|
Royals Cruci-Fiction VH-48262
TaustaaKurkku tuli talliini sattumalta - Werty oli myymässä sitä ht.netissä, kun satuin hänen topikkiinsa. Olihan tamma toki vääränrotuinen - kirottu holstein >:( - Mutta tykästyin siihen kovasti: Isänä Heidin hieno, yla-palkittu ori Arttu, ja emänä Wertyn krj-palkittu, luonteeltaan suloinen tamma Kate. Monet olivat jo ihastelleet tammaa, mutta vain yksi oli tehnyt tarjouksen. Pakkohan minun oli itsekin tarjota, jos ei muuten, niin huvin vuoksi - Mikään pakkomielle silloin vielä nimetön Kurkku ei minulle ollut, mutta olisihan se kiva lisä talliin.. (Näinhän minä sanon, todellisuudessa kuola valui näppäimillä niin, ettei tarjouksen kirjoittaminen peijakas ottanut sujuakseen..!) Kiltti Werty sitten myi kasvattinsa minulle - Ja alkoi heti Heidin kanssa juonia salaliittoa minua vastaan, teettämällä lisää upeita jälkeläisiä, jotka minun olisi pakko ostaa ja huomaamattani hankkisin holsteinarmeijan hannoverien tilalle. (Snif, my eyes bleed bloodred tears) Kurkku on kuitenkin kiva holstein, odotan siitä todella kapasiteetikasta kilpa- ja myöhemmin siitoshevosta vanhempiensa tapaan: Rima on asetettu tämän neidin kanssa korkealle, toivottavasti yllämme samaan, kuin sen vanhemmat!Kurkun lempinimi oli aluksi Cruci - Oriinomistaja Heidi ehdotti minulle kuitenkin lempinimeä Kurkku - Pari päivää sitä maisteltuani se alkoi jo tuntua tammalle täysin omalta, ja tamma sai uuden lempinimensä tämän vihreän ja puikulamaisen kasviksen mukaan. LuonnekuvausKurkku on vanhempiensa tapaan peruskiltti tapaus: Se tulee toimeen noin suurin piirtein kaikkien kanssa, eikä vaadi käsittelijältään superpitkiä hermoja eikä leijonanrohkeutta. Varoitan kuitenkin, mikäli tulet, ihastut ja rakastut Kurkkuun varsinkin laidunkauden aikana, kannattaa varautua pieneen järkytykseen syksyllä, kun hevosia otetaan sisälle - Ruualle perso tamma on kyllä yksi niistä kaikista kovaäänisimmin ja teatraalisimmin protestoivista hevosista, ja murjottaa varmasti ainakin kuunvaihteeseen asti. Myös kun tamma löytää jonkin epäkohdan sen päivittäisistä hoitorutiineista, tai sen mielestä sen hoitaja kohtelee sitä väärin, ei se pelkää nostaa kohtuuttoman suurta älämölöä sitä ketuttavasta asiasta - Näissä tapauksissa tulee hoitajan vain sanoa tammalle vastaan, että turhan pikkutarkka ei sopisi tuollaisenkaan mahakkaan läskilyllerön olla. Silloin tällöin käydään kiivasta valtataistelua, mutta kun säännöt ovat suunnilleen selvät, malttaa Kurkku olla sotimatta - Ennen ensi kertaa!Hoitaessa tammaa voi pitää joko kiinnisidottuna tai vapaana - Valinnan tekee hoitaja, allekirjoittanut suosii kiinnisitomista, muttei ole jälkimmäistäkään vaihtoehtoa vastaan. Kurkku mulkoilee yleensä karsinaansa astujaa ensin epäuskoisen näköisenä, peittäen kiinnostuksensa ihmisen mahdollisten mukana tuomien herkkujen perään. Yleensä tamma odottaa, että ihminen ojentaa kätensä haisteltavaksi, ja