen taistelutekniikan ja voimat edellä mainittu mahtaa omata. Harjaukseen Liina suhtautuu tässä mielentilassa tyynesti, tutkiskellen ja välistä jopa selkeästi nauttien kumisuan ja brutaalien lehmäkarstojen raavinnasta ihollaan; Liinan kanssa ei sovi arkailla, liian hempeä harjaaminen saa sen kutisemaan ja sekoamaan. Vatsan alusen eikä kainaloiden harjaamisesta Liina pidä laisinkaan, ja voi alkaa potkia lattiaa takajaloillaan ja irvistellä, tai ihan lyödä hampaansa karsinan kaltereihin. Hoitajan ei kuitenkaan sovi pelästyä, kun tänne asti on jo selvitty! Kaviot Liina nostaa suht kiltisti, vaikka alkaakin ihmisten kiusaksi huiskia hännällään takakavioita puhdistettaessa. Pään harjaukseen Liina ei kumma kyllä kiinnitä huomiota, se vain painaa silmänsä tiukasti kiinni. Liina on helppo varustaa, vaikkei välttämättä aivan vapaaehtoisesti avaa suutansa kuolaimille. Ratsastuksesta Liina nimittäin pitää! Liinassa on aina hirveästi energiaa. Vaikka sillä olisi koko eilispäivä treenattu ja siitä olisi puserrettu mehuja ulos satakymmenen prosenttisen keskittymisen vaativissa kouluvänkyröissä, ja hoitaja olisi päivän päätteeksi pistänyt sen laukkaamaan irrotteluja 360 kilometrin tuntivauhdilla pellolla, niin että hiki virtaa, on se siltikin seuraavana päivänä, jopa jo vartin päästä viime suorituksesta valmis antamaan sataprosenttisen keskittymisensä ja kiitämään uraa tai mitä tahansa suota pitkin. Tamma porhaltaa aina, kaikkialla, iloisen eloisasti korvat hörössä; Vaikkei se ymmärtäisi nimenkään vertaa asiasta, mitä sen ratsastaja siltä pyytää, se vääntää parhaansa mukaan ihan vaan jotain, korvat hörössä innostuksesta liikkua. Jos ratsastaja on aivan mahdoton, voi tamma turhautua, ja heittää pari kiukkuista pystypukkia, (joista sekopäisinkin rodeohevonen olisi kateellinen) palauttaakseen ratsastajansa ruotuun. Liina on kouluratsastuksessa hyvä ratsastaa, tosin välistä sen pehmeät ja puhtaat liikkeet voivat yltyä liian vauhdikkaiksi ja tamma voi tällöin pureutua kuolaimeen ja jättää avut kuuroille korville, joten tamman paikka on ehdottomasti esteradoilla vanhempiensa tapaan. (Siis sen takia, että tammalla on vauhdikkaat liikkeet, ei suinkaan siksi ettei se aina kuuntele pidätteitä!!) Tamma tuntuu vääntävän turvalleen mielipuolisen hymyn aina nähdessään monenkirjavat ja mielellään mahdollisimman korkeat esteet, vaativat sarjat ja tiukat käännökset. Liina voi koettaa syöksyä saman tien esteille, mutta sen kuuliaisen ratsun moraali ei anna sen jatkaa syöksy-yritystään mikäli ratsastaja napakasti kieltää sitä. Ja ratsastajalta saakin löytyä voimaa ja ennen kaikkea uskallusta pidättää tammaa rajusti. Ei tietenkään Liina-paran suupieliä saa sahata verille, mutta vahvat pidätteet pitää olla hallussa. Liinan hyppytyyli on ehkä vähän kiirehtivä, ja se tuntuu aina vähän tyylittelevän ja riskeeraavan ratsastajan yritykset suorittaa puhdas esteen ylitys; Ratsastaja-paran pohkeissa kirnuaa Hornankattila, kun hän yrittää pitää tammaa niiden välissä lähestyessään mahdollisimman suoraan esteelle, tai kaarteesta lähestyessä hän saa lyhentää ohjia 50 senttiä ja kääntää johtavan kätensä metrin päähän ponin kaulasta, mutta silti Liina hyppää aina vähän vinosta, tai tahallaan tuntuu asettavan askeleensa väärin. Ratsastaja saakin sitten todella tehokkaasti korjata ponia, joka kuitenkin lopulta kiltisti, viime hetkellä kääntää naamansa edes menosuuntaan. Kisoissa Liina toimii todella simppelisti, ratsastajan suurin huoli tosin taitaa olla, ettei kaahata yli ponin kunnon ja fysiikanlakien asettamien nopeusrajoituksien..
