|
Ravenkiss VH-48267
Taustaa ja nimestäRaakku on suhteellisen uusi tulokas tässä tallissa; Voi milloin opin olemaan hankkimatta väärän rotuisia hevosia HANNOVERsiittolaani? Raakun kohdalla voin kuitenkin huokaista helpotuksesta, piiskaa ei ole ainakaan omasta kädestä tulossa: Tamma on pitkäaikaisen silmäteräni Villen kolmas omistukseeni jäänyt jälkeläinen, ainut naispuolinen sellainen. Ensimmäinen näistä ei kuitenkaan asu enää luonani, mutta puhdasveriset oldenburgit Raakku ja sen puoliveli Formula saivat jäädä, vaikka kuinka ovat väärän rotuisia. Rima on molempien kohdalla nostettu korkealle, varsinkin Raakun, sillä sen emä (jonka kevyempirakenteinen kopio Raakku on ulkonäöltään) on myös sijoittunu ja kilpaillut erittäin hyvin intermediaire- ja GP-luokissa.Raakun nimi oli suhteellisen vaikea keksiä: En halunnut mitään väkivaltaista nimeä tammalle, enkä itselleni tyypillistä yliampuvaa synkistelynimeä, mutta silti halusin siihen sen pienen vivahteen omasta kädenjäljestäni. Lisäksi nimen piti olla melko lyhyt ja helposti muistettava, sekä ehdottomasti sellainen, mihin en kolmen vuodenkaan päästä kyllästyisi. Mahdoton tehtävä? Niin minäkin aluksi uskoin, kunnes eräänä yönä heräsin aivan törkeään elohiireen pohkeessani, enkä saanut enää unta sen jälkeen. Ja silloin aivoni vain pukkasivat minulle nimen Ravenkiss, joka vaikutti todella hyvältä. Siltä istumalta lähetin ystävälleni Heidille tekstarin, että mitäs tuumaisit tästä nimestä. Kun Heidikin tykkäsi siitä (ehdottoman kriittinen makutuomari!), JA vielä tammanomistajakin (kysyin häneltä kyllä vasta seuraavana päivänä), oli nimi päätetty. Tamman lempinimi Raakku "jalostui" helposti Ravenista, sillä korppi raakkuu; Joten tammasta tuli päivänselvästi Raakku.
LuonnekuvausRaakku on yleisesti ottaen miellyttämishaluinen ja muutenkin mukava hevonen - Liekö toisaalta mikään ihme, kun sen sekä isä että äiti ovat myös hyväluonteisia, ja tammaa on pidetty pienestä pitäen kuin kukkaa kämmenellä? Vaikka Raakulle ei tulisi mieleenkään alkaa yhtäkkiä himoamaan ihmislihaa tai verikylpyjä, voi se tammoille tyypillisinä, silloin tällöin kohdalleen osuvina känkkäränkkäpäivinään esitellä kipakampaa pimeää puoltaan; Ja niin tämä Käytöksen Kultaisen Kirjan kalloonsa kaivertanut hyväkäytöksinen neiti voi muuttua silmänräpäyksessä Saatanan kätyriksi - Mutta vain muutamaksi päiväksi. Hyvinä päivinään (ah, 80 % vuoden kaikista päivistä <3) Raakku sopii hyvin kaveriksi ja hoidettavaksi jokaiselle hevosista vähääkään kiinnostuneelle, eikä siitä ratsastaessakaan löydy mitään vikaa - Päinvastoin, Raakku on tallimme tämän hetkisiä parhaita ratsuja!Raakun hoitaminen sujuu yleensä todella helposti - Se seisoo kiltisti paikallaan, ei säiky, eikä kavahda hoitajan kummallisiakaan päähänpistoja. (Kerrankin yksi pikkutyttö toi tamman viereen kottikärryt ja kiipesi niihin seisomaan, kun ei muutoin ylettänyt selkää harjaamaan..) Tamma on tottunut myös, pikkulasten hoidokkina ollessaan, sietämään äkkinäisiä liikkeitä, mutta kovaa melua Raakku ei voi karsinassaan sietää. Sen omassa (tallin toisiksi suurimmassa, kyllä tamma vaalii omia tarpeitaan sitten niin tarkasti, jos sille päälle sattuu…) karsinassa tulee käyttäytyä korrektisti, eivätkä huuto tai muu turha meluaminen mahdu tamman sietokyvyn sisäpuolelle. Kun volyymia muistetaan kääntää pienemmälle, sujuu itse harjaus usein hyvin näppärästi: Hevonen seisoo siinä, missä annat sen seistä, liikahtamatta ja sinä harjaat sitä keskeytyksettä. Raakku pitää harjauksesta, varsinkin hiukan kovemmista harjoista ja kumisuasta, mutta liian kovaa jynssäämistä ja rajuja otteita tulee välttää. Kun tamman korvat putoavat lerpalleen lehmämäisesti pään sivuille, voit olla varma, että se on täysin rentona: Vaikka Raakku näyttääkin silloin lähinnä ikävystyneeltä kuin iloiselta, on korvien lerputtaminen sen merkki kertoa olevansa tyytyväinen oloonsa. Kaviot tamma nostaa kiltisti, vaikka kesällä ulkona harjatessa takajalkojenputsaajan riesana onkin varmasti tamman silmille vispaava häntä. Ratsastaessa Raakku on koulutustasolleen ja kapasiteetilleen uskollinen - Pelkkää unelmaa! Se on