|
Huvin Hilja VH-41094
TaustaaHilja on aikalailla mitään miettimättä hankittu tapaus sekin. Se on neljäs Paraatiponeihin hankittu skottiponi, ja lunastanut paikkansa muun muassa hyvänä kilpaponina. Tamman bongasin suuresta Huvituksen myyntitopikista, missä se seisoi palautettuna kasvattina ja tarjoukseni sopivasti vakuutettua tamma matkasi uuteen kotiinsa, meille.
LuonnekuvausHilja. Pikku pirulainen. Kapinallinen taistelija suloisen pikkuponin kuteissa. Se viettää koko päivän tarhassa mulkoillen ihmisiä paksun otsatukkansa alta miettien samalla, miten voisi ärsyttää ratsastajaansa parhaalla tavalla seuraavalla ratsastuskerralla. Onhan Hilja kyllä todella sympaattinen poni, ja kätevä esimerkiksi talutusratsastuksessa. Se rakastaa pikkulapsia, ehkä enemmän kuin mitään muuta. Ja arvatkaa miksi? Koska pikkuipanat antavat suloisille poneille herkkuja sun muita makupaloja, ja kehuvat ja silittelevät, vaikkei poni korvaansa lotkauttaisi. Ja näin saimme selville, että tamma rakastaakin ruokaa. Ja ellei sitä ruoki 24/7, se suuttuu ja muuttuu ongelmalliseksi ilkeäksi pikku punkkariksi, jonka kanssa taistellaan joka asiasta.Hoitotilanteissa Hilja yleensä väistää ihmistä. Ei niin, että se antaisi ihmisen toimia johtajanaan, vaan niin, että se pyörii ympäri karsinaa, harjauksen käyden mahdottomaksi. Parhaiten tamman saa seisomaan aloillaan tuoden sen turvan eteen jotain välipalaa; kolme siivua heinää, sangollinen porkkanoita tai leivänkannikoita. Sidottuna se ei oikein tahdo seistä aloillaan, vaan vääntelee kaulaansa ja kuopii, huiskii hännällään ja nytkähtelee. Kaviot tamma nostaa tilanteen mukaan. Heinäkasaa mutustellessaan kaviot nousevat todella hyvin, tyhjällä vatsalla vähän niin ja näin. Takakavioita putsatessa Hilja voi saada kummallisen "kramppikohtauksen", jolloin se alkaa nykiä ja sätkiä jaloillaan. Pään harjaamisesta tamma ei pidä, mutta kestää sen kuitenkin tosinaisen tavoin. Jouhien näprääminen leteille tai ihan vaan takkujen selvittelykään ei ole oikein tamman mieleen, ja se voi alkaa huitoa päällään. Ratsastaessa Hilja on (yllätys, yllätys) varsin kovapäinen. Se ei kuitenkaan ole sellaista pukittelevaa ponisorttia, joka suuttuu pienestäkin pikkuhipaisusta pohkeilla. Tamma on sikamaisen laiska, poiketen täysin vanhemmistaan, eikä viitsi toimia ratsastajan pyytämällä tavalla, vaikka se siihen pystyisikin. Ja kun tamma sitten matelee uraa pitkin kaula solmussa, alkaa ratsastajaa väkisinkin suututtaa. Ponia saa patistaa ja patistaa, kunnes sitä alkaa lopulta kyllästyttää käveleminen ja se alkaa ravata laiskasti. Vaikka Hiljan selkään voisikin helposti nukahtaa, on ratsastajan vahdattava ponin jokaista liikettä silmä kovana. Nimittäin kun tamma lopulta siirtyy raviin, se täytyy kunnolla palauttaa maan pinnalle! Reipas temponlisäys heti alkuun, tässä vaiheessa ei periksi enää anneta! Ja kun Hiljakin kunnolla vauhtiin pääsee, niin sitä ei helpolla sitten pysäytetäkään. Se kiitää yli korkeimmankin esteen (kröhöm, 40 cm) ja väistää pohjetta käynnissä, ravissa kuin kiitolaukassa niin hyvin, kuin 100-senttinen poni vain osaa. Tätä innostusta kestää yleensä kuitenkin vain parisenkymmentä minuuttia, joten se täytyy hyödyntää hyvin. Pohjimmiltaan Hilja on varsin osaava, eli kun tämän "turbovaiheen" saa tapahtumaan kilpailuissa omalla vuorollaan, on ratsukon maine pelastettu. Talutusratsastuksessa Hilja on omiaan, pitkin ohjin kävely on sen mielestä paras ratsastuksen muoto.