Suku
Liinalla on netissä tasan yksi polvi hiukan tuntemattomampaa sukua - Jalostuksen kannalta siis mitä mainiointa! Alun perin olin toivonut Liinasta piirretyt kuvat omaavaa ponia vanhempiensa tapaan, mutta piirustustaidot eivät riittäneet ja jouduin tyytymään valokuviin. Pidän varsinkin arabialaisesta emästä, on mielenkiintoista omistaa poni, jolla on näin lähellä arabiverta - Valitettavasti Liina peri emältään vain värin, ei eleganttia ulkonäköä; Isänsä tapaan siitä tuli perusponi ulkonäöltään. Liinan isä on mahtavat piirretyt kuvat omaava punaruunikko ori Das Kriminaal - Lempinimekseen Kille saaneella new forestoriilla on todellakin hienot kuvat, joiden ansioista se on saanut PKK-näyttelyistä huimat viisi EO-sertiä, sekä yhden KTK-sertin! Oriille on myös anottu ja myönnetty Fn-arvonimi näyttelyiden saralta. Yleispainotteinen ja suht tasaisesti niin koulussa kuin esteilläkin kilpaileva Kille on luonteeltaan hoidettaessa melkoinen ovelus - Toimi nopeasti, tai ori keksii syödä riimunsa tai muuta yhtä järkevää! Ratsastaessa Kille on tyttärensä tapaan ruutitynnyri ja aina valmiina ratsastusretkelle; Sileällä Kille on mukava ratsastaa, vaikkakin se on hyvin herkkä kyljistään - Liian herkkyyden korvaavat kyllä oriin pehmeä ja notkea taipuminen, sekä hyvät askellajit, joita se lisää ja kokoaa puhtaasti. Esteillä Kille on oikea raketti - Varokin sen kylkiä, ellet halua moottorin kiihtyvän nollasta sataan sekunnissa. Kilpailuissa Kille on kiertänyt ahkerasti; Kisakalenterista löytää PKK-näyttelyiden lisäksi 19 ERJ-sijoitusta, sekä 15 KRJ-sijoitusta - Mutta ura ei ole vielä ohi.. Killen isä on sekin väritykseltään nätti punaruunikko, ori nimeltä Alike Me. Synnyinmaassaan Britanniassa ori kuuluu poikkeuksetta new forestien eliittiin, se on poikansa tapaan oikea monitoimikone, eikä sen jumalainen rakenne jätä ketään kylmäksi - Arvonimilistasta bongaa helposti muotovalio-arvonimeä, sekä kaikenmaailman supermegastar-sertejä, ja onhan Alike kantakirjattu kotimaassaan ensimmäiselle palkinnolle kantakirjaan. Upean näyttelyuransa lomassa oriilla on myös kilpailtu varsin voitokkaasti aluetasolla esteillä, koulussa ja maastoesteillä - Sijoituksia se on napsinut melko tasaisesti joka lajista. Luonteeltaan Alike on erittäin miellyttävä ja nöyrä käyttöponi, vaikka toisten oriiden keskellä Aliken otsasuonta saattaakin alkaa tykytyttää.. Alikea riivaa kuitenkin myös, poikansa sekä tämän tyttären tapaan, isänsä A Smack On The Cheekin kirous; Liika vauhti! Oriin selkään ei siis ketä tahansa keski-ikäistä tätiratsastajaa istutetakaan, sillä kun Alike saa maastossa mahdollisuuden kirjaimellisesti karata ratsastajansa alta, se käyttää tilaisuutensa arkailematta. Ori on osoittautunut myös todella hyväksi periyttäjäksi