|
Moonspell VH-50275
TaustaaMoonan saapuminen meille ei ollut mikään itsestäänselvyys - Tamma oli toki hyvärakenteinen ja peijakkaan suloinen auringonvalossa hurmaavasti hohtavan punaisen karvansa ja suurehkojen valkoisten merkkiensä kanssa, mutta sen lievä laiskuus ja tuittupäisyys epäilyttivät minua hiukan. Silloin nuorta ja jo muutamissa kilpailuissa startannutta Moonaa ratsastaessani palasivat mieleeni automaattisesti vuosien takaiset pikkuponivuoteni, jolloin taistelin aina itsepäisen, pienen, laiskan kimon ja erittäin lihavan shetlanninponitammani kanssa - Enkä ollut koskaan pitänyt niiden muistojen paluuta kesken koeratsastuksen kovinkaan hyvänä merkkinä, sillä sehän saattoi merkitä vain, että ostettavasta hevosesta koituisi hirveästä päänvaivaa ja litroittain hikeä!Tamman kasvattaja Katie Donelly oli kuitenkin aivan varma, että tammassa olisi potentiaalia, ja kun hän itse ratsasti nuorikkoaan, se kulki kuin vanha tekijä rehellisessä peräänannossa lennokkaasti (Hänellä oli talli täynnä laiskoja hevosia, epäreilua hänenkaltaisen teräspohkeen myydä laiskoja hevosia normaaleihin hevosiin tottuneille!) ja hyppäsi upealla tyylillä. Melko pitkän harkinnan jälkeen päädyin maksamaan itse asiassa melko halvan summan Moonasta, enkä tätä nykyä ainakaan enää kadu tamman hankintaa - Alkuaikoina tamman treenaaminen oli kovaa, mutta nykyisellään poni voi oikein hyvin eikä liian pulskasti!
LuonnekuvausMoona on hiukan hankalampi hevonen - Se on sataprosenttinen tuikea täti, joka ei koskaan anna periksi ja pitää tiukasti kiinni siitä, että se saa ruokansa ajallaan. Välistä poni tuntuu ajattelevan pelkästään vatsallaan eikä sitä voisi vähempää kiinnostaa ihmisten miellyttäminen - Mikään varsinainen hullu häiriökäyttäytymiselle oppinut kaakki se ei kuitenkaan ole, vaan ratsastaessa siitä saa kaivettua esille potentiaalisen ja hienon hyppääjän: Treeniä Moona on aina kuitenkin vaatinut ja sen painoa ja vatsanympärystä on saanut mittailla, jottei helposti lihova tamma pääse paisumaan yli kilpahevosmittojen. Tätä nykyä tamma on kuitenkin jo oikein mukava, vaikkakin välistä hieman tuittupäinen poni.Hoitotilanteen Moona koettaa välttää irvistelemällä karsinansa kaltereiden takaa oikein rumasti, ja valitettavan usein se onnistuukin aikeissaan varsinkin pienempien hoitajien suhteen - Kokeneempi ja tamman entuudestaan tunteva tietää kuitenkin, että irvistelyn saa loppumaan vain itsepintaisesti jyräämällä ponin karsinaan ja näyttämällä sille, mitä kuuluu ja kuka käskee. Kovapäistä Moonaa saa käskeä välistä oikein kovastikin lopettamaan kaikkinainen pelleily, mutta kun käskyn saa kerran ponin kovasta kalloluusta läpi, se kyllä uskoo ihmistä. Kun ponin kuuliaisuus on taisteltu ihmisen puolelle, on aika hakea tamman riimu naulasta ja sitoa poni se päässään seinään kiinni - Harjaus on nimittäin yhtä pyörimistä Moonan seistessä kolmisenkymmentä sekuntia paikoillaan ja todeten sitten, että sen maaru kaipaa täytteekseen paria heinänkortta, joita punaruskea tamma lähtee sitten imuroimaan alusiensa seasta. Tamma tuntuu välillä suorastaan nauttivan aiheuttamastaan sekasorrosta ainakin hoitajansa korvien välissä. Napakasti, ei liian löysällä narulla kiinnisidottuna seistessään Moona osaa kyllä käyttäytyä. Se seisoo kiltisti paikoillaan, vaikka muistaa kyllä varsinkin oriiden kulkiessa sen karsinan ohi alkaa tanssia paikoillaan korkein askelin ja levittää sieraimensa valtaviksi kiihtyneen hörinän saattelemina. Hoitaja-paran tulee vain