| Virallinen nimi | Wynn Merwin | Säkäkorkeus | 136 cm |
| Lempinimi | Mervin | Syntynyt | 11.11.2008, VHKR |
| Rotu | Welsh cob -tyypin poni (C) | Sukupuoli | Ori |
| Väri | Päistärikkö | Kasvattaja | Brigid Wynn |
| Omistaja | dani | Painotus | Estepainotus |
|
Koulutustaso: heB, 110 cm Käyttö: Kisaponi Saavutukset: --- |
Mervinin katsottiin kuitenkin olevan liian huono, jostain kumman syystä. Myöhemmin meikäläisen luona uudessa kodissaan ori osoittautui myös melkoiseksi kiukkupussiksi, mutta kun se kerran irtohypyttäessä intoutui loikkaamaan puoliveriselle tarkoitetun esteen, olivat kaikki silloin maneesissa olleet myytyjä. Hieman alle nelivuotias pieni poni hyppäsi sillä lailla sen kokoisen esteen? Oriin kouluttaminen ei ollut helppoa, mutta aikaa myöten se osoittautui hyvin yritteliääksi ja lahjakkaaksi ratsuksi varsinkin estekentillä. Myöhemmin tätä ukkelia tullaan käyttämään jalostukseen sekä värinsä, että estekapasiteettinsa ansiosta!
Laitumella Mervin tykkää elää yksinvaltiasfantasioitaan, eikä se tule lainkaan toimeen toisten oriiden kanssa. Se on kuitenkin sen verran vähän yksikseen liikkuva, ettei sille ihan omaa laidunpalstaa voi jakaa - siksipä se on saanut vuosien mittaan tottua elämään naapurin ex-ravuriruunan seurana ja hevosten välille on muodostunut melkoinen viha-rakkaus -suhde. Mervin viihtyy yksin, mutta toisaalta se tahtoo vakiopompotettavansa seuraa pysyäkseen viihdytettynä.
Taluttaessa ori on hankalahko, eikä sitä sovi liikuttaa yhtään minnekään ilman ylimääräistä kettinkiä suussa. Se joko kiihdyttelee taluttajansa ohi jatkuvasti tai hidastelee syömään jääneen kaalimadon lailla. Mikään ei kelpaa arvon Mervinille.
Hoitaessa ryökäle on ehdottomasti sidottava kiinni, sillä se ei jaksaisi sitten yhtään miellyttää hoitajaansa näyttämällä nättiä naamaa tai seisomalla aloillaan karsinassa - se kiertelee karuselliponin tapaan ympyrää, uhittelee ottamalla nopeita askelia eteen, irvistelee ja kuopii jaloillaan pitkälle eteen. Kultaisimmillaan omaa elämästä hoitajaa kohtaan Mervin on aivan toinen poni, iloisesti korvat hörössä seisova ja utelias herrasmies, mutta valitettavasti allekirjoittanutkin on saanut toistaiseksi niskaansa vain salamoita oriin puolelta.
Käytävällä seistessään Mervin ei riehu ja raivoa joka ilmansuuntaan, vaan seisoo melko tympääntyneenä aloillaan. Muille oreille ja ohikulkijoille se irvistelee rumasti, viskoo ehkä päätään ja häntäänsä, muttei koeta nykiä seiniä alas tai potkia sivusuuntaan.
Itse harjaukseen ori ei sano juuri mitään, aluksi se tuntuu aina pistävän vastaan, mutta loppua kohden se rauhoittuu - se tulee silti hoitaa ripeästi, Mervin ei jaksa seistä yhtään ylimääräistä. Kainaloita ja päätä harjatessa ukko irvistelee yleensä melko äkäisesti ja sitä saa toruakin mahdollisesta steppailusta, mutta muutoin ongelmia ei pitäisi ilmetä. Päätä harjatessa ei ehkä kannata työntää sormia sen suuhun, mutta muutoin se vain ummistaa silmänsä halveksuvasti harjan koskettaessa sitä poskilta tai otsasta. Kaviot Mervin nostaa pinkeänä ja hirveän nopeasti - hoitaja saa pitää varansa, että hän saa koivesta kunnolla kiinni ilman, että se osuu keskelle pärstää.
