|
Graveyard SVANT VH-49310
TaustaaGreippikin on suhteellisen tuore ostos, tämän kesän vauvakatrasta. Luokseni se päätyi ensimmäisen hyppääjäni, Lieron kaveriksi suurempia luokkia kiertämään (ooh, järjestyksessä siis tasan toinen hyppääjäni!!1! :O). Vaikka Greippi olikin väärän rotuinen hannoversiittolaani (....), sen suku teki minuun vaikutuksen, ja minun oli pakko tarjota siitä.
LuonnekuvausOijoi, meidän pieni Greippi-poika, söpö läiskikkääseen vivahtava puoliveriori, joka kääntää katseet itseensä, jos ei upeilla pystypukeillaan, niin korvia raastavalla kiljunnallaan, härkämäisellä puhinallaan ja alituisella uhoamisellaan muille. Vaikka kuinka toivoimme muuta, ori on ottanut pahasti vaikutteita tarhakavereiltaan (he ovat syyllisiä, makkaraksi vaan!!); väritys peritty ehkä emältä, ehkä jostain muualta, luonne kohtauksen saaneelta kapinalliselta, ratsastettavuus suoraan etelästä; Greippi sopisikin varmasti karavaaniin kamelien jatkeeksi. Vaikka ori uhoaakin jokaisessa tilanteessa kaikille läsnä oleville, se on pohjimmiltaan melko höpsö ja seurankipeä ori, tallimme valopilkku, jollaista ei varmasti tässä tallissa tule toista olemaan!Karsinaan astuessasi sinut otetaan useimmiten vastaan kiihtyneellä hörinävyöryllä, väliin voi ori vähän kiljahtaakin, mutta siihen sinun ei kannata kiinnittää huomiota, sinun täytyy vain muistaa.. Sulkea ovi! Greippi ei oikeasti tiedä hauskempaa, kuin tunkea, hoitajan litistyessä seinää vasten, oven pienimmästäkin raosta ulos, ja ravata tammapuolelle vähän (voi miten vähättelevä sana) keimailemaan. Viisaana oriina se tietää, etteivät ihmiset aio antaa sille siihen mahdollisuutta, jonka takia sekin on tullut tarkemmaksi; riittää, että etujalka mahtuu kuopaisemaan ulos, muu ruumis seuraa helposti perässä. Hyödyntäkäämme kiinnisitomista! Ori voi aluksi protestoida, muttei se kuitenkaan jaksa jäädä kiskomaan itseään seinästä, kun huomaa joutuvansa samaan tilanteeseen aina uudelleen; ja onhan se ketjujen kilinäkin tosiaan aika karmaisevaa kuunneltavaa. Todellisuudessa Greippi pitää kovasti harjauksesta; se vain esittää sekopäätä, huitoo hännällään ja hyörii mahdollisimman paljon. Kovista harjoista Greippi ei kuitenkaan pidä oikeasti; se voi lyödä takajalkaansa maahan, mutta ei se ihmistä uskalla potkia. Kun hoitaja pysyy jämptinä, ja hänellä on uskallusta kovistella Greipille yhä uudelleen ja uudelleen hoitotilanteen yhteydessä, alkaa ori pikkuhiljaa tunnistaa hoitajansa, ja alkaa jopa hiukan kunnioittaa tätä; mitään erityiskohtelua on kuitenkin turha odottaa, oriin omistajana voin sanoa, että kyllä ne suosion osoitukset korvien höristelyyn ja paikallaan seisomiseen jäävät. Pitkäaikainen hoitaja osaa kuitenkin näitä piirteitä arvostaa, kun tietää, etteivät ne tule valmiina! Ratsastaessa Greippi tykkää tahallaan kulkea etupainoisena, epäpuhtaasti ja muodottomana; mikäs sen hauskempaa kuin ratsastajan härnäys? Parempi kuitenkin pistää ori ojennukseen heti; ellet tosissasi aio tehdä mielikuvitusmatkaa Saharaan, oriin vääräsäärinen vaappuminen on varmasti parasta kamelitunnelman kannalta.. Greippi