käskeä Moonaa pysymään ruodussa, eikä omaa epävarmuutta saa ponille paljastaa. Moona pitää kunnon rapsuttelusta kumisuan ja kovempien harjojen kanssa. Sitä saa kuurata ja putsata tosissaan, ja tamma tuntuukin viettävän kaiken tarhassa olemansa ajan mutaisimmissa soissa karvapeitettä suojaavaa mutakerrosta kehittelemässä, jonka poistattamisesta hoitajan avulla se niin pitää! Toisinkuin useimmat ponit, Moona suorastaan rakastaa sitä, että sen otsaa pyöritellään kumisualla. Jalat tamma nostaa suht kiltisti, vaikka saattaakin varsinkin takajalkojen kanssa aluksi uhota jotain aivan omiaan tömistelemällä niitä ja keinuttamalla takapuoltaan. Satulointi sujuu perushyvin Moonan hiukan protestoidessa satulavyötä vastaan liikuttelemalla hermostuneesti jalkojaan ja irvistelemällä varjoihin - Kuolaimet tamma ottaa suuhunsa vasta hoitajan sormien työntyessä hammaslomaan. Ratsastaessa Moona tarvitsee rautaiset pohkeet omaavan ratsastajan, vaikka se vauhtia rakastava esteratsu onkin. Tamma on parhaimmillaan nimenomaan kilpailuissa aistiessaan virittäytyneen ja tiiviin tunnelman, mikä ratsukolta valitettavasti puuttuu lähes aina kotioloissa treenatessa - Meno muistuttaa lähinnä uneliaan sarvikuonon eteenpäin puskemista. Moonalta tulee alkukäynneistä lähtien pyytää herkkää ja nopeaa reagointia apuihin, ja takajalkojen on työskenneltävä myös nopeasti. Kouluratsastus ei todellakaan ole tämän tamman laji, ja se pääseekin siinä harmillisen usein luistamaan - Kun oikein aletaan hienosäätää, unohdetaan kokonaan ponin hidas ja unelias vauhti ja köpötellään vain tyytyväisinä ympäri maneesia selkä suorana oikein hitaassa ravissa ja kulmatkin käännetään vähän aikaisemmin, ettei ryhtiä tarvitse menettää, kun ponia pitäisi niin paljon syvässä kulmassa asettaa. Moonan kanssa on aina saanut koulutunneilla käyttää raippaa ja niiden pohkeiden tulee todellakin olla täynnä rautaa - Tai maitohapot saavat jalkasi turriksi tunnin jälkeen. Esteillä Moona piristyy, ja sen irtonaiset, lennokkaat ja tarpeen vaatiessa suuret liikkeet tulevan paremmin esille. Ratsastaja voi unohtaa vähäksi ajaksi tamman jatkuvan eteenpäin puskemisen (Sikälimikäli olet saanut verryteltyä sen kunnolla) ja keskittyä kunnolla tamman kanssa teiden suunnitteluun ja ratsastukseen. Moona on oiva ja suuren kapasiteetin omaava hyppääjä, mutta esteiden välissä rynnätessään se jättää usein huolelliset tiet täysin ratsastajan ja tämän toivottavasti napakoiden pohkeitten sekä vahvasti johtavien käsien huollettavaksi. Itse hypyt ovat Moonalla usein laadukkaita ja hyviä niin ponnistus- kuin laskeutumispaikankin saralta. Tammalla on hyvä silmä etäisyyksille, mutta se tarvitsee myös melko reilusti ohjaa käyttääkseen tätä ominaisuuttaan estettä lähestyessä ja siltä laskeutuessa. Hiukan pönäkästä ulkomuodostaan huolimatta tamma nousee ketterästi suuremmankin esteen yli ja vetää tarvittaessa jalkansa korviinsa käyttäen samalla silti kivasti selkäänsä. Tasaiset hypyt ovat mukavia myös hiukan vähemmän ratsastaneelle, eikä Moona-täti kavahda pientä nykäisyäkään suussa - Kunhan alkuverryttelyssä poni saadaan toimimaan, on se mukava esteratsu varmasti jokaiselle.
Suku
kiva suku
Jälkeläiset
Valmennukset--
KilpailutMoonalla kilpaillaan vain ERJ:n alaisissa kilpailuissa. Huomaathan, että kalenteriin merkitään vain sijoitukset ja voitot?Sijoituksia: 43 kpl
Moonspell on virtuaalihevonenKaiken sivuilla esiintyvän materiaalin © dani 2009 (PAITSI KUVAT Ellington Stud), kopiointi kielletty! |