|
Tropica Skin-Ashes VH-00000
Taustaa ja nimestäRemu on tallin uusimpia asukkaita - Pahaisia holsteineja, Saatanan kätyreitä, jotka syrjäyttivät poloiset hannoverini! :'( Hävettää myöntää, mutta tässä lyhyessä ajassa, minkä olen Remun omistanut, olen kiintynyt siihen jo vaarallisen paljon; Se tästä vielä puuttuukin, että alan kasvattamaan pitkäsukuisia holsteja Remun innoittamana.. Pojalta odotan vielä suuria kisakentillä, sen vanhemmat kun ovat mainiosti menestyneitä: Olisi hienoa yltää samaan, ja jopa KRJ- ja YLA-palkintoihin, vaikka se voikin olla vähän tiukilla tämän nykyisen laumani lukumäärään huomioon ottaen..Remu on taas vaihteeksi itsenimeämäni hevonen: Oikeastaan en tiedä, mistä ihmeestä sain inspiraation nimetä hevoseni Skin-Ashes:i, mutta nimi maistui omassa suussani mukavalta, ja se kävi Heidillekin (no, sille sopii kyllä kaikki :D). Innoittajanani näille iho-aiheisille nimille toimii kuitenkin aina vertahyytävä ja psykopaattinen murhaaja ja nekrofilianharrastaja Ed Gein, sekä Slayerin ja Psycropticin tekemät biisit hänestä; Dead Skin Mask ja Skin Coffin. Loppuosa 'Ashes' on itsellenikin, nimen keksijälle, mysteeri: Se vain putkahti jostain päähäni, jäi sinne, sopi hyvin etuliite Skinin kanssa, ja - tadaa - Siinäpä mukava nimi puoliverioriille!
LuonnekuvausMikäli nyt keskitytään Remun luonteeseen, huomataan, kuinka vahvan luonteen ja persoonan se sisältää. Remusta on kehittynyt vuosien varrella yksi allekirjoittaneen suosikkihevosista, vaikka se on aina mieltänyt itsensä tallin hallitsijaksi ja muut orjikseen, ja vähän väliä sen käytös vastaakin tätä mieltymää; kun ori alkaa irvistellä ja yrittää nousta arvojärjestyksessä ihmisen yläpuolelle, se pitää palauttaa kunnolla maanpinnalle. En voi kiistää, ettenkö oli aikaisemmin hyvinkin useasti kironnut ja huutanut oriille perkelettä samalla huitoessani sen päätä kohti kaikella tallin irtaimistolla (pintelit, riimut, talikot), kun oriin on pitänyt seistä kiltisti käytävällä ketjuilla molemmilta puolilta sidottuna, mutta joka on yrittänyt riuhtoa tallin seinät mukanaan karkuretkelle tammoille flirttailemaan. Mutta näin myöhemmin ori on oppinut antamaan hitusen arvoa ihmisellekin. Vieläkin ori tosin vaati itselleen aina parasta; se jaksaa kiukutella vaikka koko päivän, jos sille jaetaan jonain päivänä ruuat toiseksi eikä ensimmäiseksi. Tai jos sitä ei tullakaan palvomaan, vaikka se kuinka potkii ovea ja tahtoo peruuttaa sieltä ulos. Mutta loppujen lopuksi oriin kovapäisyydestä ei voi olla löytämättä sitä jotain sympaattista puolta; Vai kuuluuko se vain allekirjoittaneen tapaan ajatella, että rakkaudesta se hevonenkin potkii?Hoitotilanteet ja yleinen maastakäsittely sujuvat tätä nykyä Remun kanssa melko rutiinilla. Suurimmilta sekoiluilta vältytään hyvin tätä nykyä, kunhan hoitaja pysyy itsevarmana, pitää äänensä tasaisen määrätietoisena oriille puhuessaan ja vetää selkänsä suoraksi ennen oriin karsinaan astumista. Ori huomio paljolti hoitajansa ulkoisen olemuksen, ja tekee johtopäätöksiä esimerkiksi juuri selän suoruuden mukaan. Kuka hullu nyt jonkun notkoselkäisen reppanan tahtoon taipuisi, varsinkaan, jos itse sattuu olemaan 600-kiloinen ja 168-senttinen, mahtava puoliveriori isolla egolla? Kunhan hoitaja toimii reippaasti ja määrätietoisesti, Remu seisoo yleensä kiltisti paikoillaan tai imuroi heinänkorsia alusien seasta. Aivan koko aikaa ei kuitenkaan voi vain seistä kiltisti, vaikka kuinka olisi luonne pehmennyt vuosien varrella. Oikeastaan ori on vain tullut