nimittäin osaa liikkua kauniisti, lennokkaasti ja ryhdikkäänä, mutta se ei vain viitsi. Ratsastaja kiusataan viimeiseen asti, ja kun ratsastus näyttää lähinnä mammutin sotatanssilta kuin ruumiin taiteelta, alkaa orikin pikkuhiljaa antautua. Pää laskee, niska rentoutuu, takajalkojen tehtävä muistetaan ja jalat nousevat maasta. Kun Greipin saa liikkumaan eteenpäin pyrkivästi, sopivatempoisessa ravissa, sen askeleet muuttuvat miellyttäviksi istua. Ei kuitenkaan kannata lopettaa ratsastusta, ori tarjoaa nimittäin sattumia aina kuin mahdollista. Oikeaoppinen muoto lysähtää helposti, onhan se jotenkin rennompaa löntystellä pitkänä, vai mitä? Ja voi, kun näköpiiriin saadaan esteet! Ori on heti sen suurimman, 160 senttisen, kirjavimman ja kauheimman esteen päällä jalat joka suuntaan sojottaen ja silmät päässä pyörien, ennenkuin ratsastaja ehtii kissaa sanoa. Ori on todella kuumuvaa sorttia, ja vaikka se todella osaakin hypätä nätisti ja loikkaa varmasti katsomossa olevan pikkutytön jos toisenkin sydämeen rohkeudellaan ja kissamaisella notkeudellaan, sen hössötys ja kiirehdintä voi saada jälleen kerran oriin näyttämään sekopäiseltä mammutilta posliinikaupassa. Ratsastajan täytyy pysyä todella rauhallisena, eikä Greippiä missään tapauksessa, edes palavien meteoriittien putoillessa taivaalta, jättää yksin; Pohkeiden välissä on ehdottomasti turvallisinta, hevonen kiihtyy vain lisää, mikäli se ei tunne turvallista ratsastajaansa selässään. Greippi kannattaa verrytellä aina ennen estetreenejä mahdollisimman pehmeäksi ja mukavaksi pienillä esteillä ja sarjoilla, ennen niihin ylimetrisiin siirtymistä. Ratsastajalta vaaditaan pitkää pinnaa, sillä ori ei anna mitään ensimmäisellä, ei edes kolmannellakymmenennellä kerralla, ilmaiseksi. Kunhan ratsastaja pysyy rauhallisena, suunnittelee ja tiedostaa kokoajan, missä askellajissa ori liikkuu (onko se käynti, ristilaukka, passi vai kiitolaukka?) ja pysyy kokoajan sen turvana, kehkeytyy Greipistä hieno ja varma hyppääjä aina niihin 160 cm-ratoihin asti. Hyppytekniikka on oriilla hieno ja virheetön, kaikki ongelmat ilmenevät juuri siellä ratkaisevassa paikassa; esteiden välissä.
Suku
Greipin isä omaa viehättävän kimovärityksensä lisäksi myös mukavan nimen Scumgrief PB, ja tästä väännetyn lempinimen Sukka. Luonteeltaan Sukka on melko perusori - Sähäkkä ja sinne tänne muurahaiset housuissaan liikuskeleva tapaus, joka toki rauhoittuu määrätietoisen ja rauhallisen käsittelijän kanssa. Harjatessa ori nauttii brutaalimmin raapimisesta, pehmeillä harjoilla kutittaminen saa sen vain sekoamaan. Oriin pahaksi tavaksi voisi mainita alituisen karkailun - Se keksii usein itselleen tekemistä aukomalla lukkoja ja ovia, ja löytää hyvin helposti tiensä ulos tallista, ja se onkin sitten menoa! Ratsastaessakin Sukka on hiukan hätäinen, mutta varma ja mestarillinen hyppääjä, joka hoitaa kyllä homman kotiin vähän korkeammastakin luokasta. Ori on vain hyvin herkkä suustaan eikä kestä minkäänlaista kiskomista suustaan - Onneksi sen vakituinen kisaaja, kuka sitten onkaan, ei sitä suupielistä nypi; Sukan