varma, pehmeä, voimakas, nöyrä ja yritteliäs, vaikka rakenteeltaan se onkin melko hintelä ja lihaksettoman näköinen: Tosin mielipide tulee muuttumaan, kun näet tamman askeltavan vahvasti ja varmasti syvälle runkonsa alle. Tammalla on myös alkutunnista lähtien aina mukava ja innokas halu liikkua eteenpäin; Parempi vaan ratsastajan nauttia tamman kyydistä ja asettaa sille tehtäviä mielenvirkistykseksi, ratsastaa istunnalla ja pehmeällä kädellä, kuin paukuttaa pohkeillaan tamman herkkiä kylkiä - Kannuksia tammalla käytetään vain kilpailuissa, ja sinnekin pyritään valitsemaan aina mahdollisimman lyhyet ja päistään pyöreät sellaiset. Kun se liikkuu jo valmiiksi itse eteen, mitäs sitä häiritsemään? Raakku hakee myös itse mielellään muotoon, ja se taipuu pehmeästi osaamattomammankin käsissä. Raakulla on isot, ilmavat ja liitävät - kouluhevoselle tyypilliset - askeleet, jotka ovat sivustakatsojan silmään todella vaikuttavia; Ja kyllä ratsastajakin tulee varmaksi siitä, että olisi aika alkaa totutella tamman suuriin askeliin, ellei halua viettää loppuelämäänsä seisaallaan. Tamman bravuureita ovat ehdottomasti lisäykset, ja se taitaa upean, ei kuitenkaan liian yliampuvan, jossa jalka ojentuisi luonnottoman suoraksi, showravin, jota se esittelee mielellään. Silloin tällöin tamma tahtoo kuitenkin pelkän "irrottelun" lisäksi keskittyä kunnolla, ja siltä luonnistuvat hienosti myös keskittymistä vaativat piruetit, sekä äärimmäiset kokoamiset passageen ja piaffeen - Tammalla on hyvä rytmitaju, ja tahti pysy usein hyvänä niin kootuissa askellajeissa, kuin laukanvaihdoissakin. Toki ratsastajakin joutuu tekemään töitä, ei se Raakku ihan tuosta vaan lähde suorittamaan grand prix-tason tehtäviä. Mutta kun tamman selkään löytyy sopivan rauhallinen ja järjestelmällinen ratsastaja, joka antaa tammalle paljon tilaa, mutta pitää sen myös kuuliaisena, on ratsukon menestys varmaa.
Suku
Raakku on ainoa tammavarsa, joka on omistukseeni jäänyt omasta pitkäaikaisesta silmäterästäni Will-Go MHWsta. Emäksi valittiin Suvitsun hieno tamma My Way; Vaikka tästä samasta yhdistelmästä onkin Raakulle kaksi täyssisarusta! Raakun isä on oma rakas tummanruunikko oriini, pitkäaikainen silmäteräni (lukeutuu vieläkin suosikkeihini :>) Will-Go MHW, eli tutummin Ville. Ori on allekirjoittaneen ensimmäisiä kunnon kilpahevosia, ja siihen nähden miekkonen on luonut vallan mainion kilpauran. Oriin luonne on myös omiaan ensimmäiseksi oriiksi ja vaativan tason ratsuksi: Karsinassa ori on kiltti ja utelias, hyvin miellytämishaluinen ja utelias; Mikäli hoitaja ei pane pahakseen, oriin välipalaksi kelpaavat porkkanat taskunpohjalta, mutta myös pipo ihmisen päästä. Myös tammojen suhteen äijä ottaa lunkisti, vain kiimaisten rouvien ympäröimänä se voi osoittaa pieniä säpsähdyksien ja machoilun merkkejä. Ratsastaessa Ville on myös osoittautunut aikamoiseksi kultakimpaleeksi - Nöyränä ja hyvin yhteistyöhaluisena se toimii myös kokemattomien luotettavana ratsuna, silloin se ei tosin vaikuta GP-tason koulutaiturilta: Kun vaativampi ja kokeneempi ratsastaja nousee satulaaan ja alkaa pyytää oriilta ahkerammin ja vaativammin haasteellisempia tehtäviä, Ville toimii hänenkin kanssaan ja mielellään - Se on kestävä ja hyvä ratsastaa, se käyttää hienosti selkäänsä ja kaartaa kaulaansa reilusti sen merkiksi. Ville onkin tehnyt melko pitkän ja loistokkaan kilpauran - Se on helppo C-tasolta noussut kuudessa VHKR-vuodessa GP-tasolle, ja sen kilpailukalenterista löytyykin mukavat 62 KRJ-sijoitusta, joista 33 on intermediaire- ja grand prix-tasolta! Myös jalostuksessa ori on näyttänyt kyntensä: Sen tämän hetkisestä kahdeksasta jälkeläisestä osalla on jo huimia kilpailusuorituksia. Ville on myös ensimmäisenä allekirjoittaneen hevosena palkittu KRJ:n laatuarvostelussa, toisella palkinnolla, ja oriilta löytyy myös YLA2-palkinto. Omaa oriani jaksan hehkuttaa :-D Villen isä hyvin menestynyt musta ori Top Gun, eli tuttavallisemmin Topi. Luonteeltaan tämäkin ori on ihan hyväluontoinen, peruskiltti käsitellä ja yhteistyöhaluinen - Se tosin huomaa nopeasti hoitajansa arastelun tai periksi antamisen, tunkee jalkansa