| Virallinen nimi | Myrr Dawn | Säkäkorkeus | 151 cm |
| Lempinimi | Myrr | Syntynyt | 06.10.2009, VHKR |
| Rotu | Welsh Cob (sektio D) | Sukupuoli | Tamma |
| Väri | Ruunikko | Kasvattaja | Paraatiponit |
| Omistaja | dani | Painotus | Yleispainotus |
|
Koulutustaso: heC, 60 cm, kehityskelpoinen! kapasiteettia ~ vaB - 100 cm Käyttö: Kisaponi Saavutukset: --- 4-vuotias 06.02.10 |
Myrrille on määrätty sama kohtalo kuin kaikille muillekin kasvateilleni, ensiksi se saa olla aikansa varsa, mutta suunnata sen jälkeen kilpaurille sekä toivottavasti kauniin ulkomuotonsa kanssa myös näyttelykehiin. Onhan Myrrillä köyhä häntä ja jokseenkin iso pää, mutta toivon ja oletan sen silti menestyvän vähintäänkin kohtuullisesti - kyllä tästä vielä näyttelykehäkettu tulee, ei siitä nyt ole epäilystäkään! Sittemmin tammasta tulee varmasti oiva siitoshevonen, sen suku nyt ei ole mikään tuntematon ja kysytty legendanippu, mutta mielenkiintoinen miksaus jolle löytyy varmasti kysyntää.
Hoitotoimenpiteissä Myrr on hiljainen ja alistuva, mutta vaatii se kuitenkin osakseen arvostusta. Ihmisen astuessa sen karsinaan väistää suuri tamma välittömästi tehden reilusti liikkumatilaa uudelle johtajalleen tämän purkaessa harjapakkia ja asetellessa mahdollisia varusteita. Vasta ensipölyn hälvennyttyä uskaltaa pöllämistynyt tamma tulla nuuskimaan ihmistä lähempää, mutta jos se saa vastaukseksi vain huutoa kovaan ääneen tai äkkinäisiä liikkeitä, voi olla varma, ettei Myrr aio olla yhteistyökykyinen - se on ehkä luonnostaan lauman alinta kastia, mutta ei sitä noin vaan hyväksikäytetä.
Harjaamisesta Myrr pitää, mutta se ei oikein uskalla näyttää sitä kaikessa epävarmuudessaan. Usein innokkaat hoitajat vain tulevat, harjaavat vähän ja menevät, kun hevonen ei heti hörisekään onnessaan tai edes höristä korviaan. Usein Myrriä luullaan herkkänahkaiseksi ja siksi sitä vähän hipsutellaan ja kutitellaan pölyharjoilla, vaikka todellisuudella otus vain kutiaa niistä - suuri hevonen vaatii ronskit harjausvälineet ja -tottumukset! Kumisualla kovaa rapsuttaminen on parasta, mitä Myrrin pieni mieli tietää, mutta pään eikä ryntäiden harjausta se ei pidä laisinkaan - ja sen se osoittaa viemällä päätään ylös silmät pyörien, tai painamalla leukansa ryntäisiin - voih, neidit!
Kaviot Myrr nostaa suht nätisti pyynnöstä, vaikkakin tamma tuntuu aina uudelleen hetken miettivän, että mitähän se hoitaja nyt pyysi, ennen muutaman sekunnin päästä seuraavaa tajuamistaan. Vähän hidashan se toki on, mutta ei sitä nyt sovi siitä rangaista - kun on älyä lusikalla annettu, ei sitä voi kauhalla vaatia.
Kengittäjän luona Myrr käyttäytyy yllättävän rauhallisesti, jos sillä on edes joku hoitaja mukana rapsuttelemassa itseään ja kertomassa juttuja korvan juuressa. Kenkä-Erkiltäkin on tullut tammalle kovasti kiitosta, harmi vain, että otus luulee ukon ehkä toruvan sitä niin möreällä äänellä puhuessaan.
Eläinlääkärillä Myrr käyttäytyy lähes samalla tavalla, taivutuskokeissa se seisoo nätisti paikoillaan, mutta piikkiä varten se jouduttiin nuorempana rauhoittamaan - nykyään se kestää sen jo hoitajan rauhoittelun avulla.
Pestessä Myrr seisoo kiltisti paikoillaan, sillä tammalla ei ole mitään vettä vastaan ja suihkussa käyminen onkin siitä melko kivaa, ainakin, jos ottaa huomioon millainen vesipeto se on kesäisin järvissä uidessa - mutta missioksi osoittautuu yhä uudelleen ja uudelleen tamman saaminen vesiboksiin, joka näyttää ulkoapäin niin kammottavalta. Otusta saa maanitella ja maanitella, kevyesti painostaa ja työntää takaa, jolloin se ehkä ryntää boksiin ja kääntyy pikaisesti naama valoa kohden - tai sitten se jää seisomaan jalat maahan liimattuina kovempaa maanittelua odotellen.