kierommaksi. Suoran hampailla kiinni iskemisen sijaan se yleensä suloisesti hamuilee hoitajan hihaa tai kengännauhoja, kunnes yhtäkkiä tarttuu vaatteeseen ja repii siihen itsensä kokoisen reiän. Tai se aivan pokkana vain pyörähtää karsinassaan ympäri, sillä näki muka sen toisella puolella mehukkaan heinänkorren, ja hups vain, miten sitä nyt aivan vahingossa hoitajakin tönäistiin seinään ja liiskattiin oriin takapuolen ja seinän väliin. Remua täytyy vain kieltää lujasti. Välillä ori saattaa jopa törkeästi irvistää hoitajalleen takaisin, mutta kunnon huudon ja uhkailun jälkeen ori kyllä lopettaa. Ja voihan sen toki sitoa ketjuilla seinäänkin. Raavaana miehenä ori kestää hyvin brutaalin juuriharjan ja kumisuan karvaansa vasten. Kunnon raapiminen on oriin mielestä rentouttavaa, eikä päänkään harjaaminen tuota ongelmia. Vaikka useimmat hevoset näkevätkin tästä painajaisia, Remu rakastaa sitä, kun sen otsaa raavitaan kumisualla. Ori menee aivan löysäksi ja voi haluta raastaa naskalin terävillä hampaillaan hoitajan selkää kiitokseksi. (Vinkki vain, ei kannata antaa oriin kiittää sinua rapsutuksella! Nimimerkillä Kokemusta On) Kaviot herra nostaa hyvin. Varustaminenkaan ei tuota ongelmia, toisin kuin ehkä aluksi luulisi. Ratsuna ori on täydellinen; se on osaava, ja siinä on potentiaalia, upeita askellajeja ja charmikkuutta jaettavaksi vaikka koko kylälle, mutta mitään se ei tee, eikä anna ilmaiseksi, ja ratsastajankin on tehtävä kaikki oikein, tai ori vain puskee lapa edellä uraa pitkin. Ties kuinka monta kertaa on tehnyt mieli lyödä oria vaikka haravalla takajaloille, jotta se ottaisi ne alleen ja liikkuisi hyvin ruman löntystelyn sijasta, vika löytyy aina ratsastajasta; ellei sitten ole kyse Remun kiukuttelusta. Sitä tapahtuu kuitenkin melko harvoin; oriilla on välistä suorastaan sairaalloisen tuntuinen kilpailuvietti, ja sen on aina pakko päästä näyttämään ja mahtailemaan taidoillaan; oli sitten maneesissa toinen ori, jota piti nöyryyttää, kaunis tamma, joka pitää iskeä, tai ratsastajan 78-vuotias isoäiti, jolle pitää näyttää että kyllä tyttärentyttärellä on mainio ratsu. Oriin tekee mieli pelleillä ratsastajan kustannuksella lähinnä vain silloin, kun ympärillä monta kaunista, linjakasta ja mielellään kiimaista tammaa, paljon valokuvaajia oriin upeutta ylistämässä ja ilmassa juhlallisuuden tuntua. Vaikka tämä kaikki viittaa hyvin ratsastuskilpailuihin, niissä ori osaa käyttäytyä. Eri asia ovat sitten erilaiset näytökset ja muu vastaava. Vaikka kuinka tekisi mieli avoimien ovien päivänä ratsastaa suloisella rautiaalla ja ehdottoman komealla hevosella, kannattaa ottaa ratsuksi se heB-tason, hieman liiaksi pyöristynyt kiltti ruuna. Jos Remun ratsastaja osaa ratsastaa hyvin istunnalla, hänellä on tiivis istunta, pehmeät mutta johtavat kädet, ja osaa käyttää hyvin pohkeitaan ja raippaa, tulee hänestä ja oriista varmasti lyömätön pari. Ori hakee itse yleensä hyvin alkutunnista oikeaoppiseen muotoon, eikä sen tapoihin ole koskaan kuulunut kuolaimen vastustaminen tai pureminen. Remu on helppo pitää tässä muodossa, sillä se omaa liikkeet, joissa ratsastajan on hyvä ja helppo istua syvälle satulaan ja päästä ratsastamaan koko kropalla. Vaativimmatkaan kouluratsastuksen liikkeet eivät tuota Remulle ongelmia, sillä säilyy hyvä tahti laukanvahdoissa, ja sillä se osaa käyttää hyvin takapäätään ja sillä on voimaa takajaloissa, se kykenee kokoamaan itsensä puhtaaseen passageen ja jopa piaffeen. Pohkeenväistössä orilla on vahva ja varma sivullepoljenta.