varsinkin rakenteen osalta, mikä on osoittautunut myös Liinan isän Killen kohdalla. Killen emä, neljännen polven saksalainen new foresttamma Nach Herzenslust tuo hiukan vastapainoa tuntemattomuudellaan Alike Men kaltaisille supertähdille. Toki tämä Nanana tunnettu tamma oli hyvärakenteinen ja kelpo rotunsa edustaja, mutta sen on kohdannut sama kohtalo kuin useat suomalaiset siitostammat - Pari kertaa käydään suurissa rotunäyttelyissä, saadaan jonkinlainen pysti ja sitten varsakoneeksi ja ratsastuskoulun urankiertäjäksi. Kyllä, tamman emä Wellenbrecher oli jonkin arvonimen ansainnut tuntiponi, jonka jalanjälkiä piti Nanan seuraaman - Vaan kun isä Frs Windbeutel on ensimmäiselle palkinnolle kantakirjattu hieno käyttöponi, piti Nanankin päästä hiukan uraa tekemään. Se on palkittu kaksi kertaa toisella palkinnolla valtakunnallisessa rotunäyttelyssä - Sen jälkeläisiä on kuitenkin palkittu nuoresta pitäen ykkösillä, Nanan omistajat kun olivat tarkkoja poninsa sulhasista: Tamman puutteita korvattiin supermegaponeilla. Tätä nykyä Nana toimii hyvän luonteensa ansiosta hyvänä ratsastuskoulun harrasteponina, ja onhan tamma kilpaillut seuratasolla hyvin sijoittuen helpossa B:ssä koulussa ja esteillä 70 sentissä. Jälkeläisiä Nanalla on kuutisen kappaletta. Liinan emä on upeasti menestynyt arabialainen täysiveritamma Arquejar, eli tutummin Que. Upeasti toteutettujen piirroskuviensa ansiosta kimo tamma on niittänyt mainetta PKK-näyttelykehissä: Arvonimilistalta löytyy seitemän EO-sertiä, kaksi KTK-sertiä; Ja onhan Que ollut kuusi kertaa BIS-kehässä. Suhteellisen pienikokoiselle Quelle on myös anottu ja myönnetty Fn-arvonimi, mutta myös kadehdittava VIP-MVA-titteli - Tähän ei joka tamma ylläkkään! Ja jotta näyttelyura olisi mahdollisimman täydellinen, on Que kantakirjattu kolmannelle palkinnolle, ollen tilaisuuden paras tamma (64,7 %). Luonteeltaan Quekin on hyvin vauhdikas ja sillä on menohaluja vaikka muille jakaa; Voi voi, omistan kahden kaaharin jälkeläisen! Estepainotteisena tammana Que hyppää hyvin, eikä se säikähdä järeimmän maastoesteenkään edessä - Päinvastoin, tamma vain lisää vauhtia ja hyppää taatusti korkeammalta kuin tavallisen puomihökötyksen. Vaikka kotona tamma voikin kaahata ja olla hyvinkin herkkä eteenpäinajaville avuille (lue: se tulkitsee ratsastajan jokaikisen liikkeen kehotukseksi nostaa laukka), itse kilpailutilanteessa se pysyy rauhallisena ja on hyvin varma kisaratsu. Karsinassa Que on ystävällinen ja äärimmäisen seurallinen hevonen. Tamman kilpailu-ura on sujunut hyvin myös näyttelykehien ulkopuolella: Kalenterista löytyy 21 ERJ-sijoitusta, joista yksi on ERJ-Cupista. Tamma on startannut ja sijoittunut myös maastoesteillä neljä kertaa. Quen molemmat vanhemmat ovat