|
Summer's Gone VH-0000
TaustaaSara saapui talliin allekirjoittaneen oldenburg-ostotopiikin kautta, minne ilmoitettiinkin ilahduttavan paljon jalostuskäyttöön soveltuvia oldenburgeja. Näistä kaksi yleispainotteista, huikean korkea tumma ori, sekä ei-mitenkään-pieni-sekään ruunikko tamma sopivat toisilleen täydellisesti ja astutuksesta sovittiin: Pian talliin saataisiin mitä suloisin yleispainotteinen oldenburg vahvistamaan rapistuvaa kantaa! Allekirjoittanut oli tosin hieman huolestunut vanhempien hurjasta koosta, sillä mikäli niiden jälkeläisestä tulisi saman kokoinen hongankolistaja, sen selkään olisi hankala kavuta ja näin ollen ratsastus saattaisi jäädä vähemmälle..Pienestä Sara-varsasta kasvoi kuitenkin keskivertokokoinen hevonen, ja sen ratsukoulutus sujui yllättävän helposti, vaikka pienillä kiukunpuuskilla neiti on aina muistanut laimentaa onnistumisista liian iloiseksi käyvää tunnelmaa. Siitä on tullut oikein osaava ratsu, ja sen tulevalla kisakaudella odotan siltä paljon - Maine ja mammona hoi, täältä myö tullaan! Myöhemmin toivon saavani Sarasta hyvän siitoshevosen talliin, sukunsa puolesta neitonen aluille laitettiinkin ;)
LuonnekuvausSara on yksi tallin niistä hevosista, jotka mieltävät itsensä jumalista seuraavaksi ja joiden käytös vastaakin tätä mieltymää harva se päivä. Tamma on myös varsinainen nirppanokka ja hieman äksy, ei mikään oikein tunnu kelpaavan arvon prinsessalle, jonka tietenkin saa käskyttää poloisia ihmisiä, mutteivät poloiset ihmiset saa sanoa sille pahaa sanaa tai Sara vetää herneet nenäänsä ja pahasti. Selästä käsin tamma on kuitenkin oikein mukava ja allekirjoittaneen täytyy kyllä kehaista sitä myös osaavaksi: Sikälimikäli tamma tietää ihmisensä olevan jumala ja olevansa itse tämän hyvin kohdeltu työntekijä (jumalaa on mukava palvella, vai?) se antaa kaikkensa ratsastajan vetäessä oikeasta narusta oikeaan aikaan.Hoitaessa Sara on hieman arvaamaton, ja sen mielipiteet tuntuvat muuttuvan muutamassa sekunnissa: Ei, kainaloihin ei saa koskea! Aijaa, jos saan porkkanan, niin toki saat koskea.. *mums*.. Kestää liian kauan, puren sua nyt! Tamma ei ehkä ole se kaikista suositeltavin hoidettava, mikäli halukkaan hoitajan kokemusaste hevosista vaikuttaa kovin vähäiseltä - Sara kyllä huomaa, kenet saa pelotettua karsinastaan hampaita väläyttämällä, ja kenen kanssa pitäisi osata käyttäytyä. Varminta on kuitenkin itse kunkin vain sitoa tamma kiinni, niin ainakin allekirjoittanut on turhalta mielipahalta välttynyt, jalkojensa kanssa Sara ei kuitenkaan huido, ellet vedä sitä korvista tai muuta typerää. Kavioita Saran ei usein tee mieli nostaa, ja se jättääkin yleensä jalan nostamisesta huolen hoitajalleen - Joka ei tietenkään voi jalkaa käsivoimin maasta repiä! Yleensä tammaa saa maanitella ja tökkiä jalkoihin, jotta se ärsyyntymistään nostaisi jalan: Tätä seuraa vielä ankara nykimisvaihe, kun tamma koettaa päästä vapaaksi. Pesuboksiin Sara suhtautuu suurena, epäilevänä kysymysmerkkinä: Hyi, minähän en mihinkään märkään pieneen koppiin (On se