Suku
Remu omaa tasan nelipolvisen (myönnetään, Petit Whiskeyltä löytyy emänemä netistä, eli siis yksi virtuaalimaailmasta löytyvä hevonen on Remulla viidennessä polvessa), hienon kouluholsteja pullollaan olevan suvun. Remun isä on Heidin omistuksessa elämäänsä letkeästi rullaava Giacomo Nove. Hm, en tiedä, voinko sanoa että tälle tummalle oriille on siuntaantunut lempinimeksi Sika, mutta vaikkei nyt aivan siunauksesta olisikaan kyse, Siaksi oria kutsutaan. Sentin poikaansa pienempi (haa haa!) ori on luonteeltaan varsinkin selästä käsin samanlainen kuin poikansa; Ratsastajan istunta saa lähennellä täydellisyyttä, ennenkuin hevonen viitsii mihinkään suuntaan liikkua siedettävästi. Sialla on myös paha tapa kiirehtiä ja paahtaa eteenpäin, milloin taivuttelu ja keskittymistä vaativat tehtävät voivat olla vähän hakusessa. Omistajan kärsivällisyys välistä liian reippaan oriin kanssa on kuitenkin palkittu: Kilpailukalenterin sijoitusten laskemiseen tarvitaan useampi käsi, sillä lukema on huimat 63 kipaletta! Isänsä suorituksiin onkin Remulla vielä matkaa.. Jälkeläisiä Sialla on kaksi kappaletta, mutta eiköhän siitoshevosen ura ole sillä vasta edessäpäin. Sian isä on jo vanhempi, punaruunikko ori Amarn Harlei, eli tutummin Harri. Luonteeltaan Harri on todella kiltti ja miellytämishaluinen, eikä sitä todellakaan arvaisi oriiksi; Ratsastaessakin se on todella nöyrä ja mukava, kymppi plussan arvoinen kouluhevonen - Tällaisen minäkin tahtoisin talliini! Kilpailukentillä Harri on upeasta luonteestaan huolimatta melko harvinainen näky, liekö syynä omistajan valtava hevoskatras, jossa jokaisen hevosen tulee odottaa vuoroon ainakin puolikas elämä; Jo melko pitkälle elämässään kerinneeltä Harrilta löytyy 11 KRJ-sijoitusta, joista yksi on ansaittu hienosti KRJ-Cupista. Siitoksessa Harria on käytetty jonkin verran, mutta astutuskalenteri on selkeästi hyvin päivittämätön, joten en mene arvailemaan omia lukujani. Sian emä on mielenkiintoisen nimen omaava tummempi ruunikko tamma Wonderland of Romulus. Nimestäkin sen voi jo päätellä, tämä lempinimen Inna saanut tamma on hyvän suorituskyvyn omaava romuluslainen, ja tamma vääntääkin koulua helposti aina grand prix-tasolla. Luonteeltaan Inna on melko sietämätön, ellen olisi korviani myöten täynnä Pollea, maailman moninta ponia, enkä vihaisi sitä niin kovasti, voisin verrata Innaa jopa siihen; Ihmistä ärsytetään viimeiseen asti, ja kun huomataan, että kas, ihminen on ärsyyntynyt, keksitään vain haljumpia temppuja. Ratsastaessa tamma vaatii todella topakan ihmisen selkäänsä, jotta viitsii kunnolla alkaa toimia: Joku on kuitenkin onnistunut voittamaan tamman luottamuksen itselleen, ei kai sen kisakalenterista muutoin löytyisi 33 KRJ-sijoitusta, joista kaksi jopa peräkkäisistä KRJ-Cupeista! Innalta löytyy myös huikea KRJ-II-laatuarvostelupalkinto. Remun emä on sekin Heidin hellässä (kyllä!) huomassa elämäänsä viettävä tamma Amarn Silla Song. En tiedä lempinimekseen Sointu saaneen tamman nimen tarkoitusta, mutta omaan korvaani Silla Song särähtää hyvin hassulta - Ja siksi pidän siitä. Luonteeltaan Sointu on aina hyväntuulinen, virkeä ja energinen tamma - Kuka tykkää, kuka ei. Omistajansa mielestä