helposti oven väliin ja alkaa pomottaa käsittelijäänsä, ja pilailla tämän kustannuksella: Nyt minä käännyt, ja voi huuuupsista kuinka nyt niin kävi että hoitaja jäi takapuoleni ja seinän väliin.. Ompa ihmeellistä.. Ratsastaessa Topi on oikean ratsastajan alla hieno ja kapasiteetikas ratsu - Tosin, jos päästät miehen liian vähällä tehtävistä, voit olla varma, että tunnin saldona on vain tappelua ja joutsenen kaulalla kulkeva kaahottaja. Ratsastajan tulee pitää ori kovilla ja vaatia siltä aina parempaa, siitä Topi pitää, (onko siinä itsensäruoskijan vikaa?) ja siitä muotoutuu oikein mukava ratsu, jonka vahvuuksia ovat keksi- ja lisätyt askellajit: Sillä on liikkeissään uskomatonta voimaa ja eleganssia, ja rytmi säilyy sillä aina - Paitsi oriin heikossa lenkissä, eli piaffessa. Sekin sujuu jo tätä nykyä hyvin, ja ori voi onnistua hyvin myös kahdentoista askeleen sarjassa - Se vain vaatii huolellista treenausta ja valmistelua, ja luottamusta ratsastajaan. Kilpailuissa Topi on piaffen vaikeudesta huolimatta silti menestynyt: Sen kisakalenterista löytyy 41 KRJ-sijoitusta, ja onhan ori palkittu KRJ-III-palkinnollakin. Myöhemmin Topi nappasi vielä YLA3-palkinnon, ja se on siittänyt useita hienoja jälkeläisiä. Topin isä on komeaakin komeampi saksalaisori Good Thomas, joka teki sekin upean kilpauran ennen kuolemaansa. Rakenteeltaan Thomas oli ihanteellinen ori, se oli sukupuolelleen tyypillisesti massiivisempi, mutta se kaikki oli lihasta, eikä muistoja viime laidunkaudesta. Ori kiersi nuorempana useissa näyttelyissä pokaamassa milloin mitäkin palkintoa - Shown menestynein kotimainen ori, Menestynein koulusuvusta polveutuva ori.. Näyttelykehät saivat kuitenkin jäädä, kun ori siirtyi kilpailukentille. Se nousi hyvin nopeasti kilpailemaan GP-tasolle, ja se loisti tahdikkaiden askeltensa ja hyvän rytmitajunsa ansiosta kür-luokkiin: Mikä tahansa musiikki tuntui rytmittyvän oriin kavioiden tahtiin. Thomas sai kaipaamaansa arvostusta jo ensimmäisissä GP-tason kilpailuissaan, kun se keltanokkana teki hienon radan ja sai suurenmoiset prosentit. Ori kuitenkin loukkasi eräänä päivänä jalkansa todella pahasti, kun se päästettiin tammojen kanssa laitumella astumaan niitä ns. luonnollisesti. (ymmärrätte varmaan, että se oli viimeinen kerta, kun Thomasin omistanut siittola kokeili luonnollista menetelmää..) Parin viikon jälkeen tästä oriilla diagnosoitiin hankosidevamma, eikä se koskaan toipunut siitä. Ori lopetettiin valitettavan nuorena, ja se ehti jättää jälkeensä vaivaiset kolme jälkeläistä, joista on noussut todella suosittuja siitosoreja - Thomasin ei haluta katoavan oldenburgsuvuista. Topin emä on äksy, kimo tamma nimeltä Stop Stop (Huhu kertoo, että Stopin nimi syntyi siitä, kun se nuorena oli todella kuuma ja rajojaan koetteleva "vaikea teini", ja joka aamu kuultiin tallipihalta huutoa "STOOP, STOOP, pruut" ja kauralaarien rapinaa, kun tammaa koetettiin metsästää milloin mistäkin takaisin talliin.) Väritykseltään Stop on viehättävä kärpäskimo, joka tosin piehtaroi (kuulemma tahallaan..) aina liejuisimmassa paskassa, ja aiheutti sementiksi muuttuneella mutakerroksella karvallaan harmaita hiuksia hoitajalleen, joka niin huolella yritti pitää tammaa kilpauransa aikana edustavassa kunnossa. Stopin kilpaura sujui yllättävän hyvin sen kipakkaan luonteeseen nähden, eihän se toki saanut puhtaita suorituksia vaativa B-tasoa korkeammilta radoilta, mutta omassa sarjassaan se oli todella vaikea vastus - Niin muille kilpailijoille kuin ratsastajallekin. Vaikka kovan ja lähes tulkoon mahdottomia vaativan ratsastajan alla tamma tanssahtelikin hienosti kohdattuaan voittajansa, se saattoi alkaa yllättäen esimerkiksi lopputervehdyksen aikaan protestoimaan - Usein radalta poistuttiin myös siksaklaukkapohkeenväistössä sen vapaan käynnin sijasta, kun Stop muka tunsi paarman takalistollaan.. Jälkeläisiä viisi kappaletta pyöräyttänyt tamma ei kuitenkaan ole onneksi periyttänyt hirveän vahvasti luonnettaan, ja tällä hetkellä 29-vuotias, mutta yllättävän hyväkuntoinen Stop viettää eläkeläisen rauhallista elämää ilman sekopäisiä kohtauksia. Raakun isän Villen