| Virallinen nimi | Cymraeg Chwa | Säkäkorkeus | 136 cm |
| Lempinimi | Sisu | Syntynyt | 03.09.2009, VHKR |
| Rotu | Welsh Cob tyypin poni (C) | Sukupuoli | Ori |
| Väri | Päistärkarvainen rautias | Kasvattaja | Heulog Stud |
| Omistaja | dani | Painotus | Estepainotus |
|
Koulutustaso: heB, 110 cm Käyttö: Kisaponi Saavutukset: --- |
|
isä Cymraeg Gwrol wC, evm |
ii. Herfeid Coron wC, evm |
iii. Cymraeg Arda wC, evm |
|
iie. Cymraeg Llesar wC, evm |
||
|
ie. Heulog Hoelen wC, evm |
iei. Heulog Du-A-Gwyn wC, evm | |
|
iee. Cymraeg Cwsg wC, evm |
||
|
emä Dymuno Da Bywyd wC, evm |
ei. Cymraeg Cofient wC, evm |
eii. Uchelisel wC, evm |
|
eie. Brefu Oen wC, evm |
||
|
ee. Golau Llygad wC, evm |
eei. Dinas Llundain wC, evm |
|
|
eee. Heulog Pelydr wC, evm |
Sisun suvussa on kaikki kohdillaan. Voidaan vaikka aloittaa sen upeasta isälinjasta Cymraeg Ardaniin, ensimmäiseen suurilta osin valkeaan kantakirjaan hyväksyttyyn oriin, joka ei ollut kimo. Heulogin tilan väki ymmärsi Ardanin isän Admiralin, suurimerkkisen ja kauniin, vaikkakin melko kulmikkaan ja kömpelön oloisen päistärikön periyttävän poikkeavaa väritystään erittäin hyvin. Tästä alkoi suuri projekti erikoisemman väristen, mutta silti hyvärakenteisten welshponien luomiseksi ja linjaamiseksi.
Emätammoiksi tuli valita mahdollisimman hyvärakenteisia ja moitteetta liikkuvia eläimiä kompensoimaan Admiralin heikkouksia, mutta tammat eivät saaneet periyttää lähes lainkaan omaa väriään - operaatio oli tilan silloisella kannalla hankala, ja vasta kolmas kerta toden sanoi Ardanin syntyessä rautiaasta tammasta Mam Y Ddaerista. Oriissa oli yksinkertaisesti kaikkea, temperamenttia, ulkonäköä ja liikettä, mitkä nostivat Heulogin tilan jokaisen huulille welsh cobeista puhuttaessa ja näyttelytuloksia plärätessä. Ardanista jäi useita, erikoisenkin värisiä varsoja, ja niistä parhaat jätettiin kotitallille kasvamaan ja jatkamaan Admiral-Ardan -linjausta.
Ardan risteytettiin menestyksekkäästi tallin toisen suurimerkkisen tammakasvatin, Herfeidin tilalle myydyn ja takaisin liisatun Cymraeg Llesarin kanssa. Llesar oli näyttelyissä erityisesti käyttöluokissa moitteettoman ravinsa ansiosta loistavasti menestynyt tamma, joka oli varsonut ennen Ardanin poikaa jo neljästi pienen tulevaisuuden voittajan - ei ollut siis mikään ihme, että näiden kahden ponin varsasta Herfeid Coronasta tuli vanhempiensa tapaan moninkertainen näyttelyvoittaja ja supersuosittu nimi jalostuksessa. Ori oli rautiaanpäistärikkö vahva hevonen, joka oli tuttu näky myös kärryjen edessä valjakkokilpailuissa. Coronin tapaus oli myös ensimmäinen, kun Heulogin tilan väki tutustui lakitupaan vihoittelunsa takia Herfeidin tilaa kohtaan - Heulogin porukka ei pitänyt siitä, ettei saanut nimetä Coronaa Cymraeg -kasvattajanimensä alle, vaikka toisen tallin kasvattajanimen käyttäminen oli ollut lähes ainoa paperille kirjattu sääntö emätammaa liisatessa.
Kahden maineikkaan welshkasvattajan kinastellessa keskenään raatihuoneella, vietti Sisun isänemä Heulog Hoelen menestyksekkäintä aikaansa näyttelykehien sisäpuolella. Vasta kahdeksanvuotiaana tamma rikkoi polvensa pahasti maastoesteitä hypätessään niin, ettei siitä oikein enää kalua saanut - omistaja päätti siirtää Hoelenin täysipäiväiseen siitostamman jobiin, vaikkei sen polviparka kestänyt varsojen painoa tamman kohdussa. Tammasta jäikin Sisun isän lisäksi vain muutama varsa.
