| Virallinen nimi | Shanahan Blackburn | Säkäkorkeus | 120 cm |
| Lempinimi | Lassi | Syntynyt | 29.03.2010, VHKR |
| Rotu | Welsh mountainponi | Sukupuoli | Ori |
| Väri | Ruunivoikko | Kasvattaja | Jennifer Shanahan, GBR |
| Omistaja | dani | Painotus | Yleispainotus |
|
Koulutustaso: heB, 80 cm Käyttö: Kisa- ja siitosponi Saavutukset: -- 3-vuotias 29.6.2010 |
|
isä Shanahan Blackbite wm, evm |
ii. Noethder Bandor wm, evm |
iii. Ar Goll Bradwen wm, evm |
|
iie. Noethder Little Maeder wm, evm |
||
|
ie. Erioed Ceridwen wm, evm |
iei. Eurosswydd wm, evm | |
|
iee. Rathtyen wm, evm |
||
|
emä Shanahan Amrantun wm, evm |
ei. Tymer Angawdd wm, evm |
eii. Tymer Llofrudd wm, evm |
|
eie. Tymer Dringo wm, evm |
||
|
ee. Shanahan Princess Arabella wm, evm |
eei. Balleg Rhwydo wm, evm |
|
|
eee. Twt Queen Brietta wm, evm |
Brietastaan innostunut omistaja alkoi kaavailla pienimuotoista siittolatoimintaa ja päätyi ostamaan itselleen oriin - tummanrautiaan, erittäin komean ja suuren roikulioriin Balleg Rhwydon, jonka kouliminen salonkikelpoiseksi siitosoriiksi oli helpommin sanottu kuin tehty. Rhwydo polveutui tuohon aikaan todella paljon muodissa olleesta suvusta, eikä sen ulkonäössäkään ollut lainkaan valittamista, niin kuin oriin myöhemmin saavuttama kantakirjan ykköspalkinto osoitti, mutta se myytiin halvalla nimenomaan kovapäisyytensä ja vaikean käsiteltävyyden vuoksi.
Brietan omistaja ei kuitenkaan lannistunut, vaan päätti osoittaa luonnonmukaisin ja rauhanomaisin elkein jokaisen welshponin olevan veistetty loppupeleissä samasta puusta - Rhwydosta oli saatava samanlainen monipuolisuuden perikuva kuin Brietasta. Oriin treenaaminen vaati vuosien työtä ja omistaja ehdittiin leimata sillä aikaa monta kertaa vajaamieliseksi, mutta lopulta tuloksia saatiin aikaan - oriista kehkeytyi ihan kelporatsu niin sileälle kuin hyppäämäänkin, ja valjakkoajossa se pääsi esittelemään hienoja liikkeitään estoitta.
Rhwydosta tuli monen vuoden raatamista seuranneen onnistumisen myötä kuuma peruna siitosmarkkinoilla - kaikki olivat vakuuttuneita sen kyvykkyydestä, mutta kiistoja aiheutti kovin yleinen suku ja se, että olisiko se kuitenkaan sopivin isä tulevan käyttöponin isäksi, jos se ei alusta asti ollut toiminut yhteistyössä ja omasta tahdostaan ratsuna ja kärryjen edessä. Ehkä poni pakotettiin ja se oli aikaa myötä vain tottunut? Konfliktit ja spekulaatiot ajoivat siihen, että ori astui itse asiassa morsiamekseen tarkoitetun Brietan vain kerran - mutta se kannatti!
Brietan viimeiseksi varsaksi jäänyt Shanahan Princess Arabella oli kuin emänsä klooni - sama voikkoväritys, samat silmät, sama katse. Isältään se oli perinyt periksi antamattomuuden ja lujan tahdon, joka myöhemmin saatiin ratsukoulutuksessa jalostettua pistämättömäksi kilpailuvietiksi - Arabella oli todellinen tykki kilpakentillä! Käsiteltäessä se oli leppoisa kuten emänsä, mutta satulan alla siinä riitti temperamenttia - myös näyttelykehissä tammalla oli kova tahto loistaa, olla paras ja saattaa muut naurunalaiseksi, mitä seurasivat tietenkin uskomattomat ravinäytteet ja orimainen pörhistely. Omistaja kuitenkin huolestui siitä, olisiko Arabella yhtä hyvä äiti varsoilleen kuten oma emänsä Brietta? Emälinjan oli tarkoitus olla yhtenäinen ja edustaa selkeästi tunnistettavia asioita. Siispä hän otti yhteyttä hieman lepsumpaan oriiseen astutustarkoituksessa..