emä on punarautias tamma Still Loving You, eli lempinimeltään Juuli. Luonteeltaan Juuli on todella ihanteellinen hevonen, poikansa Villen ja tämän tyttären Raakun tapaan; Hoitaessa se on kiltti, seisoo kiltisti paikoillaan ja selkeästi harjauksesta nauttien. Ratsastaessa tamma on taas todella kapasiteetikas ja itsevarma, miellyttämishaluinen ja erittäin herkkä avuille - Siksi tamma ei olekaan kokemattomien ratsu, sillä se tulkitsee myös avut, joilla ei pitänyt tarkoittaa mitään, joksikin, ja hermostuu sitten, jos ratsastaja toimii ristiriitaisesti tai jää jälkeen. Kokeneen ratsastajan kanssa tamma loistaa kuin Naantalin Aurinko koko tunnin, ja esittelee mielellään itseään ja upeita liikkeitään, jos ei muille, niin maneesin peilille. Tamman bravuureiksi voisin mainita varsinkin pohkeenväistön, jossa tammalla pysyy koko ajan rikkomaton tahti, ja sillä on vahva ja varma sivulle poljenta. Askellajeista tamman laukka on saanut myös kiitosta, se on tahdikasta ja tasaisesti rullaavaa - Ja puhdasta, tamman on helppo koota ja lisätä sitä, ja vaihtaa laukka toiseksi. Juuli on menestynyt myös hyvin kilpailuissa: Sen kilpailukalenterista löytyy 41 KRJ-sijoitusta, ja onhan tamma palkittu sulhasensa Topin tapaan KRJ-III, sekä YLA3-palkinnoilla. Siitoksessa Juulia on käytetty neljän varsan verran. Juulin isä on ulkonäöltään ja väritykseltään suorastaan upea ori Affair KRA. Väritykseltään ori on upea hyvin tumma punarautias; Tiedätkö, suklaisen kahvin värinen, mihin on lisätty vain pieni tilkka maitoa (*innostuu*), jolla on päässään leveä läsi ja joka jalassa pitkän sukat. Olisin todella toivonut tämän väristä hevosta itsellenikin, tunsin nimittäin kerran tällaisen torilaisen, mutta niin se kai vaan on, että lähes tulkoon kaikki hevoseni ovat sukunsa puolesta tuomittuja ruunikoita: Siitä ruunikkomerestä ei kyllä yhtäkään poikkeusta pomppaa! Onhan Affair myös muutenkin rakenteeltaan miellyttävä, ei vain värityksensä ansiosta - Sillä on todella terveet jalat, joista ei ole koskaan löytynnyt pienintäkään vikaa, kengän huonosta kiinnityksestä johtuva ontuminen jätetään nyt laskuista. Oriilla on myös hyvin vahvat selkä ja kaula, ja kilpauransa aikana se sai aina tunnustusta upeasta takapään käytöstään: Sen kykeni polkemaan hyvin syvälle, mutta silti vahvasti takajaloillaan vahvan ja melko pitkän runkonsa alle. Ja kun selkä toimi hyvin, myös oriin muhkea, Polaris Victormainen kaula kaartui upeasti. Affair kilpaili aina PSG-tasolla, ja sillä oli myös muutamia stratteja intermediairesta ja grand prix:stä; Suurin osa niistä oli kuitenkin niin rimaa hipoen läpi päästyjä, että oriin kanssa pysyteltiin mieluummin turvallisesti siellä PSG-tasolla. Ori teki hyvän kilpauran, ja on noussut parin viime vuoden aikana pelkkään siitoskäyttöön jäätyän hyvin suosituksi oriiksi oldenburgjalostuksessa: Sen vanhimmat jälkeläiset omaavat jo niin vahvoja kilpailunäyttöjä, että tammanomistajat ovat vihdoin ymmärtäneen Affair kyvyn periyttää omia parhaita puoliaan vahvasti. Juulin emä on tyttärensä tapaan punaruunikko tamma Lady Butterfly, joka suoritti vähän vaatimattomamman kilpauran, mutta loisti näyttely- ja siitoshevosen tehtävissä. Ei sillä, etteikö Butterfly olisi ollut sukunsa puolesta upea kilpailuhevonen, mutta sen omistajalla oli tapana stressata tamman treenaamista varsinkin ennen suuria kisoja, joka peilautui saman tien tammasta - Sekin stressaantui ja sairastui usein ennen suuria kilpailuita. Tamma oli muutenkin melko arka kaikenlaiselle hälinälle, eikä se ollut kilpailuissa elementissään: Oli siis vain armeliasta säästää tammaa siltä heti, kun sillä olisi muutama hyvä tulos allaan suoritusnäyttöjä antamassa. Pari vuotta kestäneen, hyvin vaihtelevan kilpauransa jälkeen Butterfly jäi näyttelykäyttöön, ja pärjäsikin vallan mainiosti - Kansallisessa rotunäyttelyssä se sai muutamaan otteeseen ykköspalkinnon, ja valittiin parhaaksi oldenburgilaiseksi tammaksi - Sitä seuraavana vuonna tamma kantakirjattiin ensimmäiselle palkinnolle, mistä alkoi tamman siitoshevosena oleminen: Suorituskykyisten ja kilpailuintoisten oriiden kanssa risteytettynä on Butterfly antanut