sitä tamma sitten nuuhkiikin perusteellisesti; Sille on tärkeä tietää, kuka sitä milloinkin hoitaa - Sopiiko tämän kanssa pelleillä, vai tietääkö se vain armeijan usuttamista poloisen ponin kimppuun? Silloin, kun ihminen kääntyy ja kumartuu etsimään pakista sopivaa harjaa, kurottaa tamma kaulaansa (joka venyykin uskomattoman pitkäksi..) ja varmasti tarraa paidanliepeestä kiinni, varsinkin jos se haistaa taskuissa jotain. Napakka kielto saman tien, niin Kurkku vetää kyllä päänsä pois. Itse harjaukseen Kurkku suhtautuu tyynesti. Se pitää kumisuasta ja muista hiukan kovemmista harjoista, mutta vatsan alta, päästä ja jaloistaan se on herkkä - Myöskään ryntäiden harjaus ei välttämättä suju ongelmitta. Tamma protestoi usein irvistelemällä, polkemalla tai lyömällä jalkojaan maahan ja huiskimalla häntäänsä - Niskojen nakkelu ei myöskään ole hyvä merkki, ja mikäli tamma jatkaa tätä, vaikka harja vaihdettaisiin pehmeämpään, on parempi sitoa se kiinni - Moista käytöstä ei tässä tallissa suvaita. Tamma pitää jouhien selvittelystä ja harjamarron harjaamisesta - Mielellään melko kovalla harjalla! ;) Kaviot Kurkku nostaa suht helposti, vaikka sitä saakin välillä muistuttaa, kuka määrää, milloin jalan saa laskea. Ratsastaessa Kurkku on melko hitaasti lämpenevä tapaus - Se muuli, jota saa tuuppia eteenpäin alkutunnista ja joka painaa kuolaimeen (joskus oikein odotan, että milloin sen pää putoaa niskasta maahan), ei vastaa käsitystä korkean tason kouluhevosesta. Tamma ei edes hyvin lämmiteltynäkään anna mitään ilmaiseksi, eikä tee mitään tuosta vaan; Jos ratsastaja ei vaadi tammaa tekemään mitään, voi olla varma, ettei se mitään myöskään tee - Tallustaa vain jähmeänä möykkynä vailla päämäärää. Kurkku pitää saada pehmeäksi ja notkeaksi, ja herkemmäksi suustaan, ennen kuin kannattaa miettiä vaikeimpiin tehtäviin suuntaamista. Suuret ympyrät, loivat kaaret, huolelliset asetukset ja taivutukset, puolipidätteet ja kuolaimen pieni liikuttaminen tamman suussa saavat sen useimmiten herkemmäksi ja taipuisammaksi ratsuksi, ja se alkaa usein kunnolla lämmettyään automaattisesti myödätä niskastaan ja hakea parempaan muotoon, jossa työskennellä, ja kun takajalat saadaan polkemaan syvemmälle rungon alle, on meno todella mukavaa niin hevosesta (..?), ratsastajasta kuin sivustakatsojastakin. Kurkku on yleensä hyvin nöyrä ja yhteistyöhaluinen ratsu, ja se pysyy mielellään avuilla - Tämä tarkoittaa myös sitä, ettei ratsastaja saa jättää sitä yksin, vaan pidettävä se hommissa koko ajan, eikä saa jäädä vain ihailemaan maisemia. Kurkulla on mukavat liikkeet, vaikka se voikin kulkea typerästi todella lyhyellä askeleella, ellei ratsastaja muuta sano. Kun tammalta vaaditaan isompaa ja reilumpaa liikettä, sitä yleensä saakin. Tamman vahvuuksia ovat silti äärimmäiset kokoamiset, missä sillä pysyy hyvä rytmi koko ajan, ja sen vahva takapää ja oiva selänkäyttö pääsevät oikeuksiinsa.