Tymer Angawdd oli komea ori, joka näyttelyissä kiertämisen lisäksi ollut saanut aikaan elämänsä aikana oikein muuta. Kantakirjaustilaisuudessa sen herrasmiesmäistä, rentoa ja ammattimaista käytöstä ylistettiin maasta taivaisiin ja näyttelykehään siisti käytös sopiikin, mutta kilpailevaa ratsua tai ajoponia ukkelista ei olisi saanut mitenkään - se oli jotenkin aivan liian nöyrä, tahdoton suorastaan, reagoi hitaasti apuihin ja liikkui satulan alla raskaasti. Siltä puuttui täysin pieninkin säpsäkkyys tai kilpailuvietti, joten se eli lähinnä laitumella lihoen. Tokihan punarautias ori oli komeaa katseltavaa, enkä väitä sen olevan mikään huono tai turha poni - polveutuihan se kuitenkin myös varsin mukavista vanhemmista jättäen itsekin hienoja varsoja!
Angawddin isä oli rautias läsipäinen ja korkeat sukat jalassaan omaava pieni ori Tymer Llofrudd, jolta ei täysin päinvastaisesti poikaansa nähden temperamenttia puuttunut. Pienestä koostaan huolimatta Llofrudd oli melkoinen sisupussi, aina kaivamassa verta sieraimestaan ja uhittelemassa muille. Ranttalin kehäkäyttäytymisen vuoksi se meinasi jäädä jalostusoikeudetta, mutta loppupeleissä sille se kuitenkin myönnettiin - mitään supersuosittua siitä ei kuitenkaan koskaan tullut ja nykyään sen näkyminen sukutauluissa tuo mukavaa vaihtelua linjoihin.
Tamma Tymer Dringo taas oli rauhallinen kuin mikä, järkähtämätön, kylmäpäinen, rohkea ja viisas tamma, josta tuli aikanaan omistajansa lasten, kahden pikkupojan ja -tytön suosikkiratsu. Dringo oli hyvin monipuolinen ja sopi myös luonteensa puolesta lasten harrastuskaveriksi - poni ylitti pienet maastoesteet ja kiipesi korkeimmankin mäen vaikka kaikki kolme selässään, kunhan sen vain annettiin etsiä itselleen parhain polku ylös. Myöhemmin nätin hunajanrautias tamma pyöräytti muutaman varsan, jotka elivät itse asiassa kummallisen kauan samassa laumassa, kas kun ne eivät aivan superhyvin kaupaksi menneet - kasvattaja on usein väittänyt Dringon tossuttamista nuoresta pitäen Angawddin alistuvaisuuden syyksi.. Uskoo ken tahtoo!
Mamman nössykkäpoitsu x kilpakenttien kiivas kuningatar -yhdistelmä oli kuitenkin erittäin onnistunut - kun Arabella pyöräytti emälinjalleen uskollisesti voikon, terhakan ja raamikkaan pikku-Shanahan Amrantunin, oli tallissa riemu katossa. Amrantun pääsi pienestä pitäen seuraamaan emänsä treenejä ja hieman vanhempana jopa kilpailumatkoja, joten siitä kasvoi erittäin rohkea ja utelias nuori neiti. Mainion tasapainoin ja hyvien liikkeiden vuoksi se pääsi tekemään myös aivan uuden aluevaltauksen - pienten ponien kenttäratsastuksen, jossa päättäväinen ja sitkeä Amrantun osoittautui erittäin taitavaksi. Monipuolinen treeni, vaihtelevat maastot ja vaikeat kulkureitit kasvattivat tammalle kadehdittavan lihaksiston, mikä oli tietenkin menolippu kantakirjaan - nyttemmin tamma vaikuttaa lähinnä siitoskäytössä ja osoittautunut emänsä ja emänemänsä kaltaiseksi mainioksi siitosponiksi.