Hoelen oli myyty jo pienenä varsanpahaisena muualle yksityisomistukseen, mutta sekin oli alun perin Heulogin kasvattama. Tamma polveutui upeasta mustasta, suurimerkkisestä Heulog Du-A-Gwyn -nimisestä oriista, joka oli vuosia aikaisemmin niittänyt voitokkaasti mainetta näyttelykehistä. Gwyn oli myös todella kuumaa kamaa silloisessa welshponijalostuksessa, mutta itse oriin kuoltua todella vakavaan puhkuriin muutaman vuoden jälkeen, tahtoivat kaikki yllättäen sen varsoista eroon puhkurin periytymisen pelossa - todettu oli, että suurin osa sen varsoista yski herkästi.
Tämän takia Gwyn on nykyään melko harvinainen nimi sukutauluissa, toisin kuin Hoelenin emä Cymraeg Cwsg, jonka perään haikaillaan vieläkin useiden kymmenien vuosien jälkeen sen kuoleman. Tamma oli kuulemma niin hyväluontoinen, että olisi alkanut vaikka keräilemään leppäkerttuja omistajansa mieliksi. Cwsg kiersi nuorempana jonkin verran näyttelyissä, mutta menestyi kaikista Heulogin kasvateista ehkä huonoiten - ura loppui lyhyeen ja tamma myytiin loppuelämäkseen paikalliseen ratsastuskouluun lapsia viihdyttämään ja muutamia varsoja pyöräyttelemään.
Kun Heulogin ja Herfeidin välit olivat taas lämmenneet, liisattiin Hoelen vuodeksi takaisin kasvattajalleen, jotta se voisi varsoa viimeiseksi jääneen varsansa Coronasta. Ja tämä yhdistelmä todella kannatti, Sisun isään Cymraeg Gwroliin periytyi vain ja ainoastaan sen vanhempien parhaat puolet - emän kultainen luonne, periksi antamattomuus, sekä rakkaus maastoesteisiin ja isän upea väri, liikkeet ja ulkomuoto. Gwrol niitti mainetta niin näyttelyissä kuin maastoestekilpailuissakin kuin viikatemies päitä, mutta sen kanssa oltiin ensimmäistä kertaa nihkeitä jalostuskäytön suhteen - Ardan-linjaus oli käymässä liian yleiseksi ja tunnetuksi, ja siittolan väki ymmärsi, että sitä tuli suojella paremmin säilymään ainutlaatuisena ja tavoiteltavana. Siksi Gwrol on astunut elämänsä aikana ulkopuolisia tammoja vain liisauksen yhteydessä - mikä on kyllä ollut ehkä ihan viisasta, muutoin Sisun kaltainen timantti olisi ehkä jäänyt syntymättä.
Sisun emä Dymuno Da Bywyd kuuluu nimittäin juuri näihin muutamaan muualta liisattuun tammaan. Suhteellisen isokokoinen Dymuno on tunnettu hyvistä periyttämisenkyvyistään, ja siksi olikin riskipeliä risteyttää Corona, jonka värin tahdottiin säilyvän maailmantappiin saakka jälkipolvissa, tummanruunikkoon tammaan, jonka kaikki varsat olivat kuin ilmettyjä kopioita itsestään - onni oli kuitenkin Heulogin väen puolella, kuten aina, ja varsasta tuli viehättävän isänsä värinen. Toki Sisussakin näkyy sen emän vaikutus, oriin lempeä ja rauhallinen yleisilme sekä lyhyiksi jääneet jouhet kertovat harjaantuneelle sanoitta sen olevan emänsä jälkeläinen. Dymuno oli tunnettu toki muustakin kuin vain varsoistaan, tamma toimi siihen aikaan poikkeuksellisesti kouluratsuna ja kymppejä heltisi tuomarilta kuin tuomarilta sen lisäyksistä sekä järkähtämättömästä tasapainosta kokoamisissa.