Suku
Kurkulla on upea, tasan kaksipolvinen holsteinsuku. Kurkun isä on Heidin omistama, upea tummanruunikko (… vai musta?) holsteinori Ares! Scared One, eli tutummin Arttu. Mahtaa Artun kasvattaja Silence olla Troy-fani, kun kasvatti, ja sen vanhemmat ovat noin elokuvan mukaan nimettyjä.. ;) Luonteeltaan Arttu on perushyvä käsitellä: Ei se sinua syö, ellet ole naamioitunut toiseksi oriiksi, ja pysyy ihan hyvin hanskassa perushoitotoimenpiteiden ajan kiinni sidottuna - Pientä hösöilyä voi jalkojen kanssa ilmetä, kun hoitaja haluaa nostaa jalat puhdistettavaksi, voi ori nostaa suutuspäissään kaikki jalkansa ja pistää polskaksi. Ratsastaessa Arttu on hyvin eteenpäinpyrkivä (joskus liiankin) eikä varmasti tee yhtään mitään, ellei siltä mitään pyydetä. Jos ratsastaja löytää oriin kanssa kultaisen keskitien (antaa oriille tilaa, mutta kontroilloi sitä kuitenkin koko ajan - Voi voi, toinen pikkurillisi oli jännittyneenä ja kätesi tuntui kovalta oriin suuhun ja se sai vesikauhukohtauksen, no, ei voi mitään!) Ori on kuitenkin luonut upean kilpauran omistajan Heidin (tässä maailmassa ei muiden kanssa voi upeaa kilpauraa luodakaan) kanssa: Kalenteria somistavat 73 KRJ-sijoitusta, joista yksi on KRJ-Cupista. Ori on myös palkittu huumaavan sokaisevalla ja kadehdittavalla YLA1-palkinnolla, ja tätä nykyä Arttu on lähinnä siitoskäytössä: jälkeläisiä sillä on tällä hetkellä viisi kipaletta, mutta eiköhän, Heidin tuntien, tuo määrä ala pian nousta. Artun isä tummanruunikko holsteinori nimeltä Achilles! Brave One (Hehe, Brad Pitt :D), joka asustelee omistajansa Silencen luona Passion! Warmbloodsissa. Luonteeltaan lempinimen Aki saanut ori on poikansa tapaan perushyvä käsitellä - Varmuudenvuoksi se kanattaa seisottaa käytävälle harjauksen ajaksi, eikä se ainakaan siinä ketjujen välissä seistessään tee mitään, vaan on hyvin luotettava: Jos tammojen perään kiljunta unohdetaan, Aki seisoo rauhassa ja nauttii harjauksesta. Ratsastaessa ori on hyvin yhteistyöhaluinen (ah <3) ja nöyrä: Lisää sen kouluratsuna olemisesta kertovat kaartuva kaula, jota se itse tykkää esitellä, sekä upeat liikkeet, jotka ovat sivustakatsojan mielestä upeat, eikä ratsastajallakaan pitäisi olla valittamista. Aki taitaa kouluratsastuksen saloja intermediaire-tasolle asti, ja se onkin kilpaillut tasoaan vastaavissa luokissa menestyksellä - Sillä on KRJ:n alaisia kouluratsastussijoituksia tasan 40. Myös jalostuksessa Aki on osoittautunut hyväksi periyttäjäksi, ainakin kolmelle, tällä hetkellä sen jälkeläislistalta löytyvälle, hevoselle. Akin vanhemmat ovat mukavia tapauksia Saksassa. Kurkun isänisänisä Felert GER on hyvän rakenteensa ja kilpailunäyttöjensä puolesta tunnettu punaruunikko ori. Tasokkaan kilpailu-uransa lomassa Felert on ollut ahkerasti tammojen käytössä: Sen jälkeislukumäärä on kolminumeroinen, mutta niinhän sen tulee ollakin, jotta ori varmistaisi itselleen edes muutaman kunnolla menestyvän jälkeläisen - Vaikka niitä se on siittänyt jo melko monta. Felert periyttää parhaiten ja oikeden tammojen kanssa jälkeläisilleen upeaa rakennetta, liikkeitä ja luonnetta: Osa sen vanhimmista jälkeläisistä on jo päässyt starttaamaan kilpailuissa ja luomaan uraa kansallisellakin tasolla. Luonteeltaan Felert on melko hyväntuulinen ori - Jos tiedät, miten toimit sen kanssa, se kunnioittaa tilaasi ja