maailmalle useita kapasiteetikkaita jälkeläisiä. Raakun emä on Suvitsun miellyttävä tamma My Way, eli tutummin Vonna. Luonteeltaan tämä tyttärensä hiukan raskaampi kaksoisolento (okei, okei, jälkeläinen on varmaan se kopio, eikä emä, mutta..) on oikein mukava, vaikkakin sen haukansilmät ja lepakonaistit havaitsevat heti, mikäli hoitaja on epävarma: Ja siitäkös tamman pieni operaatio härnää hoitajaasi alkaakin. Tamman kanssa saa olla todella määrätietoinen ja osoittaa hevoselle selkästi, kuka kaapin paikan määrää - Jos siitä ei ole epäselvyyksiä, tamma seisoo kyllä mielellään harjattavana ja hoidettavana. Ratsastaessa Vonna voi olla varsinkin aluksi hyvin kuuma: Nouse jo selkään, pahvi! Karautetaan auringonlaskuun, voin vaikka vaihtaa laukan joka askeleella, jos nyt tulet äkkiä selkääni, pliis! Ratsastajan onkin vain pidettävä tamma tiukasti paikallaan ja nousta äkkiä selkään: Seuraavaksi Vonna kaipaa hieman muistutusta siitä, että alkukäyntien aikana on todellakin tarkoitus kävellä, eikä ravata innokkaasti. Kun se on tammalle sitten vihdoin selvä, se kulkee pitkällä askeleella ja venyttää kaulaansa. Vonna aistii heti ratsastajastaan, kun aletaan kunnolla töihin! Tamma toimii innokkaasti ja ehdottoman yhteistyöhaluisesti vaativammissakin tehtävissä, se vääntyy ja kääntyy ja sillä on potentiaalia vaikka minne! Tamma kuuntelee myös todella herkästi painoapuja, eikä pohkeilla kannata tamman kylkiä turhaan paukutella. Vonna tulee ratsastaessa pitää lujilla ja kiireisenä, tai se voi alkaa suunnitella omaa kouluohjelmaansa, ja toteuttaa sitä ratsastajaltaan kysymättä. Vonna on kilpaillut kuitenkin menestyksekkäästi, joten kilpailuissa tamma osaa kyllä käyttäytyä; Sen kilpailukalenterista löytyy 34 KRJ-sijoitusta, joista 11 on mestareiden GP-tasolta. Jälkeläisiä Vonnalla viisi - Kolme oriista Will-Go MHW. Vonnan isä on rautias ori My Name GER, jonka omistaa virtuaalinen hevoskeskus Axim Center. Luonteeltaan tämä lempinimen Mortti saanut ori on peruskiltti: Vaikkakin se pitää melkein aina yllä yhden miehen showtaan, ja sen steppailu voi ottaa hermoille, se ei ole ilkeä vaan vain.. Vilkas ja kekseliäs perusmies. Ratsastaessa Mortti omaa upeat liikkeet ja kapasiteetin vaikka kuuhun (virtuaalimaailmassahan se on mahdollista, mutta ei sentään), tai siis, grand prix-tasolle. Vaikka Mortti onkin kookas, sillä on hyvä kontrolli jalkoihinsa ja oiva koordinaatio: Se taipuu ja käänty ja väänty aivan uskomattomiin suorituksiin, ja vaikka se isoliikkeinen onkin ja sen bravuureita ovat ehdottomasti lisätyt askellajit, myös äärimmäisyyksiin kokoaminen, passage ja piaffe, sujuvat oriilta tätä nykyä hyvin. Nuorempana oli myös vaikea löytää Mortin kanssa se tietty ja juuri oikea tahti, minkätakia varsinkin laukanvaihdot tuntuivat leviävän käsiin - Pienellä hienosäädöllä asia on saatu kuitenkin korjattua ja ori on päässyt suorittamaan ja menestymään puhtailla radoilla koulukisoissa: Oriin kisakalenterista löytyy 31 KRJ-sijoitusta. Oldenburgpiireissä Mortin nimi on melko tuntematon, mutta sen toistaiseksi ainoa jälkeläinen Vonna on levittänyt sitä hyvin jälkeläisilleen. Mortin isä Brountes Brikznight on Etelä-Saksassa tunnettu nimi vaativilla kouluratsastusradoilla. Tämä väritykseltään rautias ori on luonut hyvää kilpauraa kouluhevosena, mutta se on myös hypännyt pieniä esteluokkia mukavalla menestyksellä - Luonteeltaan Brikznight on omistajansa hyvin kyllästyävistä ja yllättäen vaihtelunhaluista sorttia, joten täysin koulupainotteisen suvun omaava ori opetettiin kilpauransa jälkeen esteille - Taivas tietää, milloin omistajan innostus loppuu siihenkin lajiin, ja hevosen kanssa siirrytään vaikkapa westerniin. Kun nyt keskitytään kouluhevosen suvussa kouluhevosten ominaisuuksiin, voidaan sanoa, ettei BB menestys ollut aivan sattumaa - Oriilla oli niin ikään upeat askellajit, joita se esitteli hyvin mieluusti, ja sillä oli vahva eteenpäinpyrkimys ja halu miellyttää ratsastajaansa - Ori opiskeli myös innolla uusia liikkeitä, joita sai hienoa mieluiten sekä selästä että maasta käsin vielä saman päivän aikana! BB:llä kilpailtiin parhaimmillaan PSG-tasolla, ja