kimoja. Sen isä Assaltar (miksi luin Assassin?) on tyttärensä tapaan estepainotteinen, paremmin esteradoilla kuin näyttelykehissä menestynyt komea ori - Ehkä vähän liiankin komea, sen ehkä turhan raskas rakenne karsi siltä valitettavasti näyttelyissä mahdollisuuksia pärjätä. Kotimaassaan Portugalissa Assaltar on voittanut kerran maan junioireiden mestaruuskilpailut, sekä sijoittunut kerran kolmanneksi kasvattajansa tyttären ratsastamana. Luonteeltaan ori on todella miellyttämishaluinen ja nöyrä, ja sillä oli arabiksi suhteellisen korkeat askeleet - Silloin kuin ori kisakentiltä kerkesi, se esiintyi useissa näytöksissä, ja se oli kotisiittolansa ehdoton tähtiesiintyjä vuosittaisina avoimien ovien päivänä. Oriin kanssa sai vain olla hyvin varovainen sen herkän suun kanssa, ja sillä ratsastettiin usein kuolamettomilla hackamoreilla kilpailuiden ulkopuolella. Tätä nykyä ori on jo täyspäiväisenä siitoshevosena, eikä sillä enää kilpailla. Osa Assaltarin jälkeläisistä on hienoja ja hyvinmenestyneitä näyttelyhevosia (esim Que), kun emäksi on valittu sopivan kevyt hevonen isän raskasta rakennetta korvaamaan. Quen emä on kuvankaunis, kotimaassaan useaan otteeseen palkittu tamma Recordaçoes. Luonteeltaan todella hyväkäytöksinen ja nöyrä, ehkä jopa hieman arka ja alistuvainen ihmisiä kohtaan, tamma menestyi kilpaurallaan hienosti näyttelykehissä, sekä matalihkoissa esteluokissa. Tamman kisaura on lähes samanlainen kuin tyttärensä Quen: Useiden, arvostettujen sertien sekä rotunäyttelyistä pokattujen ykköspalkintojen jälkeen se tunnustettiin kotimaansa muotovalioksi, sekä tamma kantakirjattiin toiselle palkinnolle. Hienon näyttelyuransa jälkeen tamma varsoi muutamana vuotena peräkkäin hienoista oreista, minkä jälkeen se suuntasi siittolansa omistajan serkuntytön ratsastamana pienehköihin esteluokkiin - Tamma menestyi parhaimmillaan 90 sentin luokissa aluetasolla - Vaikka tamman hyppytyyli ei ehkä ollutkaan maailman ihanteellisin, sillä kun oli usein ongelmana arvioida oikeaa hyppykohtaa, jolloin hyppy saattoi alkaa reilusti liian läheltä, oli menestys taattua kokeneen ja varman ratsastajan kanssa. Muutaman kisavuoden jälkeen tamma jäi pelkästään siitoskäyttöön, ja sillä käytiin muutamissa koulukisoissa. Tamma on periyttänyt hienosti omia parhaita ominaisuuksiaan, ja sen jälkeläiset ovat saaneet tunnustusta niin näyttelykehissä kuin esteradoillakin.
Jälkeläiset
KilpailutLiinalla kilpaillaan vain ERJn alaisissa esteratsastuskilpailuissa sekä silloin tällöin myös KERJ:n alaisissa kenttäkisoissa. Huomaathan, että kalenteriin merkitään vain sijoitukset ja voitot?Sijoituksia: 72 kpl (68 erj, 4 kerj)
  
Wan's Minalina on virtuaalihevonenKaiken sivuilla esiintyvän materiaalin © dani 2008, kopiointi kielletty! |