Kengittäjän ja lekurin luona Mervin on äkäinen ja vihainen, se ei pidä lainkaan ylimääräisestä härdellistä ja hermostuu usein siksi itsekin. Kengittäjän luona se seisoo helpommin molemmin puolin kiinnitettynä ja pieni koipi suuren Kenkä-Erkin otteessa, mutta lekurilla tuppaa se heittämään kaiken ihan hullunmyllyksi. Taivutuskokeissa se alkaa kuopia ja liikkeitä näytettäessä se pomppii sivulle kummallisia siksaklaukkahyppyjä, eikä mistään meinaa tulla mitään.
Pesusta Mervin ei yllättäen välitä, eikä se itse asiassa jaksaisi koko toimenpidettä pätkän vertaa. Pesuboksiin se ei ole koskaan suostunut tulemaan, mutta tallipihalla sitä voi kyllä suihkutella - ja kovan treenin jälkeen ori kyllä mielellään viilentävän veden kosketuksessa seisoskeleekin ja heiluttelee etujalkojaan ja päätään ihan tyytyväisen oloisena.
Varustaessa Mervin mesoaa ja irvistelee minkä kerkeää. Se ei avita käsittelijäänsä yhtään varusteiden laitossa, vaan heiluttelee päätään ja viskelee niskojaan protestiksi suitsille ja pullistelee vatsaansa ja kuopii niin etu- että takajaloillaan satulan karkottaakseen. Kuolaimet suuhun saadessaan pelleilee ori kielellään minkä kerkiää, sekä jauhaa leukojaan tehden remmien kiristämisestä hyvin hankalaa. Usein kaikkien varusteiden kunnollisen pitävyyden saa tarkastaa vielä useaan kertaan ennen selkään nousua..
Ei mitään niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Ratsuna Mervin on vaativa ja hankala, mutta suostuessaan tottelemaan ja yhteistyöhön kehkeytyy siitä jotain todella upeaa. Se on luonnostaan hyvin notkea ja imee hyvin uralla eteen, mutta muutoin se heittäytyy usein ihan mahdottomaksi pötköksi. Kuski saa alkutunnista lähtien valmistelevan taivuttelun ja asettelun lomassa pistää ukon liikkumaan kunnolla eteen, taakse ja sivulle sekä pysähtymään ja seisomaan. Varsinkin ensimmäisissä laukoissa Mervin usein hyppelehtii sivuttain ulos uralta ja tuntuu menettävän viimeisetkin järjen rippeensä, mutta tiukka ja sopivasti motivoiva ratsastaja saa sen kyllä kulkemaan arvolleen sopivasti. Ukko vaatii työtä, työtä sekä vielä lisää työtä, eikä sitä opi tuntemaan kerrasta.
Kun ori saadaan toimimaan kunnolla ja nöyrästi, tulee siitä ratsastajansa henkilökohtaisia paino- ja muita apuja tarkasti kuunteleva ja totteleva kaveri. Se ei kuitenkaan ole mikään koulukenttien kuningas, vaan sen veri vetää estekentille ja hyppäämään - ja kun ori on näin herkkään tilaan viritetty, se hyppääkin aivan mielettömästi! Sen eteenpäin pyrkimys, notkeus ja herkkyys on kuin luotu esteiden ylittämiseen, kun se vielä hyppää hyvin voimakkaalla ja ilmavalla tekniikalla.. Sen räjähtävään ponnistamiseen ja kengurumaiseen kaareen totuttautuminen vaatii kyllä aikaa, mutta kun ratsastaja löytää yhteisen sävelen oriin pomppujen kanssa, kehkeytyy siitä lyömätön tykki. Kuski voi keskittyä aivan hyvin hienovaraiseen ohjaamiseen, tempon säätelyyn ja askelpituuksien korjailuun, kunhan Mervinille jää vain tilaa omaa ponnistukseen ja hyppyyn - eikä tietenkään olisi pahaksi, jos ratsastaja katsoisi hieman sen jarrunkin perään, vaikkei ori mikään pahimmanluokan kuumakallekaahottaja olekaan.