se sai paikallisessa kouluhevosten laatuarvostelussa ykköspalkinnon kilpailunäyttöjensä ansiosta. Jalostuksessa oria on käytetty myös aika hyvin, valitettavasti oriin omistajalla on ollut vähän "ei-väliä-asenne"; Ori on astunut niin valjakko-, kuin kenttähevosiakin, jolloin jälkeläisten vahvuudet ovat olleet hiukan hakusessa. Oikeiden tammojen kanssa risteytetyt koulujälkeläiset ovat kuitenkin menestyneet hyvin. Mortin emä on ruunikko tamma Winberg Statuna, joka menestyi hyvin niin näyttelykehissä kuin kouluradoillakin: Nuorena tamman kanssa kierrettiin paljon näyttelyissä, sitten sillä keskityttiin täysillä kouluratsastukseen, jonka jälkeen tamma palasi taas kehiin esittäjänsä kanssa. Statuna oli todella oppimishaluinen ja miellyttävä ratsu, joten sen kanssa noustiin yllättävän nopeassa ajassa helposta C:stä vaativaan A:han - Hikihatussa on tamman ratsuttaja saanut treenata, tamma kun oli hiukan kömpelö: Vaikka se kuinka yritti, vaappuvat askeleet eivät vakuttaneet. Vuoden tamma toimi myös valjakkohevosena, ja sillä maastoiltiin hyvin paljon - Myös todella kevyitä kyntötöitä kokeiltiin osittaisessa hupimielessä, kouluratsastusta puomi- ja kavalettiharjoituksineen unohtamatta - Ja sen vuoden jälkeen tamma tuntui viimein saavat kontrollin jalkoihinsa. Se menestyi hyvin kansallisella tasolla, ja jäi muutaman loistokkaan kisavuoden jälkeen kilpailueläkkeelle ja varsoja tekemään. Tammasta onkin jäänyt muutamia todella kapasiteetikkaita varsoja sukua jatkamaan, Statuna kun kuoli puhtaasti vanhuuteen 26-vuoden iässä. Vonnan emästä, Vogel GER-nimisestä ruunikosta tammasta, saatika tämän vanhemmista, ilmeisen ruotsalaissyntyisestä Årk Midstä tai MS Goldenista ei ole paljoa tietoa. Vogel kuoli 22.1.2008 varsoessaan hyvin tuskallisesti väärin päin ulospukkaavaa varsaa: Siitä, jäikö varsa henkiin vai ei, ei minulla ole tietoja. Eläessään tamma kilpaili ilmeisen paljon sekä esteillä, että koulussa, mutta muusta en tiedä: Vogelin verenperintöä jäivät jatkamaan kolme tammajälkeläistä.
Jälkeläiset
ValmennuksetNo eipä oo käyny ei
KilpailutRaakulla kilpaillaan vain KRJn alaisissa kouluratsastuskilpailuissa. Huomaathan, että kalenteriin merkitään vain sijoitukset ja voitot?Sijoituksia 68 kpl
Kuulumisia23.7.08Woow, odottavan aika on tunnetusti pitkä, mutta vielä pitemmältä se tuntuu, kun on odotellut neljä vuotta: Tänään odotus sitten palkittiin, kun trailerista tallipihaan peruutti hoiperrellen uusi tulokkaamme Ravenkiss - Allekirjoittaneen lempioriin Will-Gon varsa, jonka hän alunperinkin päätti pitää itsellään suojassa ulkomaailman vaaroilta ja onhan se muutenkin sukulinjojen kannalta tärkeää omistaa niiden tiettyjen hevosten jälkeläisiä - Eihän sitä muuten kasvatteja synny. Meille tavanomaiseen tapaan kaikesta syntyi kuitenkin hirveä hulabaloo - Tamman tuli vain kiltisti peruuttaa ulos trailerista, minkä jälkeen Danin piti taluttaa se talliin. Raakku kuitenkin astui rampilta sivuun hieman liian aikaisin, horjahti nykäisten narun varressa roikkuvan Danin mukanaan ja säntäsi saman tien pakoon kaatuvan allekirjoittaneen massan alta. Tamma osasi sitten suuntaa täydellisesti isänsä tarhalle, vaan eipä neitonen isäänsä tunnistanut vaan tuntui rakastuvan saman tien korviaan myöten tuohon maskuliinisen hurmaavaan ilmestykseen. Ah, sitä tuskaa, kun tallihenkilökunta sai saalistaa nuorta tammaa, jonka kyljet loistivat auringonvalossa, tallin varjoihin. Alkukommervenkeistä huolimatta ensimmäinen päivä sujui oikein hyvin - Raakku sopeutui mukavasti muiden tammojen seuraan, ja tällä hetkellä sen ainakin _pitäisi seistä karsinassaan rouskuttamassa iltaheiniä.. 