kilpailukalenterista löytyykin mukava määrä ERJ:n alaisia sijoituksia, yhteensä huima 51 kappaletta. Myös kenttäkisoissa Sukka on vieraillut muutaman kerran, ja sijoittunutkin kolmesti! Greippi on Sukan ensimmäinen jälkeläinen. Sukan isä on tällä hetkellä lama-aikaa viettävässä ERJ-laatuarvostelussa palkittu, tosin jo edesmennyt, mies SeaSoul's Narvan, eli tutummin pelkkä Narvan. Luonteeltaan tämä komea ruunikko ori tunnettiin hyvin karsinaansa puolustavana otuksena, joka oli kuitenkin noin yleisesti ottaen kiltti poika. Taluttaessa Narvan seurasi aina kiltisti, ei keimaillut tammoille, ei ryntäillyt ruohotupsuille, mutta karsinassa ori päätti näyttää olevansa tilanteen herra. Hoitajan ollessa määrätietoinen ja tarpeeksi tasainen, sieti Narvankin tämän olon yksityissviitissään. Ratsastaessa Narvan oli yleensä aina tunnin alussa aikamoinen lauta, ja sen kunnolla lämmittelyyn meni aikaa ja vaivaa, mutta se kannatti: Herkistyessään ja vetristyttyään Narvanista kehkeytyi hyvin yhteistyöhaluinen ratsu, jonka kanssa oli vain muistettava olla rauhallisena apujen kanssa, jottei mies turhaan kuumuisi. Poikansa tapaan Narvanilla oli lähestulkoon täydellinen hyppytyyli, ratsastajan tuli vain ohjata se esteeltä esteelle. Ja onpa miehen kilpailukalenterillekin kertynyt mittaa 224 ERJ-startin avulla! Miehellä startattiin myös 44 koulussa ja 6 maastoesteillä, mutta niitä on aivan naurettava määrä verrattuna melkein kahteen ja puoleen sataan ERJ-kisaan! Narvan on palkittu ERJ-II-arvonimellä, sekä myöhemmin YLA2-arvonimellä. Myös Narvanin rakenne on saanut kiitosta, ja ori on esikantakirjattu. Jälkeläisiä se jätti ennen kuolemaansa 12 kappaletta. Sukan emä on sekin väritykseltään viehättävä kimo, tamma nimeltä Shadegrown. Lempinimeä Sheila totteleva tamma on jo kunnioitettavat 27-vuotta vanha, ja astuu varmasti piakkoin rajan taakse - Vielä se kuitenkin viettää päiviään tyytyväisenä kotitallissaan Skurvashissa. Sheila on luonteeltaan oikea sisupussi, eikä tahti ole näin vanhemmiten hidastunut - Taluttaessa noustaan vähän takojaloille, sitten vähän pukitellaan ja näykitään toisia hevosia korvista. Ratsastaessa tamman kuumuus ja uhittelu näkyy - Nyt mä pukitan, nyt mä kävelen takajaloilla, ahaa, este, nyt hyppään verryttelemättömänä lautana! Tamma tulee verrytellä kunnolla ja kertoa sille selvästi, kuka määrää, niin tamma voi suostua yhteistyöhön. Vaikka Sheila tuntuisi välillä hyppäävän oudosti, on vain parasta antaa tammalla kunnolla tilaa oikean ponnistuspaikan arvioimiseen - Siihen tamma on oppinut, eikä tykkää yhtään turhaan korjaavista ratsastajista. Ratsastaessa Sheila on hyvin ketterä, ja kääntyy osittain myös pienen kokonsa ansiosta hyvin tiukoissakin käännöksissä - Ja menestystä on siunaantunut! Tamma on kiertänyt 283 ERJ-kisat (O____o aikamoinen kisaratsu todellakin!), ja muutaman hassun koulu-, kenttä-, ja maastoestekisankin. Sheila on palkittu ERJ-II-palkinnolla, sekä YLA2-palkinnolla. Greipin emä on on poikansa tapaan väritykseltään ruunikonkimo tamma Pendragon Celt, joka viettää kilpailuntäyteistä elämäänsä Greipin