Varustaessa Myrr seisoo nätisti aloillaan, mutta satulaa tai suitsia ei voi vain tunkea tai mätkäistä sen päälle miten sattuu. Kuolaimet on aina lämmitettävä, eikä tamma silloinkaan aina avaa suutaan ensi yrittämällä. Lihomisen estämisen takia hoitajat saavat usein vain tunkea ne sormensa otuksen hammaslomaan. Satulaa selkään asetellessa tulee toimia myös rauhallisen päättäväisesti ja vetää vyö kiinni pikkuhiljaa reikä kerrallaan - ja Myrrin vyönhän tunnistaa siitä suuresta kainalosta kainaloon menevästä pehmusteesta!
Ratsastaessa Myrr on hyvä ja herkkä ratsu, mutta se ei ole kovin innokas ylittämään itseään tai edes yrittämään mitään normaalia köpöttelyä vaativampaa, mikäli ratsastaja ei osaa sitä sopivasti painostaa ja vaatia sitä tekemään asioita. Tamman ratsastamista hankaloittaa vielä se, että sen kultaisen keskitien löytäminen on niin pirun vaikeaa - jos Myrriä ratsastaa liian kovakouraisesti, tekee se todellisen lakon ja saattaa lyödä takalistonsa maahan nousematta enää (Rusetilta opittu aasi-efekti), mutta liian löysän ratsastajan kanssa tamma ei vaivaudu tekemään mitään. Pitkäaikaisella treenauksella se oikea moodi kyllä löytyy, ja silloinhan tammasta vasta kehäkettu kehkeytyykin.
Kun Myrrin saa lopulta kulkemaan, on se todellinen monitoimipeli monella saralla - ensinnäkin se on suuresta koostaan huolimatta todella notkea ja pehmeä elastisine liikkeineen ja herkkine aisteineen, eikä sen ratsastamiseen ole koskaan tarvinnut voimaa, vaan nokkeluutta ja toistoja. Se on myös äärimmäisen rehellinen ratsu, joka tekee vain sen, mitä ratsastaja on osannut oikein pyytää, eikä mitään muuta. Myrr opettaa kärsivällisyyttä ja huolellisuutta suoriutuen itsekin näppärästi ties millaisista tehtävistä, ja vaikka tamman liikkeet ensi alkuun vaatimattomilta näyttävätkin, saa niistäkin sen todellisen cob-raamin irti, kun osaa oikeassa suhteessa pyytää takapään moottorilta höyryä.
Myös esteratsastuksessa on Myrr kunnostautunut, ja se hyppääkin todella hyvällä tekniikalla - sen selän käytöllä ja ponnistusvoimalla voitaisiin ylittää ihan mielettömiä esteitä ja tehdä upeita ratoja sen liikkuessa esteitä hypätessä tavallista reippaammin ja herkemmin, mutta jostain syystä se ei vain ole ikinä innostunut sen kummemmin yhtään nykyistä isommista esteistä. Myrrillä on myös oikein hyvä hyppypää ja se osaa mitoittaa askeleensa lähes täysin itse vaatimatta ratsastajan apua edes eriskummallisia esteitä lähestyttäessä - mutta kun, ei niin ei. Myrristä ei koskaan tullut estehevosta. Ainoa miinus estepuolella tämän tytön kanssa on sen suuri koko ja joskus ratsastaja saa oikeasti pitää varansa siinä, mahtuuko tamma sarjaväleihin vai ei - on epäreilua yllättää tamma esteen päällä kokoamalla vauhtia, vaan sarjat on jo nähtävä pitkältä ja niihin tulee valmistella höyryveturi-Myrr hyvin - muuten tamma sopiikin kenen tahansa uudeksi esteratsastusopettajaksi.
|
isä Llygedyn Neithiwr wD |
ii. Gardien De Nuit wD |
iii. Cette Nuit wD, evm |
|
iie. Nocturne wD, evm |
||
|
ie. Brown Mirror wD |
iei. Derwen Dominator wD, evm | |
|
iee. Derwen Diamond wD, evm |
||
|
emä Cahn Neifidior wD |
ei. Heb Ceimiad wD |
eii. Heb Esgyll wD, evm |
|
eie. Blaiddhogen wD, evm |
||
|
ee. Marthall Macret wD |
eei. Marthall Tomboy wD, evm |
|
|
eee. Emcourt's Mariel wD, evm |
|
Myrr ei ole tarjolla welshponijalostukseen!
00/00/0000 t/o. ---- Dawn (i. Isäori), omistaja: Omistaja |
|
kisa kisa kisa kisa |
kisa kisa kisa kisa |