26.8.08 Vastikään viisivuotispäiviään viettänyt Raakku on muuten aikamoinen hirviö - Myöhäisen teini-iän viimeiset kalliota repivät aallot? Allekirjoittanut on huutanut tammalle viimeaikoina niin paljon perkelettä ja uhannut kuohia otuksen, vaikkei sillä vehkeitä olekaan, luonteen tasoittamiseksi. Ratsukoulutus on kuitenkin hyvällä mallilla, Raakku-neitonen on aikamoinen enkeli ratsastaa, vaikka satulan tuominen sen näköpiiriin saakin hampaat välähtämään. Mutta nyt kerron pienen salaisuuden: Olen ajatellut astuttaa Raakkuneitosen <3 Olen salaa katsellut Graian kimoa Sickstep-oria sillä silmällä, ja tehnyt vähän omia johtopäätöksiäni. Sellainen todella suloinenpikkukarvakorva olisi oikein mainio tälle tammalle ennen täyttä suuntaamista kohti grand prix kür -luokkia. Vauva myös tasoittaisi varmasti Raakun luonnetta, kun sen pitäisi olla kiltti ja esimerkillinen mamma pienelle varsalle.. Vaan mitä jos kaikki ei sujukaan kuin satukirjassa? Pakkohan sen on! 01.9.08 VAUVA! Raakulle syntyi vauvelipauvelipuppelikultasuloisuus <3 Ei saatu pientä komeaa kimoa, mutta emänsä pieni kaksoisolento, punakarvainen ruunikko tammalapsi. Allekirjoittanut oli tukehtua pullaansa (Jep, meillä syödään aamuisin pullaa, tai oikeastaan ei yleensä, mutta silloin oli kaunis aamu, ja sen kunniaksi sopii syödä pullaa), kun hän aamulla tallusteli talliin ja Raakun karsinalle: Yhden ison hevosen seurana sieltä löytyi pieni ja hintelä vauvaponiheppa! Kaikki oli sujunut ilmeisesti yön aikana hyvin, sillä sekä emä että varsa voivat oikein mainiosti: Uskalsimme päästää niitä vähän pihallekin riehumaan, ja siitäkös bordelli syntyi! Raakku oli täynnä energiaa kuin turusen pyssy ja se singahti portilta täyteen laukkaan pää etujalkojen välissä tallityöntekijäparan ehtimättä irrottaa riimunnarua. Ravenhugiksi (aww <3) nimetty varsa oli aivan pyörällä päästään nähdessään äitinsä sekoavan, ja se pyrähti pitkillä koivillaan tämän perään - Epäonnistuen ja lentäen mukkelismakkelis ensimmäiseen maan epätasaisuuteen. Raakun luontaiset äidinvaistot kuitenkin heräsivät ja se tajusi tulla avittamaan jälkeläisensä ylös ja tarjoilemaan tällä maitobaarinsa antimia. Uh, ehkä kaikki tulee vielä sujumaan hyvin Raakun ylienergisyydestä huolimatta? En uskalla edes ajatella minkälainen ruutitynnyri se on palatessaan liikutukseen.. 10.9.08 Hei, minullahan on ennustajan kykyjä! Raakku käyttäytyy tätä nykyä kuin oppikirjasta, ja se on ollut täydellisenä esimerkkinä päivä päivältä hurjemmin kasvavalle varsalleen. Molemmat voivat edelleenkin hyvin, tuo kultaturpa-Raakku nyt on päässyt vähän lipsumaan treeniohjelmasta tuon pikku-Raakun takia, ja senpä takia sen mahakin on päässyt hieman paisumaan alituisesta syömisestä johtuen.. Tänään kokeilimme tammaturilaisen kanssa pitkästä aikaa kunnon koulupuserrusta, eikä neiti ollut siitä moksiskaan - Ilmeisen hyvämuistinen tämä meidän Raakkumme, kun ei ollut kalloon kaiverrettu oppi jäänyt läskin alle (läl-läl-lää, läskipää, liian mahtava lentämään, siirrymme gp-ratoja voittamaan..). Matami kulki hyvin nätisti, vaikka päivän missio, laukanvaihdot, jäivätkin vähän vähemmälle suurten menohalujen takia, maneesissa eivät pitkät sivut ja lävistäjät tahtoneet riittää suurilaukkaiselle tammalle! 1.10.08 D'oh, Raakku on tehnyt tykinkuulamaisen nousun GP-ratojen eliittiin - Viimeksi viime viikonloppuna allekirjoittaneen poikaystävän kaiman serkku kilpailutti tamman intermediairen voittoon Immortelle Parkissa. Itse asiassa Raakun suurin kilpaura alkaa olla jo takanapäin: Seuraavassa merkinnässä voisi koettaa tehdä jonkinlaista yhteen vetoa tämän pollen suurimmista saavutuksista kilpauran aikana, nyt ei kuitenkaan auta vielä nuolaista kun muutama viimeinen arvokisa on edessäpäin - Toivottavasti hyvä onnemme jatkuu ja taas timmit kilpahevosen muotonsa löytänyt Raakku jaksaa antaa kaikkensa. Kotona Raakun kanssa on sujunut viime aikoina hyvin, eräs naapuriseutujen junnu on käynyt käyttämässä sitä maastossa treenien välissä. Teinikapinoijasta ei ole tämän tamman sielussa enää jälkeäkään, se on lauhkea kuin lammas tätä nykyä ja nauttii selkeästi, kun joku jaksaa ravata sen kanssa neljän seinän ulkopuolellakin. Allekirjoittanut kyllä on kovasti varoitellut, ettei Raakun kanssa mennä kuin käyntiä pitkin ohjin ettei sitä vain vahingossakaan paukutettaisi pohkeilla tai vedettäisi suusta, mutta jo omakohtaisesta kokemuksesta hän voi todeta neuvojensa kaikuvan kuuroille korville .. No, pian pääsee Raakkukin tutustumaan kunnon sänkipeltoirrotteluun, mutta ei vielä, ettei jalka vain nyrjähdä tai turpakarva taitu tai satulahuopa rapaannu tai .. 