Sointu on selkeästi ylienerginen AD/HD-tapaus, joka toimii joskus selästä käsin, joskus taas ei. Se on kuitenkin varmaa, että hiukan liikaa hössöttävä tamma ei toimi ainakaan isoissa kisoissa, jos komentosillalla on kaaos - Ratsastajan varmuus ja määrätietoisuus on avainsana Soinnun kanssa. Ja tamman luottamuksen näkyy Heidi saaneen; Upeat, upeat 69 KRJ-sijoitusta kalenterissa - Kun vanhemmilla on tämän tason kilpaurat, tähtäämme mekin Remun kanssa korkealle. Remu on Soinnun esikoinen, mutta tamma ei ole ollut kovin kauaa vielä pelkästään siitoshevosena: Jälkeläisnäyttöjen kasvaessa tulemme varmasti näkemään Soinnunkin vielä laatuarvosteluissa! Soinnun isä on sekin Heidin omistuksessa loppuelämäänsä siitoshevosena viettävä tumma ori Amarn Woong Woong; Tämänkään nimen syvintä tarkoitusta en tiedä, mutta kieltämättä se on jännä ja omalaatuinen. Lempinimekseen Vonksu saanut ori on luonteeltaan hyvin arvaamaton - Omistajansa repii usein oriin kanssa hiuksiaan päästään, mutta minä olen aina vain tottunut nauramaan vierestä. Ratsastaessa Vonksu on hiukan samanlainen kuin Remukin - Nouse vaan rohkeasti selkään, jäykkä rautakanki on aina valmiina pahtaamaan lapaedellä uraa pitkin! Mutta jos tahdotaan saada treeniä, josta olisi jotain hyötyä, aikaiseksi, saa ratsastaja pistää kaiken peliin ja pitää oriin lujilla ja kiireisenä tehtävien välissä - Ja kas, herrasta kehkeytyi mukiinmenevä kouluratsu: Ehkä vähän enemmänkin, tuskin kalenterista turhaan löytyy 69 KRJ-sijoitusta, ja onhan ori vienyt nimiinsä verisiä kateusmurhia aiheuttavan KRJ-I-palkinnon, sekä Mainion Hevosen YLA2-palkinnon: Voi, muistan sen hehkutuksen määrän, kun nämä palkinnot ilmestyivät oriin nimiin! ;) Nykyisin Vonksu on jalostuskäytössä, ja sillä on tällä hetkellä neljä hienoa jälkeläistä. Soinnun emä on sekin hassun nimen omaava (kaikki nämä ovat hassuja, kun en tiedä niiden merkitystä!) ruunikko tamma Kiskillilla SIN. Lempinimen Silla omaava tamma on sentilleen samanmittainen kuin tyttärenpoikansa Remu, ja luonteeltaan hyvin mukava: Tyttärensä tapaan se on pirteä ja iloinen, ja ainakin sen omistaja näkee tamman touhuamisen positiivisemmassa valossa kuin Heidi tamman jälkeläisen. Ratsastaessa Silla on melkoinen hösö, mutta tehtävien pysyessää tarpeeksi vaativalla tasolla (niin että tamma joutuu keskittymään 101 prosenttisesti, etteivät sen jalat mene solmuun) siitä kehkeytyy hieno kouluratsu, joka ei varmastikaan siedä minkäänmuotoista tehtävistä luistoa - Kulmassa joka karvan on asetuttava, pohkeenväistössä turpakarvatkin tuntuvat risteilevän sen sierainten reunassa sivusuuntaan.. Sen kilpailukalenterista löytyykin 47 KRJ-sijoitusta, joten kisaonnea on piisannut tamman silloin tällöisestä hösöilystä huolimatta. Silla on myös palkittu hienolla YLA2-palkinnolla, ja suuria suorituksia voidaankin odotella sen viideltä jälkeläiseltä.
Jälkeläiset
ValmennuksetRemu ei ole käynyt valmennuksissa
KilpailutRemu kilpaillaan vain KRJn alaisissa kouluratsastuskilpailuissa. Huomaathan, että kalenteriin merkitään vain sijoitukset ja voitot?Sijoituksia: 45
Tropica Skin-Ashes on virtuaalihevonenKaiken sivuilla esiintyvän materiaalin © dani 2008, kopiointi kielletty! |