kasvattaneessa tallissa Svantavantissa. Lempinimen Penni (höh, miksei Celttis?) saanut hevonen on todella rauhallinen ja kiltti - Sopii myös aloittelijoille ja lapsille aikuisen valvonnassa! Se on oikein miellyttämishaluinen, eikä sille tulisi mieleenkään alkaa riehumaan tai käyttäytymään huonosti. Harjatessa se seisoo kiltiti paikoillaan nauttien harjauksesta, ja taluttaessa se seisoo kiltisti perässä. Laitumelta tamma antaa kiltisti kiinni, ja voi tulla kutsusta portille odottamaan. Kumma kyllä, tamman luonnekuvauksessa ei kerrota, millainen tamma on yleisesti ratsastaessa, mutta kilpailuissa Penni-paran hermot ovat riekaileina - Melkein aina tamma onnistuu loukkaamaan jalkansa hössöttäessään ulos kopista, mikäli sillä ei ole kunnon suojia. Ratsastaessa tammaan saa paremman kontrollin kuin maastakäsin, mutta hermostuneelta se voi vaikuttaa vieläkin. Itse radalla tamma hyppää (olettaisin..?) hyvin, mutta ratsastajan on hyvä osata vähän säädellä vauhtia, ettei ihan 360 kilometrin tuntivauhtia kiidetä. Tamma on kuitenkin menestynyt hyvin estekisoissa, ja sen kalenterista löytyy 41 ERJ-sijoitusta, kuusi KERJ-sijoitusta ja yllättävän moni, tamman rauhattomuuden huomioon ottaen, koulusijoitus, yhteensä 23 kappaletta. Greippi on tamman esikoinen. Pennin isä on tummanruunikko ori Gawain GER, joka jo tututtuun tapaan majailee Skurvashissa. (KYLLÄ, kaikki tiet vievät Skurvashiin!) Lempinimen Gawain saanut 16-vuotias ori on luonteeltaan hyvin miellyttävä, kiltti kuin mikä - Varustaminen, kengitys, harjaus, taluttaminen.. Kyllä kaikki sujuu! Pari kertaa on miehen miehisyyttä todenteolla epäilty, ja kyselijät saavat aina kummastua Gawain todellisesta "oriudesta". Gawain vaikuttaa olevan ratsastaessa juuri minulle sopiva hevonen - Ei liian herkkä, ennemmin liian laiska kuin liian kuuma tapaus, sileällä. Esteet saavat oriin toki syttymään, mutta kontrollissa se pysyy silti, ellei ratsastaja sitten huomaamattaan anna oriille vapauksia lähteä liian kovaan laukkaan. Ori on esteillä yllättävän notkea ja selvittää radan hienosti ja sujuvasti loppuun - Ratsastaja on vain hyvä ja antaa oriille ohjaa tarvittaessa, ja varmistaa muutenkin, että kaikki sujuu hyvin ja tarvittaessa muistuttaa oria keskittymisestä. Gawanin kilpailukalenterista löytyy 134 ERJ-starttia, ja neljä koulustarttia, ja ori on palkittu ERJ-II-palkinnolla, sekä YLA2-palkinnolla. Jälkeläisiä oriilla on kuusi. Pennin emä on kummallinen tamma Eurodance, josta ei ole mitään tietoja. Sen sivuilta ei löydy lähestulkoon minkäänlaisia tietoja tammasta, ja kuulemma 130 senttiä ratana hyppäävällä estepainotteisella tammalla on kuusi koulusijoitusta aina vaativasta B:stä, ja vain yksi estesijoitust metrikympistä. Outoa.
Jälkeläiset
ValmennuksetGreippi ei ole käynyt valmennuksissa
KilpailutGreipillä kilpaillaan vain ERJn alaisissa esteratsastuskilpailuissa. Huomaathan, että kalenteriin merkitään vain sijoitukset ja voitot?Sijoituksia: 74 kpl (68 erj-sij, 6 kerj-sij)
  
Graveyard SVANT on virtuaalihevonenKaiken sivuilla esiintyvän materiaalin © dani 2008, kopiointi kielletty! |