4.11.08 Hah, tämä tamma on nyt virallisesti kilpailueläkkeellä, joten on ehkä ihan hyvä aika luoda katsaus matamin kilpauraan: Lähemmäs 70 kouluratsastusijoitusta haalinut Raakku oli selkeästi parhaimmillaan nuorempana hieman vaatimattomammalla tasolla, sillä korkeammalle tasolle noustessa sijoitukset ovat käyneet vähemmälle luokkien kovan tason vuoksi. Tamma on kuitenkin antanut hienosti kaikkensa ja siltä löytyy kaiken kaikkiaan 10 sijoitusta jumalten Grand Prix -tasolta. Ensimmäiset kilpailukaudet vaativa B - vaativa A -tasoilla olivat kulta-aikaa Raakulle, ja se sai nuorten hevosten luokissa paljon kiitosta mahtavasta kapasiteetistaan sekä suunnattoman upeista liikkeistään: Osa verotti hieman liiankin pitkälle viettävistä etujaloista, mutta niin kauan kuin takapää pysyi aktiivisesti mukana, ei ongelmia syntynyt. Ennen korkealle tasolle siirtymistä Raakkua kilpailutettiin vain vähän muun muassa PSG:ssä: Sijoituksia löytyy tämän tason luokista surkeat kaksi kappaletta - Ne jo riittivät kertomaan, että tässä tammassa on ainesta korkeammallekin! Uransa loppurutistuksen Raakku koki int-gp -luokissa, joissa se tosin tarvitsi taitavampaa ratsastajaa selkäänsä. Allekirjoittanut huomasi aikaisen varsottamisen verottavan ehkä hiukan suorituskykyä, olihan tamma kuitenkin seissyt toimettomana laitumella aikapäivät. Menohaluja kuitenkin vielä riitti siihen kymmeneen GP, että 12 intermediaire-tason sijoitukseen. Kukkaseppele kaulaan tälle tammalle, upea ura takana ja elämä siitoshevosena edessä! 24.12.08 Joulutervehdykset Raakku-ponin karsinan kätköistä! Viime aikoina ei oikeastaan tamman elämässä ole kummoisempia tapahtunut, joulusählinkiä on ollut tavallista enemmän kun Raakku ilmoitti hoitajalleen pitävänsä joulukoristeita siinä määrin, että napsi ne poskeensa karsinan ovesta (ne olivat siis syötävää laatua, eivät mitään muoviroskia! Mutta ne piti syödä vasta jouluhumun päätyttyä) Uskollinen tamman nimikkohoitaja sitten väsäsi uuden seppeleen oveen, jonka tamma taas yhtä suurella ruokahalulla pisteli poskeensa - Myös tallin hevosien joulukalenterista on tämä kierosielu käynyt kurkottamassa suihinsa parhaat palat, toisaalta allekirjoittanut voi vain syyttää itseään, mitäs itse meni ripustamaan sen liian lähelle ahneen Raakun karsinaa. Talvinen metsä on paras paikka ratsastaa kirkkaana aamupäivänä - Sikälimikäli muistaa napata mukaan aurinkolasit hangesta heijastuvan auringon silmien tuhoamisen torjumiseksi. Raakun kanssa olemme käyskennelleet lumihangessa oikein olan takaa, on mukavaa pitkien treenien lomassa astella talliin, varustaa kiltti ja karvainen tamma turparemmittömään, nivelkuolaimiin karsittuihin suitsiin, heittää sille punainen viltti selkään ja kivuta jakkaran kanssa perässä kyytiin. Tamman maha on näinkin rennon liikutuksen seurauksena päässyt taas venymään, mutta kunhan pysytään kohtuuden mitoissa, ei allekirjoittanut meinaa enää asiasta helvettiä suurempaa älämölöä nostaa. 20.1.09 Näin uuden vuoden kunniaksi olisi ehkä mukava vilkaista, mitä Raakun tulevaisuuden varalle on täksi vuodeksi suunniteltu? Siitostamman uraa povaan kovasti vieläkin, tamman esikoinen, talliin jäänyt Ravenhug Dusk halkoo jo tulesta taotuilla kengillään kouluratoja langettaen tuomarit jalkoihinsa, joten oivaa periyttämiskykyä ei liene syytä epäillä. Itse asiassa haluisin varsottaa Raakun melko pian - Tamma on seissyt toimettomana melko pitkään ja toiminut jonkinlaisena harrastehevosena :o Tämä on suorastaan shokeeraavaa, jos miettii, kuinka vähän aikaa sitten se oli vielä itsekin kouluratojen tykkihevonen. Raakulle sopivat oriit ovat vain harvassa - Haluan ehdottomasti tästä tammasta ulos täydellisiä varsoja, joten en ole kellä tahansa romuluulla sitä astuttamassa. Omasta takaa meillä ei tallissa täydellistä sulhasta seiso, joten se tulee etsiä ulkopuolisilta, mikä taas tietää hirveästi työtä laiskalle allekirjoittaneelle: Tästä päivästä lähtien Raakun kanssa tullaan elämään hyvin verkkaisesti, mutta varsoja se tulee saamaan. Paljon. Tai ainakin muutaman.
Ravenkiss on virtuaalihevonenKaiken sivuilla esiintyvän materiaalin © dani 2009, kopiointi kielletty! |