Myös Lassin isälinja on todellakin tutkimisen veroinen - kolmannesta polvesta löytyvä Ar Goll Bradwen oli eläessään suhteellisen kiistelty tapaus, sillä vanhoista ja arvostetuista linjoista polveutuva ori oli jalostettu hämähäkkijalkaisen emätamman avulla hyvin kevyeksi ja pitkäjalkaiseksi. Itse oriin elämää se ei koskaan haitannut ja se osoittautui todella lahjakkaaksi hyppääjäksi muutaman kauden lihasharjoittelun jälkeen, eikä sen jaloissa tai rakenteessa muutenkaan juuri vikaa ollut - se oli vain kevyt ja muodikkaasti pieni ja sporttinen. Konservatiiviset piirit kuitenkin paheksuivat Bradwenia, eikä sen suuri kapasiteetti esimerkiksi näyttely- ja jalostuspuolella saanut koskaan arvoisellaan tavalla tuulta alleen. Koska musta, piirtopäinen Bradwen säilyi kulttimaineena, on siitä lähtevä orilinja hyvin mielenkiintoinen näky sukutauluissa.
Oriin omistaja tahtoi kuitenkin tehdä omaa juttuaan - muista viis, poni ja koko kasvatustoimintahan oli hänen ilokseen aloitettua, suunniteltua ja toteutettua. Ori päätettiin parittaa itseään vielä kevyemmän ja pienemmän, vain 113-senttisen rautiaan Noethder Little Maeder -tamman kanssa. Maeder oli pienen kokonsa vuoksi toiminut lähinnä omistajansa naapureiden lasten pullahepparatsuna oivan ja kärsivällisen luonteensa ansiosta, mutta myöhemmin se keksittiin laittaa kärryjen eteen - menestyksekkäästi, sillä pienestä tammasta lähti aivan mielettömästi liikettä ja se nautti ilmiselvästi esiintymisestä. Lyhyehkön kilpauransa jälkeen tamma varsoi kolmesti, joista viimeinen, isänsä tapaan musta orivarsa sai suuren yleisön huomion puoleensa.
Noethder Bandor oli syntymästään lähtien todellinen rimppakinttu - ja sellaiseksi reppanaksi se jäikin, vaikka säkäkorkeutta kertyikin loppupeleissä 115 senttimetriä. Bandor ei koskaan saanut aikaiseksi kasvattaa komeaa ja orimaista lihaskerrosta, vaikka sillä kaikki oriin piirteet olivatkin - esimerkiksi sen iso kaula vain oli pienempi kuin muilla, mutta omaan kokoonsa suhteutettuna se oli ihan näyttävä. Jokainen pilkkukirves oli vääntämässä jäynää pienen Bandorin suhteen, ja sitä tituleerattiin ihan yleisesti naurettavilla nimillä. Emänsä tapaan ori kuitenkin liikkui kevyesti ja irtonaisesti, pitkin ja hyvällä tekniikalla pyörivin liikkein ja siitä kehkeytyi kevyen kärryn eteen varsin näppärä pieni valjakkoponi. Näyttelyissä ori oli usein häpeilevänä häntäpäässä, vaikkei siinä oikeastaan mitään vikaa ollutkaan - muut vain olivat pikkuvirheineenkin komeampia sen varjomaisen olemuksen rinnalla. Kun oriille myönnettiin jalostuslupa muutamaksi kaudeksi, syntyi aivan hirveä haloo rodun piireissä. Jälkiään hieman putsaillen päätti Bandorin omistaja liisata oriinsa eräälle toiselle, perinteisempiä mountainponeja kasvattaneelle tallille.