Luontainen kouluratsun olemus, joka tosin Sisuun asti ei enää kantanut, periytyi tammaan sen isänisältä Ucheliselta, joka ei ollut ehkä sen kummempi rakennekukkanen, mutta sitäkin nöyrempi ja miellyttävämpi luonteeltaan varsinkin oriiksi. Punaruunikko ori syntyi Pohjois-Walesin perukoilla vanhaan cob -sukuun eräällä lehmätilalla, jossa sen vanhemmat olivat työskennelleet koko pienen ikänsä - myös Ucheliselin oli tarkoitus seurata vanhempiensa jalanjälkiä, mutta perheen tyttö innostui ponin ratsunkyvyistä ja toi sen mukanaan muuttaessaan kaupunkiin kilpaponiksi. Samoihin aikoihin varsin tutuksi tullut Heulogin siittolan väki etsi uutta siitosoria, ja ukkeli vaihtoi omistajaa kovalla rahalla. Ja ainiin, sillä tytöllä on nykyään puoliverisiittola pyhitettynä kouluratsastukselle ;)
Ensi töikseen Uchelisel laitettiin astumaan kaunis ja siro pieni tamma nimeltä Brefu Oen, joka ei ollut kunnostautunut sen kummemmin yhtään millään ratsastuksen tai näyttelyn alalla. Vaalealla tammalla oli todella kauniit silmät ja jalo pää, mutta nätti naama ei valitettavasti riitä Walesin tiukkaluokkaisissa näyttelyissä ykköspalkintoihin. Oenin varsasta, Sisun emänisästä Cymraeg Cofientista, tuli kuitenkin melko näyttävä kaveri ja se menestyi nuorempana näyttelykehissä kuin vanha tekijä muihin rimppakinttuihin verrattuna. Se oli lähes aina ikäluokkansa ykkönen, kunnes omistaja intoutui ratsuttamaan sitä vähän liian aikaisin väärällä tavalla ja sen selkä jäi aavistuksen kehittymättömäksi. Cofient myytiin niin ikään hyödyttömänä muualle, mutta se sai pitää miehuutensa uuden omistajansa valjakkoponina toimiessaan.
Dymuno Da Bywydin isänpuolesta riittää tosiaan enemmän kerrottavaa kuin sen äidin sukulaisista, mutta eivät nekään silti mitään aivan surkeita otuksia olleet. Emä Golau Llygad polveutui suoraan vanhan linjan heulogilaisesta, jolta se peri ihastuttavan luonteensa sekä valtavan vatsan - Llygad ei ollut koskaan varsinaisesti lihava poni, se vain oli hirveän suurikokoinen varsinkin leveysmitoiltaan. Tämän takia tammaa ei turhaan alettukaan näyttelyttää, mutta se vietti hyvän elämän omistajansa luona ja varsoi kolme nättiä tammavarsaa.
Llygadin emä oli se paljon puhuttu heulogilainen Pelydr, joka sai hevosmaisen olemuksensa takia äkkiä matkapassit kasvattajansa luota. Tamma oli iso, todella iso rotunsa edustajaksi, ja se oltaisiin aivan hyvin voitu kantakirjata D-sektion edustajaksi, mutta itsepäisen kasvattaja piti päänsä ja tahtoi kutsua kasvattiaan C-sektion edustajaksi. Tamma oli myös yllättävän raskastekoinen, ja se myytiinkin hoitamaan erään lehmäfarmin peltotöitä nöyrän luonteensa, vahvuutensa ja hyvien jalkojensa takia.
Samassa kylässä missä kyseinen farmikin sijaitsi, harjoitti eräskin yksityishenkilö welshponien kasvatusta. Hän rakastui täysin rautiaaseen liinaharja-Pelydriin, ja tarjoutui astuttamaan sen omalla oriillaan Dinas Llundainilla, joka päinvastaisesti oli suhteellisen pienikokoinen oriiksi. Varsa-Llyganin sitten synnyttyä myytiin se samoin tein isäoriin omistajalle, joka jaksoikin hoivata sitä sen ensimmäiset viisi elinvuotta, minkä jälkeen hän valitettavasti ajautui konkurssiin ja joutui myymään hevosensa. Llundai-oriista hän sai kuitenkin hyvät rahat, sillä vaikkei ukko mikään komistus ollutkaan rimppakinttuisen olemuksensa takia, oli se järkevä ja selväpäinen luonteeltaan sekä aina valmis palvelemaan kärryjen edessä.
|
Sisu on tarjolla welshponijalostukseen!
00/00/0000 o/t. Varsa (e. Emätamma), omistaja: Omistaja |
|
kisa kisa kisa kisa |
kisa kisa kisa kisa |