käyttäytyy moitteetta. Isänisänemä asustelee tallin suurimmassa karsinassa Saksan yhdessä suurimmista holsteinkeskuksista, mutta se ei ole toisaalta mikään suuri kummastuksen aihe: Rautias tamma nimeltä Heyndrika v. You on kilpaillut menestyksekkäästi ja hyvillä tuloksilla aina intermediaire-tasolla, ja vieraillut myös muissa Euroopan suurissa hevosmaissa kilpailuiden tai jalostuskäyttöön liisauksen merkeissä. Vaikkei tamma polveutunutkaan mistään mahtisuvusta, sen kilpailunäytöt olivat upeita, ja oikeiden ja huolellisesti valittujen oriiden kanssa risteytettynä myös sen jälkeläiset ovat näyttäneet kyntensä kouluradoilla - Ne eivät ole vielä kivunneet vaativille tasoille, mutta emältä perittyä kapasiteettia ja kouluhevosen nöyryyttä ja voitontahtoa on riittämiin. Vielä vanhemmalla iällä tamma kantakirjattiin nippa nappa toiselle palkinnolle, mistä sen omistajat olivat tietenkin hyvin ylpeitä: Tamma päästettiin ansaituille eläkepäiville, vaikka sille aiotaankin teettää vielä yksi varsa, mikäli sen kunto kestää. Kurkun isän Artun emä on vaativa A-tason tummanrautias tamma Briseis! Loved One. Luonteeltaan Briseis on kiltti, mutta hiukan turhan tarkka ulkonäöstään: Hei hoitaja, etkö huomannut että yksi karva vasemmassa kainalossani on väärässä kulmassa! Hei, pintelini eivät hohda sokaisevan valkeina, olisiko jo aika pestä ne??! Kun tamman saa kunnolla rentoutumaan harjaukseen, ja unohtamaan moiset turhamaisuudet, se selkeästi nauttii harjauksesta, eikä varustaminenkaan tuota ongelmia. Ratsastaessa Briseis on eteenpäinpyrkivä ja innokas ratsu, joka yrittää varmasti parhaansa. Sillä on kova tahto esittää itseään, mistä johtuen se aina kulkee vähän hienommin, kun sillä on yleisöä: Ja kilpailuissahan sitä varmaan onkin askellettu! Sen kisakalenterista löytyykin tasan 40 KRJ-sijoitusta vaativa B - vaativa A-tasolta. Jalostuksessa tammaa on myös käytetty neljän jälkeläisen verran. Brisein isä on suuren suuri, 174 senttinen punaruunikko ori Arthur FR, jolla oli kuitenkin hyvä koordinaatio ja kontrolli koipiinsa - Suuresta koosta ei ainakaan ollut haittaa, kun ori voitti hyvin nuorena, jo kymmenvuotiaana arvostetun kouluhevosten kolmipäiväisen Heyert-Cupin: Voittoa ei olisi varmaankaan herunut ilman monen vuoden hypertreenausta, ja koko sen elämän samana pysynyttä ratsuttajaa ja kilpailijaa - Arthur on nimittäin luonteeltaan melko pidättyväinen, ja siltä kestää melko kauan, ennen kuin se alkaa luottaa sitä hoitaviin ihmisiin. Heyert-Cupin voitto mullisti oriin, ja sen häkeltyneen omistajakasvattajan, elämän - Astutuskyselyitä tuli kuin saavista kaataen ja ori nousi hetkessä holsteinoriiden kärkeen kilpailunäyttöjensä perusteella, olihan se kaikkien aikojen nuorin Heyert-mestari. Kun yleisistä linjoista polveutuvaa Arthuria risteytettiin tuntemattomampien, mutta kapasiteetikkaiden ja suoritusnäyttöjä omaavien tammojen kanssa, syntyi paljon hyviä urheilupuoliverisiä - Nyt odotamme vain, että ensimmäiset Saksaan jääneet kasvavat kisaikään, jotta näemme, kuinka mainioita niistä onkaan oikein tullut.. Brisein emä on rautias tamma Athens GER, joka teki todella pitkän kilpauran vaativalla tasolla ennen eläköitymistään - Vaikka tamma melko kaukana luonteensa puolesta ihanteellisesta kouluratsusta, sen pitkäaikainen treenaaja ylti tamman kanssa todella hienoihin suorituksiin. Mies