|
isä Murron II wC, evm |
ii. King Murron Llew wC, evm |
iii. Cath A'Dyn wC, evm |
|
iie. Wiwer Dwylg wC, evm |
||
|
ie. Coegwych wm, evm |
iei. Coe Basmôr wm, evm | |
|
iee. Gynwy Coco wm, evm |
||
|
emä Edolyn Hen Fawr wC, evm |
ei. Ymffrostgar wm, evm |
eii. Twyllo Gad wm, evm |
|
eie. Red Fantell wm, evm |
||
|
ee. Terfyes Hen Madam wC, evm |
eei. Terfysg wD, evm |
|
|
eee. Madfall Panda wC, evm |
Komeasti ja kirkasta tulevaisuutta lupaillen varsa nimettiin King Murron Llewiksi - ja ukosta tosiaan kasvoikin aivan isänsä jalanjälkiä ensiksi varsaluokkien ykkönen, ja lopulta itse koko shown parhaan tittelin viejä. King tosin liikkui emänsä supermahtavilla askeleilla, ja sitä käytettiin ennen kaikkea valjakkokilpailuissa - pieni ja komea, auringossa kiiltävä musta lihaskimppu sai tammanomistajat huokaisemaan ihastuksesta, eikä liene mikään yllätys, että King oli todella kuumaa tavaraa jalostusmarkkinoilla.
Kingin jalostuskäytön ollessa aktiivisimmillaan, myös erään vaatimattoman rautiaan tamman Coegwychin omistaja harkitsi isävaihtoehtoja silmäteränsä tulevalle varsalle. Coegwych ei ollut mikään näyttelyvoittaja tai kilpailuiden voittamattomin kehäkettu, mutta se oli nätti ja hyvin yhteistyökykyinen perusponi, joka viihtyi työssään omistajansa ja tämän lasten yhteisenä harrasteponina.
Tamma oli syntynyt ennen loppuelämänsä omistajaan tutustumista muutama vuosi aikaisemmin Gynwy Coco -nimisestä pahansisuisesta tammasta, joka asui paikallisessa ratsastuskoulussa varsomisen aikoihin - Coco oli ostettu alun perin ratsastuskoulun opetusponin virkaa hoitamaan, mutta paikan päällä se olisikin osoittautunut hyvin kinkkiseksi käsiteltäväksi, sekä lisäksi yllätystiineeksi sellaisesta kakkosluokan siitosoriista kuin Coe Basmôrista, joka oli nuorena poikana kiertänyt aktiivisesti ja menestyksellä näyttelykehiä, mutta joka ei koskaan saanut kasvatettua aikuisten oriiden luokkavoittoon tarvittavia näyttäviä lihaksia tahi ryhtiä. Käyttöominaisuuksiltaan Basmôr oli kuitenkin varsin näppärä, ja myöhemmin Coco saatiin myytyä helposti varsansa kylkiäisenä.
Kakkosluokan Coegwych varsoi lähes jumalan maineen saaneesta Kingistä pienen, mustan orivarsan Murron II:sen, joka hääppöisestä koostaan huolimatta ponnisti todella hyviin suorituksiin näyttelykehissä. Aluksi emätamman omistaja mietti oriista itselleen kilpahevosta ratsastusluokkiin, mutta Murronilta puuttui sen isän täydellisyyttä hipovat askeleet - rakenne oli korrekti ja ori palkittiinkin useasti ykkösellä, mutta ylimääräistä komeutta siltä ei löytynyt niin koon kuin liikkeidenkään saralta. Oriista tuli silti suosittu jalostuksessa sen suoran isä-poika -yhteyden takia Kingiin, ja koska se oli suhteessa halpa ori käyttää jalostukseen.
Tilaisuuttaan halpaan ja hyväsukuiseen siitosoriiseen käytti myös Merwinin emän Edolyn Hen Fawrin omistaja, joka elätteli suuria toiveita päästä mukaan yhdeksi keittäjäksi Cath A'Dynin linjaussoppaan. Murron II ei ehkä ollut kovinkaan komea yksilö, mutta tamma Edolyn oli sporttinen estekilpailuissa menestynyt hyväliikkeinen ja solakka rautiaanpäistärikkö tamma, ja omistaja haaveili omasta, kevyestä ja sysimustasta suurten luokkien hyväsukuisesta poniratsusta. Kun Merwin sitten syntyi väärän värisenä, emänsä tapaisena päistärikkönä eikä edes varsana tuntunut perineen äitinsä hyvää luonnetta, päätettiin oriista päästä eroon ja myydä se.