silti suurempi kuin tamman karsina..) vapaaehtoisesti tule! Vesi on siitä kerta kaikkiaan hirveä elementti, ja yleensä tamman kanssa saa taistella ties kuinka kauan, että sen etujalat saadaan edes karsinan puolelle. Toimenpide lienee Sarasta hieman pelottava, joten kun hoitaja sitten lopulta kyllästyy, hän tarttuu nöyrästi pesusieneen ja vesisankoon tamman jo kiiruhtaessa takaisin karsinaansa. Saran satuloiminen on sinänsä mielenkiintoinen operaatio, että tamma mutkittelee satulan alta karkuun mahdollisimman vikkelään, heti kun moista ratsastajanistuttavaa rotiskoa koetetaan sen selkään asetella. Kiinnisitominen on ihan hyvä vaihtoehto, vieläpä kun Sara suitsiessakin koettaa viedä päänsä kattoon. Ratsastaessa Sara piruilee uusille tuttavuuksille minkä kerkeää, eikä sen meno todellakaan vastaa käsitystä vaativan tason ratsusta - Se nykii päätään ylös ja alas löysien ohjien toivossa ja seilaa ristiin kaviouran sisä- ja ulkopuolella. Tammalle tulee heti näyttää, kuka kaapin paikan määrää, ja tamma on heti pistettävä kunnolla töihin - Ei alkutunnistakaan saa olla hetkeä, jolloin ratsastaja ei pyytäisi tai pitäisi huolta tamman tekevän jotain. Joutuessaan työskentelemään täysillä tamma luopuu kaikista aikeistaan enää testata ratsastajaa, sillä mitä ilmeisimmin se on jo tyytynyt asemaansa, ja pyrkii kapinoinnin sijasta miellyttämään ratsastajaansa, esimerkiksi esittämällä pyynnöstä upeita lisättyjä ja koottuja askellajeja, huolellisen lämmittelyn seurauksena taipuen ja asettuen todella nätisti ja pehmeästi, ja kulkien suhteellisen mukavassa, melko korkeassa työskentelymuodossa rennolla kuolaintuella. Kouluratsastuksessa kaikki tuntuu olevan tammalle helppoa, mutta varsinkin puolipiruetti voi osoittautua hankalaksi, mikäli ratsastaja ei saa tammaa ratsastettua sataprosenttisesti moottorista. Myös esteillä Sara on kelpo ratsu, vaikka vaatiikin erikoisesteiden yllättäessä selkäänsä tasaisen ja varman ratsastajan. Tamman hypyt ovat yleisesti ottaen hyviä, vaikka se tuppaakin ponnistamaan ehkä hivenen liian kaukaa yrittäen sitten liidellä ilmojen teitä mahdollisimman pitkään. Selkäänsä se käyttää kuitenkin hypyissä oikein, joten ainakin tähän asti ollaan ihan hyvin pärjätty hieman erilaisella hyppytyylillä. Esteiden välissä Sara on kuuliaisesti avuilla (oletan tietenkin, että ratsastaja on taistellut tamman luottamuksen puolelleen) ja se on herkkä ratsastettava.
Suku
Saralla on varsin simppeli yksipolvinen suku, ja sen vanhemmat ovat kilpailleet hyvin tuloksin sekä esteillä että koulussa: Jalanjälki näkyy vahvasti myös heidän tyttäressään Sarassa ja lisää tutkin sukua paremmalla ajalla.
Jälkeläiset
ValmennuksetNo eipä oo käyny ei
KilpailutSaralla kilpaillaan vain KRJn sekä ERJ:n alaisissa ratsastuskilpailuissa. Huomaathan, että kalenteriin merkitään vain sijoitukset ja voitot?Sijoituksia pyöreä nolla, eihän vauvvat kilpaile :@
Summer's Gone on virtuaalihevonenKaiken sivuilla esiintyvän materiaalin © dani 2008 (PAITSI kuvat Benny De Ruiter Stables!), kopiointi kielletty! |