naureskeli joskus lehdille suuren cup-voiton jälkeen, että vuoden treeni takaa yhden hyvän suorituksen - Jonka jälkeen tammalla saa treenata taas täysillä vuoden, tai mikään ei suju. Tätä nykyä Athens on pelkässä siitoskäytössä, ja se onkin melko suosittu suht koht tuntemattoman mutta kapasiteetikkaan suvun ansiosta - Sille on helppo löytää sopivia oreja, vaikkakin sen sulhaset valitaan vain tarkan luonnetestin kautta: Kahden sekopään miksausta en minäkään suosittelisi. Tamman vanhimmat jälkeläiset ovat jo päässeet näyttämään kyntensä koulukentillä, mutta osasta sen jälkeläisistä on tullut myös oivia hevosia muunmuassa valjakkoajoon. Kurkun emä on Wertyn nätti ja hyvin menestynyt tamma Cocaine Kate 54, eli tutummin pelkkä Kate. Luonteeltaan tamma on todella kiltti, mukava ja yhteistyöhaluinen - Kuka tahansa voi tulla tammaa rapsuttamaan, eikä se todellakaan aio upottaa hampaitaan kokemattomankaan hoitajan lihaan. Kiimassa Kate saattaa kuitenkin olla melko hermostunut, ja vetää kasvimaan sieraimeensa pienimmästäkin asiasta: ARGH, ei kainaloihin saa koskea, näpit irti hännästä! Kiinnisitominen on tällöin kova juttu, mutta onneksi kiima ei ole niin suuri paha, kun vuoden muina päivinä tamma käyttäytyy niin siivosti. Ratsastaessa Kate on myös todella mukava, kapasiteetikas ja yhteistyöhaluinen - Sen kanssa on sujuvaa työskennellä, vaikkakin sen näyttävään, isoon ja tahdikkaaseen raviin istuminen voi olla aluksi hieman vaikeaa. Kate suorittaa mielellään vaativan tason tehtäviä, ja se tahtoo käyttää jalkojensa lisäksi myös päätään ja ratkaista ongelmia - Siksi se on myös maastossa mukava ratsu, ja tutkiskelee mielellään luotettavan ratsastajan kanssa uusia polkuja. Tamman kilpaura on sujunut myös upeasti, sen kertoivat minulle sen kisakalenterista löytyvät 44 KRJ-sijoitusta, joista yksi on KRJ-Cupista vaativasta A:sta! Kate on palkittu myös KRJ-I, sekä YLA3-palkinnoilla - Eli sen elämä ei ole mitenkään hukkaan heitettyä. Myös siitoksessa Kate on näyttänyt kyntensä, Kurkku on sen kuudes jälkeläinen, ja sen viisi puolisisarusta ovat kaikki kapasiteetikkaita ja hienoja yksilöitä - Kaksi niistä on KRJ-palkittuja, yhdellä champion-arvonimi. Katen isä on jo mystisen legendan maineen saavuttanut upea holsteinori Mafia GER - Et voi väittää, ettetkö muka olisi kuullut tästä oriista ennen? Luonteeltaan Mafia on herrasmies, joka kuitenkin peilaa käsittelijänsä käytöstä tehokkaasti, jos se on oriin mielestä huonoa tai arvostelevaa: Tätä oria hoidetaan syvässä kunnioituksessa ja rikkomattomassa rauhassa, hutiloimalla ja kiukuttelemalla ori ei varmastikaan toimi; Huutaa voit koettaa, mutta ori kyllä varmasti irvistää vielä ilkeämmin takaisin. Ratsastaessa Mafia on upea - Se on eteenpäinpyrkivä ja yhteistyöhaluinen, ja sillä on upeat liikkeet ja se kuuntelee herkästi apuja. Mitään se ei kuitenkaan tee, ellet itse ole siellä selässä myös täydellisesti, ja apujenkin on tultava täysin täsmällisesti, ja enemmänkin kehottavat kuin pakottavat. Kultaisen keskitien löytäminen oriin ratsastukseen voi viedä jonkin aikaa, mutta ori kyllä maksaa kaiken vaivannäön korkojen kera takaisin kilpakentillä, kun saa oikein ratsastajan selkäänsä. Oriin kilpailukalenteri onkin hyvin mukavaa katseltavaa, 35 KRJ-sijoitusta PSG-, intermediaire ja grand prix-tasolta ei todellakaan ole mikään