Suku
Hiljalla on mielestäni oikein mukava, tasan kaksipolvinen shetlanninponisuku. Sen koko suku koostuu yleispainotteisista poneista, joten Hiljakin on luonnollisesti tällöin yleispainotteinen. Hiljan isä on nätti, oikea tukkajumala nimeltä Evert of Touchwood. Hyvin pienestä koostaan (säkä 95 cm) huolimatta Eevertistä löytyy varsinkin ratsastaessa dynamiittia jaettavaksi vaikka pienelle kylälle; omistaja kuvailee pientä oriaan leikkisästi pallosalamaksi. Hoitaessa Eevertti on oikea herrasmies olematta kuitenkaan millään muotoa poni, joka vain seisoo puolinukuksissa ja odottaa, että jotain tapahtuu. Oriilla on myös kilpailtu ihailtavan menestyksekkäästi; kilpailustartteja löytyy niin esteiltä, koulusta, valjakosta ja kuin kenttäratsastuksestakin, ja kasaan on kertynyt jumalainen ja kadehdittava määrä, 102 sijoitusta! Näyttelypuolellakaan ori ei ole jäänyt muiden varjoon, sen kertovat oriin kaksi irtosertia. Hiljan isänisä melko jännän värinen Iso-Britannian tuonti Barett of Marshwood. Oriiksi suorastaan yllättävän kiltti Barett rakastaa huomiota ja ihmisiä. Ratsastaessa ori on myös kiltti, tosin melko vilkas vipeltäjä ja saattaa välillä kyllästyä ratsastukseen täysin; ori protestoikin useimmiten koulutunneilla jäykistymällä kankeaksi kuin rautatanko niin, etteivät mitkään asetukset tai taivutuksen onnistu. Barett on toki osannut olla myös rentona ratsastaessa, sillä ori on startannut kilpailuissa huikeat 302 kertaa! Hiljan isänemä on sekin aikamoinen tukkajumala, Lambada v. Molenhof. Kummallista kyllä, tamma on tuotu Amerikasta, mutta se on silti aivan puhdasverinen shetlanninponi. Luonteeltaan todella sataprosenttinen ja täydellinen sekopää karkaa karsinastaan ikkunan kautta ja ratsastaessa lyyhistyy ratsastajansa alle. Hilja ottaakin joissain asioissa todella mallia mummoltaan kaikkien kiusaksi. Lambada on kuitenkin saatu raahattua kisoihinkin asti, ja sen kilpailukalenterista löytyy yhteensä 188 starttia. Hiljan emä on tummanruunikko ponitamma Huvin Véronique. Luonteeltaan varsin ailahtelevainen Nita tykkää testata ja kiusata kaikkia vähänkin kokeneempia hevosnaisia; tammalla on kuitenkin kehittynyt shetlanninponimainen kuudes aisti, jonka avulla tamma huomaa, milloin käsittelijänä on kokematon pikkulapsi, jonka kanssa käyttäydytään kuin uskollisin koira. Ratsastaessa tammasta löytyy energiaa, mutta tamma on kuitenkin saatu luopumaan ompelukoneravista. Sen sekä ravi että laukka ovat miellyttäviä istua. Tätä kirjoittaessa tamman kisakalenterista löytyy seitsemän sijoitusta, määrä on kuitenkin kokoajan nousemaan päin, mitä tutummaksi ja turvallisemmaksi kilpaileminen käy. Hiljan emänisä on sekin väritykseltään tummanruunikko ori Velvet Requiren alias Veeti. Luonteeltaan hoidettaessa hyvin ailahtelevainen Veeti korvaa vaivannäön ratsastaessa; shetlanninponiksi sillä on upeat liikkeet, ja hyppykyky on vailla vertaa; oriin tekniikka on suorastaan kadehdittava, ja se osaa käyttää hyvin selkäänsä. Kilpailuja on myös kertynyt Veetille, ja sen kilpailukalenterista voikin löytää mukavan määrän startteja esteiltä, maastoesteiltä ja valjakkoajosta. Hiljan emänemä on jännän nimen ja mustan värityksen omaava tamma Sipulipussin Vilkutin. Luonteeltaan hyvin sympaattisella tammalla on kova rakkaus esteratsastusta kohtaan; tamma on todella eteenpäinpyrkivä ja tarkka apujen kuuntelussa, jotta saisi varmasti tietää, milloin saa rynnätä esteelle ja loikata sen yli. Sinillä ei kuitenkaan ole tapana rynniä esteiden läpi, vaan sillä on shetlanninponiksi varsinkin todella hyvä ja puhdas hyppytyyli. Tästä kertovat myös tamman kisatulokset, sillä Sini on haalinut itselleen 38 sijoitusta esteiltä ja maastoesteiltä.
Jälkeläiset
Valmennukset27.7.08 Bronn, valmentaja ZofyKommentit: Tämäpä mukava yllätys saada shettis ryhmäämme. Hilja oli tänään alussa laiska. Pohkeesi ovat varmaan muusia tämän valmennustunnin jälkeen. Sait kuitenkin todella hyvin ylläpidettyä ravin myös kokoamisissa. Hiljahan suorastaan loisti kun kokosit sitä. Pieni muistus raipalla silloin tällöin ei kyllä ole pahasta tälle ponille. Muista pitää pohkeet rauhallisina, vaikka ponin ravihan on tököttävää. Laukassa Hilja kiihtyi nollasta sataan kun näki maneesin pitkän sivun. Silloin kun se tekee tuota tee paljon puolipidätteitä ja rauhoita pohkeet! Kun pohkeesi vain heiluvat kyljissä luulee ponisi että täytyy mennä lujempaa. Teidän kanssa emme tehneet vastalaukka harjoituksia, sillä tänään laukan säätelyssä oli tarpeeksi haastetta. Pikku hiljaa hyvä tulee.
KilpailutHiljalla kilpaillaan vain KRJn alaisissa kouluratsastuskilpailuissa. Huomaathan, että kalenteriin merkitään vain sijoitukset ja voitot?Sijoituksia: 52 kpl
Huvin Hilja on virtuaalihevonenKaiken sivuilla esiintyvän materiaalin © dani 2008, kopiointi kielletty! |