Tosin, mikäli Edolynin omistaja olisi tuntenut oman tammansa sukua yhtään paremmin, ei hän olisi haaveillutkaan mustasta pikkuvarsasta. Edolyn nimittäin polveutuu suoraan mahtiperiyttäjä Terfyes Hen Madamista, joka ei ehkä tullut kuuluisaksi taivasta hipovista näyttely- tai kilpailutuloksista, vaan nimenomaan periyttämiskykynsä takia. Punarautias, todella suurin valkoisin merkein ja sekakarvalaikuin kirjoiltu tamma osoittautui ensimmäisen vahinkovarsansa syntyessä todelliseksi superäidiksi, sillä vaikka isäori taisikin olla se naapuritallin sekarotuinen puoliruuna, tuli tammavarsa aivan emäänsä niin ulkonäöllisesti kuin iloisen ja reippaan luonteensa puolesta. Nyttemmin Madam on varsonut jo lähemmäs kymmenen kertaa, ja se onkin hyvin tuttu nimi welshponien sukutauluissa suuren vaikutuksensa vuoksi.
Madamin tajuaa olevan ainoa laatuaan, mikäli tutkii sen sukua. Tamman isä oli tuiki tavallinen Terfysg-niminen poni, joka toimi omistajansa tyttären maastoesteratsuna. Aikaisemmin ori oli menestynyt varsinkin valjakkoajossa kohtalaisesti ja astunut kasvattajansa luona asuneita muutamia tammoja, mutta sittemmin ori ruunattiin ja myytiin harraste- ja kevyeen kilpakäyttöön tuntemattomista syistä.
Yksi näistä Terfysgin astumista tammoista oli samaisen kasvattajan ja omistajan tamma Madfall Panda, joka ei oikeastaan loistanut elämänsä aikana yhtään missään muussa kuin varsojen pyöräyttelemisessä. Panda oli luonteeltaankin melkoinen känkkäränkkä, mutta se oli varsojaan kohtaan kärsivällinen ja huolehtiva emä - tamma eli hyvän terveytensä vuoksi huomattavan pitkäikäiseksi, viettäen koko elämänsä yhden ja saman ihmisen omistuksessa.
Edolynin isä ei sekään ollut mikään surkein periyttäjä, tosin ihan Madamin veroinen Ymffrostgar ei ollut. Väritykseltään se oli tyttärensä sekä tämän pojan tapaan rautias päistärkarvainen tilkkutäkki, ja siksi sen omistaja suhtautui oriin itseensä aluksi hieman varauksella - nuorena rimpulana Ymffin väri tuntui muuttuvan lähes päivittäin karvan mukana, eikä näyttelykehissäkään poikanen saanut sen suurempaa suosiota. Ukosta kasvoi kuitenkin komea nuorimies, ja siihen alettiin suhtautua hieman avoimemmin. Näyttelykehät jäivät loppuelämäksi sille hieman vieraiksi, mutta se oli monipuolinen ratsu- ja ajoponi muissa tapahtumissa.
Oriin isä Twyllo Gad oli eläessään poikansa tapaan monikäyttöinen otus. Koska se asui suurimman osan elämästään kaukana jossain Pohjois-Skotlannin takapajulassa, tottui se osallistumaan maatilan töihin kehittäen itselleen superhyvän tasapainoaistin, varmuuden liikkeisiinsä sekä lihaksiston. Kun Gad sitten silloin tällöin kävi kaupungissa astumassa tammoja ja kiertämällä näyttelykehissä, sai se erityistä kiitosta hyvästä luonnollisen oloisesta kunnostaan. Ei mikään ihme, että sittemmin Gad elikin hyvin vanhaksi.
Ymffrogstarin emä on tamma Red Fantell, jolta se peri päistärikön värityksensä. Fantell oli siitoshevosena melko surkea tapaus, tamma kuulemma astutettiin yhtä elävää varsaa kohden kolme kertaa - tammasta ei olekaan kovin paljoa jälkeläisiä maailmalla, kas kun se tuppasi aina luomaan varsansa. Sittemmin rauhallinen tamma myös kuoli synnytyksen yhteydessä Ymffin ollessa vasta parivuotias. Oriin pikkuveli Yestin jäi kuitenkin eloon ja se kasvoi keinoemän huostassa komeaksi pojaksi.
|
Mervin on tarjolla welshponijalostukseen!
21.01.2010 t. Tuatha De Dawn (e. Swansea Tân), omistaja: Vipeltäjä |
|
kisa kisa kisa kisa |
kisa kisa kisa kisa |