Ja näin isäoriin puoleltakin päädytään lopulta Shanahanin siittolaan. Brietasta ja muutamasta muusta, alun perin kokeellisesta mutta sittemmin vakiintuneesta linjausprojektista innostuneena halusi paikanpitäjä ehdottomasti kokeilla kohuttua oria yhdelle tammoistaan. Pariksi valikoitui jykevä tummanruunikko tamma Erioed Ceridwen, naispuoliseksi poniksi oikeasti melkoisen roteva ja kookas otus, jolla oli jo taustalla hyviä ja näppäriä jälkeläisnäyttöjä niin kutsutuiden heikompienkin oriiden kanssa. Tamma itse ei ollut käyttöominaisuuksiltaan mikään kilpakenttien kukkanen, mutta se liikkui ihan näppärästi ja olikin kunnostautunut ennen siitosuraansa muutamissa helpohkoissa koulukilpailuissa. Se siirtyi melko nuorena täyspäiseen siitoskäyttöön harvinaissukuisten vanhempiensa takia - ja tuohon aikaan haluttiin nimenomaan luoda vaihtelevia sukulinjoja!
Esimerkiksi Ceridwenin isä Eurosswydd myytiin vain muutaman vuoden ikäisenä, ratsukouluttamattomana ja näyttelyitä kiertämättömänä Tanskaan siitä kiinnostuneelle ponifarmille. Siellä punaruunikko ori juuri ja juuri kunnostautui kaksipäiväisessä jalostusoritestissä, sillä oriilla ei ollut tukenaan aikaisempia näyttöjä näyttely- tai kilpailusaralta - ori esiintyi kuitenkin edukseen ja suoritti testit, liike-, rakenne- ja käyttöosuudet kunnialla läpi saaden jalostusluvan muutamaksi vuodeksi. Sen jälkeen oriin elämä olikin tasapaksua tammojen astumista, jalostusluvan uusimista hyvien tammojen avulla saatujen jälkeläisnäyttöjen uusimista tai oleskelua kotitilalla.
Ceridwenin emä Rathtyen eli taas aivan kotoisasti Briteissä, mutta sen elämä loppui valitettavan lyhyeen pahan säärimurtuman takia. Ruunikko tamma ehti pyöräyttää Ceridwenin lisäksi vain toisen varsan, terhakan oriin, joka valitettavasti käytösongelmien takia myöhemmin ruunattiin. Tammalla kilpailtiin myös jonkin verran esteratsastuksessa, mutta se ei ollut mikään estehirmu eikä oikeastaan koskaan palkinto- tai pistesijoilla. Hyvän luonteensa takia se oli kuitenkin rakas omistajaperheelleen, eikä vähiten sitä paljon ratsastaneille pikkulapsille.
Bandorilla astutettu Ceridwen varsoi lopulta isänsä ja isänisänsä kaltaisen piirtopäisen mustan varsan, joka nimettiin Shanahan Blackbite. Vastoin ulkopuolisten epäuskoisia odotuksia oriista kasvoi erittäin komea yksilö - sopivan sporttinen, oikein urheilullisen ja monipuolisen näköinen ja helposti ja erittäin irtonaisesti, hienolla työnnöllä ja motivaatiolla liikkuva ori, jossa oli kuitenkin massaa, lihasta ja komeutta - ei liikaa, vaan juuri sopivasti lohikäärmemäisen olemuksen pörhistelyn ja uhoamisen avulla tuottaakseen. Sillä on suuri kaula, vahvat jalat ja takapää, muttei tankkimaista ja tönkön oloista ruumista - vartuttuaan Blackbite menestyi todella hyvin erityisesti ratsuna elastisuutensa ja notkeutensa takia, sillä oli aivan uskomaton tahto liikkua ja käyttää ruumistaan, ja kun se oli fyysisesti mahdollistakin, mikäs kukaan oli oria estämään? Kouluratsun toimessa ori viihtyi aivan yhtä hyvin kuin rohkeasti värikkäitä puomirakennelmia tai kuivahautoja hyppien ja ajolle se opetettiin ihan vain näytöksen vuoksi. Näyttelykehissä Blackbite vakuutti nopeasti olevansa kantakirjakelpoinen ja sitä kautta se sai jalostusoikeuden - näin vanhempanakin ori on ollut erittäin terve ja virkeä, ja vaikkei se enää tammoja astukaan on sillä oma vakituinen ihailijaporukkansa!
|
Lassi ei ole tarjolla welshponijalostukseen!
00.00.00 Varsa (e. -) omistaja: ? |
|
kisa kisa kisa kisa |
kisa kisa kisa kisa |