huono kisaura. Ori on myös sijoittunut kerran KRJ-Cupissa intermediaire-luokassa. Myös näyttelypuolella Mafia on saanut tunnustusta: Kaksi MVA-sertiä, kolme irtoa, ja niiden avulla onkin oriille anottu virtuaalisen muotovalio championin arvonimet. Ori on myös kantakirjattu toiselle palkinnolle - Kantakirjatut hevoset ovatkin tätä nykyä niitten toimimattomuuden takia harvassa.. Mafia on myös palkittu KRJ-II-palkinnolla, mikä ei ole mikään huono suoritus suvuttomalle hevoselle! Mafian isä on holsteinjalostuksessa vahvasti vaikuttanut ori Mafioso II, joka tosin on jo menehtynyt pari vuotta takaperin - Siitä saattaa tosin olla vielä pakasteita, mutta ne ovat varmasti vain Saksassa olevien johtavien holsteinsiittoloiden käytössä, pöh! Kilpauransa aikana Mafioso kilpaili todella menestyksekkäästi aina grand prix-tasolla, ja voitti useita arvokilpailuita ja cupeja, ja oli ehdottomasti yksi kuumimmista nimistä holsteinpiireissä. Mafioson kilpailutulokset puhuivat tietenkin todella hyvin oriin puolesta, ja siitä nousi hetkessä hyvin suosittu siitosori, joka periytti vahvasti omia parhaita puoliaan jälkeläisille: Mafiosoa pystyi risteyttämään myös köykäisemmän tamman kanssa, ja silti varsasta saattoi tulla isänsä kaltainen koulutähti - Ei sillä, että ori muka olisi astunut jotain muuleja, ei suinkaan! Oriin jälkeläisillä on vahvaa suoritusnäyttöä ympäri Eurooppaa (mm. Kotosuomessa asusteleva poikansa Mafia), ja Mafioso-linjaa pyritään ylläpitää varsinkin Saksassa kaikella taidolla ja rakkaudella. Mafian emä on vähän vähemmän tunnettu tamma Annabelle, joka kuitenkin teki kivan uran kunnianhimoisen tätiomistajansa kanssa alue- ja kansallisella tasolla, parhaimmillaan luokissa helppo A - vaativa B. Tamma polveutui ok-tason suvusta, ja sillä oli ihan hyviä kisanäyttöjä esteitä pelkäävän omistajansa kanssa kouluradoilta, joten sille päätettiin teettää muutama jälkeläinen sukua jatkamaan. Ja koska omistajansa kultamussulle kelpasi vain paras, valittiin isäksi upea Mafioso II - Ja näin sai Mafia alkunsa. Myöhemmin Annabellelle on teetetty myös kaksi muuta jälkeläistä, suloisempaakin suloiset, vuoden ikäerolla syntyneet tammavarsat, joista toinen jäi ihan vain harrasteratsuksi Annabellen ja sen omistajan piristykseksi, mutta toinen niistä myytiin tavoitteellisempaan kotiin. Annabelle on luonteeltaan todella ystävällinen ja miellyttävä tamma, ja se yrittää ratsastaessa aina parhaansa - Vaikka tädin istunta oli välillä kuin liian täyteen ahdetulla perunasäkillä, tamma toimi moitteetta ja kiltisti. Brisein emän Katen emä Friesenhexe GER on myös jonkinasteisen legendan arvonimen saanut, tosin jo edesmennyt, tamma. Luonteeltaan se oli peruskiltti, vaikkakin hyvin vahvasti vain yhden, tai muutaman, ihmisen hevonen. Vaihteleva päivärytmi ei tammalle sopinut lainkaan, ja sen kanssa tuli toimia aina hyvin samanlailla kuin ennen - Sama hoitaja, sama ratsuttaja, sama aika ratsastukselle, samat ruokinnalle.. Myös uusi loimi saattoi saada tamman vetämään herneet nenäänsä, kaiken piti pysyä mahdollisimman samana. Perushoitotoimenpiteisin, kuten harjaukseen, tamma suhtautui melko välinpitämättömästi, mutta varsinkin kiinnisidottuna se kyllä kesti ne puoliverisen arvokkuudellaan. Ratsastaessa tamma oli uusille tuttavuuksille hyvin testaava, eikä vaikuttanut lainkaan GP-tason kouluhevoselta: Kaikkea muuta! Tutun (sen mahdollisimman pitkään samana pysyneen), johon tamma oli ehtinyt jo hyvällä ajalla ehtinyt tutustua ja oppinut luottamaan, kanssa tamma toimi eteenpäinpyrkivästi ja halukkaasti, ja kuunteli herkästi apuja. Tamma kilpaili menestyksekkäästi vaativalla tasolla, ja sen kilpailukalenterista löytyykin 28 KRJ-sijoitusta: Friesenhexe on palkittu myös KRJ-III-palkinnolla. Siitoksessa tamma on osoittanut myös olevansa oiva periyttäjä, ja sen jälkeläiset ovat hyvin menestyneitä. Friesenhexen isä Erlkönig GER oli eläessään voitokas, tummanruunikko ori Saksassa - Sen kilpaura ei alkanut auvoisesti, sillä ensimmäisissä kilpailuissaan luonteeltaan hiukan sähäkkä ori pelästyi jotain radan ulkopuolella, ja ratsastaja putosi. Kolmissa sitä seuraavissa kilpailuissa ori taas poistui aivan omia aikojaan radalta, sillä varsinkin laukka saattoi yltyä sillä helposti pukkilaukaksi - Ja kun ori sai päänsä etujalkojen väliin, sitä ei sieltä pois saanut. Viidensissä kisoissaan, neljän hylkäyksen jälkeen, ori sitten näytti kyntensä: Ja voitti huikealla prosenttierolla oman luokkansa. Seuraavissa kilpailuissaan ori pisti jälleen ranttaliksi nousemalla pystyyn kesken radan. Sen omistajat miettivät hetken aikaa jo ruunausta, mutta taustalla kummitteli oriin yllätysvoitto - Ehkä annetaan sen vielä yrittää oriina? Se kannatti, sillä parin vuoden pelkän treenauksen jälkeen ori sijoittui heti ensimmäisissä aluetason kisoissaan - Ja siitä sijoitusputki alkoi. Viisitoistavuotiaana ori oli noussut grand prix-tasolle, ja menestyi hyvin ja sijoittui useissa arvokilpailuissa. Oriista tuli myös haluttu siitosori, vaikka se olikin luonteeltaan melko kovapäinen. Sopivan pehmeäluontoisten tammojen kanssa jälkeläisistä tuli kuitenkin mukavia, ja kapasiteetikkaita hevosia. Friesenhexen emä on kohta kolmissakymmenissä oleva tamma Nilanda GER. Se oli siittolansa yksi lupaavimmista nuorista hevosista, ja se menestyikin pari ensimmäistä kilpavuottaan hyvin alue- ja kansallisella tasolla. Ensimmäisiin suuriin kisoihin lähtiessä tapahtui kuitenkin kamala onnettomuus, jossa tamman jalka jäi jotenkin jumiin trailerin oven väliin - Luu sanoi poks ja siihen tuli mukava murtuma. Eläinlääkäri suositteli lopettamista, mutta omistaja ei voinut luopua tammastaan - Ja lopulta tamman jalka paranikin. Se ei tosin kestänyt enää kuin kevyttä liikutusta, joten haaveet kilpahevosen urasta omistajat saivat haudata. Hyvän luonteensa takia Nilandasta tuli kuitenkin oiva maastokaveri, varsinkin turvaksi hermostuneille tai kokemattomille hevosille - Tamma saikin siittolassa maineen luotettavinpana maastoratsuna. Nilandasta tehtiin vanhemmalla iällä vielä oiva siitoshevonen, sillä se omasi hyvän luonteen ja rakenteen, ja olihan sillä ollut nuorempana kapasiteettia isoihinkin koululuokkiin - Kilpailunäyttöjä omaavien oriiden kanssa risteytettynä tamman jälkeläisistä tuli oikein hienoja ja osasta jopa hyvin menestyneitä, niin kouluradoilla kuin näyttelykehissäkin.
Jälkeläiset
ValmennuksetKurkku ei ole käynyt valmennuksissa
KilpailutKurkulla kilpaillaan vain KRJn alaisissa kouluratsastuskilpailuissa. Huomaathan, että kalenteriin merkitään vain sijoitukset ja voitot?Sijoituksia: 61 kpl
Royals Cruci-Fiction on virtuaalihevonenKaiken sivuilla esiintyvän materiaalin © dani 2008, kopiointi kielletty! |